Kalastajan paradoksi

Kalastus lienee ainoita tapahtumia, jolloin voi säädyllisesti keskustella naapurin miehen kanssa alushousukertuuksistaan.  Suuntasimme lankomiehen kanssa verkoille tänä aamuna ja veneen perässä vesi oli jäässä ja välihousut todella tarpeen.  Tässä on vielä aikaa palelluttaa kankkunsa, sillä hirvenmetsästys ei vielä ole alkanut, puolukat alkavat olla pakkasessa ja pyyntivietille pitää jotain käyttöä keksiä.

Soutajan osa ei tässä tapauksessa ole perinteisen hankala. Vaikka olen aika hyvin oppinut kainuun kielen, on minun lappilaisen kalastussanastoni ja verkkomiehen sanaston välillä ylitsepääsemätön kuilu ja hän käsittää olla komentelematta minua. Minä taas en sano mitään, sillä kahdenkymmenen vuoden kokemuksella tämän suvun miehet eivät joko kuule tai ole kuullakseen.

Olen lukenut tässä Markku Ojasen Onnellisuuden paradokseja ja tuo paradoksaalisuus onkin jännä juttu.  Varsinkin sen onnen suhteen.  Japanilaiset  ovat onnellisia päästessään marjametsiimme ja maksavat siitä. Thaimaalaiset taas ovat onnellisia päästessään marjametsiimme ja keräävät sieltä tuloja. Kalastajalle saalis tuo onnellisuutta. Toisaalta Kemijoen virrassa verkonsoutajaksi oppineena olen jotenkin aina tyytyväinen, kun saalista ei tule ja venettä ei tarvitse siulatessa pitää kalanirrotuksen ajan paikallaan.

Saalistako? No, yksi siika. Pieni. 

One (and only?) decent occasion to talk about your underwear with a man, who is not your husband, is fishing trip. I was better prepared this time, when we went to check fishing nets with my brother-in-law. The water in the boat was frozen and I was happy to wear extra tights.

They say that the rower never gets praise, but in this vessel this is not a problem.  My fishing vocabulary is from my childhood village in Lapland and he knows that it is a mission impossible to command me.  And I usually keep quiet too.  Twenty years in this family and I know that these men usually can´t hear or they won´t listen to.

Professor Markku Ojanen has written a lot about happiness. I am reading his thoughts about paradox of happiness. He opened my eyes to see these funny and irritating incoherencies.

I noticed that Japanese pay for a berry picking trip to Kainuu to get happy. Thai is happy to get money  for the berries picked from the Kainuu forest.  Fishermen are happy for the good catch. I am happy for no catch too.  I learned to row on Kemijoki-river, where it was sometimes hard to keep the boat still in the flow during the fish was loosen from the net. Easy rowing with no fish and the joy of sunrise,  fog, birds singing and fresh air, this is happiness for me.

Oh, one whitefish. Tiny. 

Ojanen Markku (2015). Kaikki on hyvin juuri nyt. 100 paradoksia onnesta. Minerva kustannus.

Talvi ulkona

Mietin tuossa aamulla, että jopas on menny alkutalvi vähän kuin unessa. Listasin, mitä kaikkea talven aikana pitää ehtiä tekemään. Saa kopsata! Saa jakaa! Saa kertoa lisää ideoita! Tulkaa mukaan!

Potkukelkkailu
Jäälyhty
Avantouinti
Lumiukko
Pilkkiminen
Luistelu
Lumilinna
Pulkkamäki
Revontulien katsominen
Lumilyhty
Rekiajelu
Pöllön huhuilun kuuntelu
Tähdenlentojen katsominen
Moottorikelkalla ajo
Hullunkelkka
Perinteinen hiihto 

Nuotioretki

Lumikenkäily
Umpihankijalkapallon peluu
Lumienkelien teko
Talvilintubongaus
Lumenluonti
Umpihankihiihto
Eläinten jälkien laskenta
Laskettelu
Jääkiipeily (hurjimmille)
Poroajelu
Huskyajelu

Ja se ei ole iästä kiinni sitten!!!

Ja sammaposvenska:

Winter! What to do?

