Maailman pienin (?) kirjasto

Meidän vaaralla, laskettelukeskuksen  ”toisessa tulotienhaarassa”  on tämän kulmakunnan kuntolaatikko. Se oli kovassa käytössä jokunen vuosi sitten, kun kerättiin pyöräilykilometrejä ja muitakin liikahduksia. Taidettiin voittaa ne kylienväliset, sillä meillä on pari intohimoista polkupyöräilijää ja hurjia hiihtäjiä. 

Kuntolaatikko on jäänyt huollotta, kun väki liikkuu ihan omaksi ilokseen, mutta nyt sen on vallannut toukka. Lukutoukka nimittäin pitää siellä vaihtuvaa kirjakasaa, josta saa lainata kirjoja. Laatikossa ei ole viimeisimpiä pestsellereitä, mutta hupaisia kappaleita kylän aittojen vinteiltä viimeisillä voimillaan päivänvaloon vielä hetkeksi ilmaantuvia käsikäyttöisiä lukemistoja. 

Laatikosta saa lainata kuka vain! Ihan omalla vastuulla, niin henkisen, kuin fyysisenkin terveyden suhteen.

EDIT 2021 tammikuu: Laatikko poistunut käytöstä, kiitokset lainaajille!

If you stay in our village for a while, you can borrow a book from the tiny library. It is a mail box with old books from village barn lofts and chests. 

To a little green book you can write greetings and thoughts about books.

Most books are in Finnish, but the mysterious bookworm (who takes care of the library) promised to bring some English and Swedish books too, if you write a request to the green book. EDIT 2021: Tiny library not in use any more :)

Pakanallista menoa

Olin jo tässä huolissani, kun hirtehinen kirjallinen ilmaisuni tuntui hävinneen. Onneksi papit ja kirkkoherrat, jotka ennenkin ovat saaneet muistoihini mukavia juttuja tallennettua, auttoivat tälläkin kertaa.

Osallistuin yrittäjien kirkkopyhän messuun vanhassa upeassa hirsikirkossamme syksyllä. Olen aivan normipakana, kirkossa vain kauneimmissa joululauluissa, mutta tällä kertaa avecina ja kuskina. Kirkossakäynti innoitti minut laittamaan suomen evankelisluterilaisen kirkon sivuilla palautetta, ettei tällainen heittiö saa mitään tolkkua uudesta virsikirjasta, eikä pysy perässä näissä kaavoissa, millä sitä toimitusta vedetään. 

Ansioksi seurakuntamme työntekijöille luettakoon, että kirkkoherra neuvoi sanallisin ohjein ja ilmehtien, mitä meidän odotettiin tekevän. Uusi kanttori löysi uruista pillejä, joita ei ollut soitettu eläissään (oli muuten ihan peto laulajaksikin) ja lauloimme tosi hyviä biisejä porukalla, osa jopa tuttujakin virsiä. 

Mutta siitä jumalanpalveluksen kulusta jatkoimme keskustelua myöhemminkin. Minulle ehdoteltiin visiteeraamista useammin kirkossa, jotta oppisin kaavat tai perhemessua, joka on helpompi ymmärtää. Hyviä ajatuksia, mutta ei tule tapahtumaan.  Ymmärrän, että jumalanpalveluksen kaava ei ole ihan suitsait muutettavissa, mutta eikö kirkkoa (niitä päättäviä janttereita siellä kirkkohallituksessa) huoleta, onhan jo vuosikaudet nähty, ettei kirkossakäynti kiinnosta. 

Tuo palikkatestikaava on aika hyvä innostuksen tappaja. Etsit sieltä viheliäisen loitsukirjan (virsikirjan) takaosasta, mikä palvelus on menossa ja kun puolivälissä kemuja löydät, ryhdytään rukoilemaan tai veisaamaan lisäosasta, jonka sivua et löydä, ennen kuin koko bileet ovat ohi. Tämmöiselle kympintytölle jää kyllä turhautunut olo. 

Ja kyse ei ole siitä, etten olisi periaatetasolla innostunut. Olin paljonkin kirkon jutuissa mukana nuorena ja luen juuri toista kertaa raamattua (-87 viimeksi) läpi. Ei muuten ole meno paljon muuttunut Mooseksen ajoista. Uutta käännöstä raamatusta kyllä suosittelen lämpimästi. Kieli on aivan hulvatonta ja nykyajan kauhuelokuvat kalpenee vanhan testamentin jutuille.