Kicksled
Icelantern
Ice swimming
Snowman Ice fishing
Skating
Snow castle
Sledge run
Aurora borealis
Snow lantern
Horse sleigh drive
Listening to the owl
Falling stars
Snow scooter
Merry go round sledge
Skiing
Campfire in the snow
Snowshoe walk
Snowsoccer
Snow angels
Winter bird twitch
Snow work
Skiing in unbroken snow
Counting animal tracks
Downhill skiing
Ice climbing
Reindeer sleigh drive
Husky sleigh drive

Add ideas! Where are you going to spend your winter?

Kyllä minua sitte niin pisteli...

sanoi aina lapsuuskotini naapuruston hurmaavan avioparin rouva, kun miehensä kanssa jotain kahnausta syntyi.

Noh, meillä on ukko vähän ulkoruokinnalla at the moument. Onneksi sillä oli joku palaveri parin muun lemmikin kanssa tänä iltana. Meitsi lähtee uistattelemaan.

Jos yrittäjät ymmärtäisivät, kuinka paljon naisten ostohaluista on miesten aiheuttamia, saisi miesväki ilmaiset kahvet joka putiikissa aina kerran kuussa. Jaa, ehkäpä se on toisinkinpäin, jospa ne teollisuuskylän liikkeet hyötyvät meidän naisten tolvailuista.

Noh, kun vein eilen katu-uskottavan skoodani huoltoon, kiersin koko kylän kaupat aikaa kuluttaessani. Ja seuraavaa kertaa ei tarvinne odottaa kauan, sillä sain kuulla autoa hakiessani, että kytkimessäkin on vikaa. Kun kysyin, kestääkö sillä vielä ajaa, vakuutti huoltomies, että kestää varmasti-loppuun asti.

No just. Tänään sitten kiersin naapurikylän kaupoilla. Hemaiseva auringonkukkakimppu, herkkuja, lotto vetämään ja nyt illankuhjeessa vielä valtion kalastuksenhoitomaksu ja viehelupa ja ihan isännän ansiosta. Aamulla siunustelin, että missähän ne viime syksynä pystyaitaa varten karsimani rangat mahtaa ovat. Halkoina kuulemma!

Onneksi on tämänverran laatusa emäntä!

Yesterday I left my car to the service and walked for an hour in the village shops. The shopkeepers should offer free coffee to all the men once a month. Thanks to men they sell so much to women. I was happily surprised, how good products and lovely shopkeepers we have here. This shopping tour will happen soon again. When I fetched my car, I was told, that the clutch makes funny noises. "You can drive, till it stops.”

Ok, today I have spent my money in the neighbour village. Huge sunflower bunch, good food, lottery...and a fishing licence to this evening. I will go to the lake! This was caused by my husband. This morning I was searching for the fence poles, which I made with a lot of work last autumn. When I asked him, if he knew... oh yes, he did. He had made some fire wood of my fence poles!

These are the days, which make your marriage spicy.

'

Kalastellaan ja rakastellaan

Mettiytynyt olen taas. Netti ei kiinnosta pätkän vertaa. On tehty peltotöitä, kuopsutettu kasvimaata, juhlittu ylioppilasta, siivottu mökkiä, saatu unelmatyö kesäksi. Poimittu korvasieniä ja kuusenkerkkiä. Uitu, istuttu nuotiotulilla kesäyössä, taivaanvuohi ja lehtokurppa taustamusiikkina.
Tuli mieleen muuan maatalousopiston retki aikanaan. Oli juuri tutustuttu eteläsuomen tehokkaaseen maatalouteen ja osa tainnut vierailla
keski-euroopassakin. Kysyttiin lapin isännältä, että mitä te täällä pohjoisessa teette. "No, kesällä kalastellaan ja rakastellaan. Talvella met emmä sitte kalasta."

Kasse, Kiho ja Kosmoskin ovat tulleet maatilalle

But how to say it in English, "mettiytyny" ? It is the state of mind, when you couldn´t care less of the civilization and you only enjoy the wilderness. This easy is the life in Northern Finland in the summer time, when it is warm and midnight sun. Campfire, woodcock, snipe, False Morels, spruce shoots, swimming in the lake....
On the farm we have three new animals; Kosmos, Kiho and Kasse are our summer sheep. They are all boys and their gang already taught our Rekku-dog some habits and not very gently :)

Antiarkihaaste

Varttia vaille, että tempasin puukolla pesujauhepakan auki...onneksi huomasin, että tämähän on peto Two Oceans viinipänikkä! Ei ole viinitkään hohdokkaasti pulloissa, kuten ennen.
Isäntä oli ostanut sen vieraille ja se oli jäänyt juomatta. Mutta ei tämä ihan juhlanpitoa ole ollut. Veispuukissa kiertää viiden päivän arkihaaste ja minäpä kuittaan sen koko maatilan väen osalta täällä.