Mutta ratkaisuun: Kevytjumalanpalvelus. Tai siis kevythartaus, koska se jumalanpalvelus kuihtuu pois mahdottomuuteensa. Kirkossa työpäivän jälkeen. Vartin mittainen. Tervetulosanat, virsi, hiljainen hetki (jossa se mainio kanttori voi kyllä vaikka laulaa), jonka aikana saa miettiä syntejään, imurointia, kiitollisuuden aiheita tai vaikka nyppiä nukkaa työtakista. Kiitosrukous ja menkää herran rauhaan. Ostaisitteko?

Kiitoksi ja anteeksi. Ootte ihania!

Hupaisia luomuksia nämä.

Hello, my friends! Actually I am cleaning up our house, but I had something on my mind about church service, so here I am. The main point is that the service is far too old-fashioned and it should be modified to keep modern people interested about ethics and work together for a better world.

Wau, it was easy and compact :) I guess I have to find a new place to be buried with these opinions….

Maatilanemännän opintoja

Opiskelen taas. 
Tunnelmat ovat kuin meidän talon isännällä pienmetsäkoneensa kanssa tänä talvena. Välillä tuntuu, että tämähän on parasta, mitä housut jalassa tehdä, mutta välillä syöksyn epätoivon kurimukseen ja päätän, etten ikinäikinä enää.
Pari yötä valvotti jo tiukasti, koska paikkatiedon kurssin palautuspäivä jo meni ja en ole tottunut tekemisistäni luistelemaan. 
Mutta tuossa ohessapa on tuo karttakuva ihan itse tehty Qgis ohjelmalla ja aineisto on wms rajapinnan kautta kartat.kapsi.fi maanmittauslaitoksen avointa dataa ja pisteet itse värkätty digitoimalla.
Ihan itse.

Pohjakartta Maanmittauslaitos 2018, tieaineisto Liikennevirasto,

 2018

Muistinko jo sanoa, että itse tein :)

I have been studying all winter.  We proof our skills by video and I made this map about the old watermills and tried to explain on the video how I was so talented that I even transferred it to my blog. 
This water mill set interest me and my thesis will collect information about the mills. I will publish a serial in another blog during the summer about these spots. You´re welcome to join me on the day trips to the mills!

Suksee

Olen budjetoinut itselleni satasen joko uimiseen tai uusiin suksiin, mutta vastahan tuota 25 vuotta sitten ostin sukset! Sälöileviä satasen (markan) suksia potkiessani, kuulin melkein huokaisun isoisien ajalta. Siitä paikasta perinneihmisenä marssin aittaan ja nappasin ukin tekemät sukset jalkaan ja bambusauvat käteen.

Miten loistava kanto ja suksikeli nyt on! Jotain hurjan riemukasta oli hissuksiin hiihdellä pellonselkää näillä oman talon suksilla. Näillä ei toki ajetuille laduille mennä, vaativat laadukkaan hangen ja avarat salot hiihtomaaksi. Jäipä se nyt rautakaupan Arto suksirahoittani. Meidän seudun latutilanne teille lasikuiturimpuloilla lykkijöille löytyy latukartasta .

This is the darkest time of the year.  I just love it.  I am a child of autumn. But every day it is more difficult to go out. Today I was dusting my skis, but they were old-fashioned and pieces of fibreglass were missing. Instead of going to Arto´s for a new pair of skis, I went to our oldest shed. These skis are made by grandfather Seth maybe 90 years ago. I have been thinking a lot about museums and why we regard things old or old-fashioned or museum stuff.  These skis work pretty well even today.

I will respect these skis and use them only in pure snow on the field or in the woods. I ´ll leave the machine-made tracks to you .

Kiireellistä nyrkkien taskussa puristelua

Tänään tulen saamaan paljon aikaan ja puhumaan kovasti Rovaniemen murretta. Johtuu ketutuksesta.

Jotain koomista on kyllä silti tässä elämässä.

Viime viikkoina olen törmännyt kiireisiin ihmisiin. Jos puhelinajan sopimiseen menee kaksi puhelua ja kaksi sähköpostia per henkilökontakti, niin mistähän se kiire oikein syntyykään.

Ajan trendi on myös purnata havaitsemistaan epäkohdista facebookissa/soittamalla kaverille/kirjoittamalla maalaisrealismia-blogia. Sillä välttyy siististi ottamasta turpaan puuttuessaan oikeasti epäkohtaan itse.

Sekin on metkaa, miten asiantuntijaneuvoja saatuaan on näppärä ignoorata koko juttu ja tehdä itse elämä vaikeaksi. Kutsutaanko sitä sitten elämänjanoksi. Elämä on varmasti touhukkaampaa, kun kärsii kivuista/rikkakasveista/”en edes lukenut sitä viranomaiskirjettä”-asenteesta.

Seuraavan kerran, kun:

…näet roskan- poimi se pois ja vie roskiin. Tulee hyvä mieli.

…joku soittaa sulle, vastaa puhelimeen. Tulee hyvä mieli.

…näet kiusaamista, niin mene väliin. Tulee hyvä mieli.

…näet epäilyttävää toimintaa, niin mene kysymään tai ota rekkari helvetti edes ylös. Tulee hyvä mieli.

…oot kipiä, niin noudata sen poppamiehen neuvoja. Tulee hyvä olo.

…tunnet tarvetta valittaa, niin kysy ensin, mitä minä tälle voisin tehdä rakentavassa hengessä. Tulee hyvä mieli.

Varmasti saa turpaan, mutta arvet ne on mitä vanhaikodissa muistellaan. Ne, jotka ei harrastaneet ratkaisukeskeisyyttä, eivät muistele.

This time I am nagging.

You see trash, pick it up.

You are ill, obey your doctor.

You see robbery/vandalism/bullying, contact police/parents or deal it yourself.

You get a phone call, answer it.

You are in a hurry, prioritize, delegate.

Etc.

The point is, that by nagging in Facebook/ this kind of blog/on coffee break, you`ll get only moaner`s reputation. By solution-oriented acts, you´ll certainly get trashed, but you feel better and have something to remember in the old days.

Märkäpuku

Olen säälinsekaisella huvittuneisuudella seurannut keski-ikäistyvien kavereiden moottoripyörien ostoa. Enpä sääli enää. Olen niin yksi teistä! 

No en nyt todellakaan ostanut motskaria, vaan mitä tekee ikäkriisi maatilanemäntä, kun jotain muutosta elämään hakee. No menee motonettiin ja ostaa märkäpuvun. 

Tätä kiinanihmettä sitten testasin iltasella mökkirannassa. Housuosa  meni päälle  ihan oolrait, mutta Kiinassa naisilla ei liene tapana nostella nelikymppisiä rehusäkkejä ja syödä ylikypsää possua. Jos yläropin kidutus ei kuulu lajiin, on hankittava isompi kolttu.

Parisuhde on mielestäni biologiaa ja työ/kauppasopimus, mutta nyt tiedän, mitä on rakkautta ensi silmäyksellä. Märkäpuku-uinti.

I have no pictorial evidence about my new hobby. It is no doubt better this way. To put a Finnish farmers wife to a Chinese wetsuit is not an aesthetic sight. 

I tried this on an isolated lake, where we have a cottage. Swimming there is a privilede of elks and swans, but now they were accompanied by a puzzled corgi-dog and a wannabe-wetsuitswimmer. And it was amazing! Now I know, what is love at the first sight. Wetsuitswimming :)

Rakkautta ruokapöydässä

Isäntä loi pitkän katseen minuun ruokapöydässä tänään. Joskus nuorena tästä olisi voinut jopa innostua, mutta tähän ikään jo tiesin, ettei kannata.Olin nimittäin avannut villiyrttikauden keittiössämme ja leivänpäällisiksi oli hortahakkelusta. 
-Onko tässä jottain myrkyllistä?
-Ei.
Vielä pitempi katse.
-Eikö minä katon vaan, että syökkönä ite tätä.
Joopasejoo :)

Today we had an intensive eye contact at the lunch table. If we were younger, it could have been exciting, but at this age I already knew what he was up to. I had made a wild herb salad for the first time this summer.
-Is there something poisonous in this salad?
-No. 
Even a longer glance.
-I just want to see that you are eating this too.
In the movies this could be a hostage situation, in Finland this is marriage :)