Pääsiäismaanantaina käytiin pilkillä, isäntä sai yhden ahvenen ja Rekku löysi pilkkirepusta viimekerrallisen kuivuneen ahvenen välipalaksi.

Tiistaina olin kotimiehenä ja siementäjän kaverina. Pihaton eläimet saavat jammailla vapaana ja valita makuupartensa. Tässä juorukerho kokoontuu märehtimään.

 Isäntä täytti keskiviikkona tukihakemuksia. Vähänkö oli käärmeissään, kun tulostin pukkasi tuommoista . Ehkäpä ne Mavissa ymmärtävät.









Torstaina pyykit ulos. Perjantaina mehumaijalla mustaherukkamehun tuoksu taloon.
Ja tämä on antiarkihaaste, teillon muutakin hommaa kuin värkätä näiden kanssa :)





This week’s diary:
Monday, ice fishing. We caught only one perch. Oh, Rekku, the dog,  found a dry perch from the jig box and ate it :)
Tuesday, I helped in the cow house. These three are friends!
Wednesday, filling rural subsidy forms. Our printer translated the sentences to bureaucracy!
Thursday, laundry out!
Friday, blackcurrant juice from an old steamer. A really good aroma.

Rupelit ja reviirit

Tiedättekö ne tunteet, jotka tulevat kuin suoraan sisäisestä eläimestä? Kuinka pintasilaus onkaan ihmisen sivistys!
Enkä puhu nyt edes intohimosta, vaan ihan oman reviirin puolustamisesta. Törmäsin kalastuksenvalvojiin sunnuntaina. Ihan luvan kanssa olivat autolla liikkeellä mökkitiellämme, mutta koska en tiennyt millä asialla, muuttui arvostamani naapuruskaksikko merkilliseksi uhkaksi ja tempaisin puhelun anopille. Anoppi järkeili hetken ja asia selvisi. Oma reviirini on kai sitten oma piha ja se kahdeksasosamökillinen järven rannassa. 
Jokamiehenoikeudet ovat suomalaisten rikkaus, mutta marjastusaikaan oikeuksiin tulee varauksia: tiepuomeja, karhuvaarajuttuja ja kirjoittamattomia lakkasuovaltauskirjoja. 
Nurkillemme suunnitellaan tuulivoimaloita. Rupelit ovat yleisesti hyväksyttyjä energianlähteitä, mutta on jo virinnyt keskustelu, olisiko jokin muu vaaranlaki parempi paikka. 
Kuinkahan monta euroa, työpaikkaa, lisävuotta maaseutukylille, naapurisopua ja metsään mätänevää marjasangollista menetämme reviiritaistoissamme?  

Olen penskana seurannut Kemijoen valjastamisen jälkipyykkiä ihan joen/asian äärellä ja Talvivaarankin aiheuttamat ongelmat kammottavat. Silti toivotan niin rupelit kuin thaimaan ahkerat marjastajatkin tervetulleiksi. Suuret kehitysaskeleet ovat aina vaatineet uhrauksia ja korjausliikkeitä.

TILAA

We are animals. Passions and defence of our territory have nothing to do with common sense. I was walking home from our cottage on Sunday and I met a car, which I didn’t recognize at first. Immediately I phoned my mother-in-law, who is one of the eight owners of our pathetic, molded cottage. Grandma knew the car. The men were just checking the fishing licenses. 

My very dear villagers had just turned to a threat, because of my primitive instincts. How funny!

But is it really? To keep strangers away from our forests, not to allow them pick the berries, to say no to the windmills on our home hill... to stop the progress. My childhood view was a dry part of Kemijoki and I am concerned about Talvivaara today, but I welcome the windmills and berry pickers from Thailand. We must work hard to protect the nature, but we can’t afford losing the money, jobs and the habitats of these tiny villages.

Illalla voi nukkumaan mennessä miettiä, miten kalat uivat verkkoon..

Sukulaismiehet verkonlaskussa.

Heilahdin aikanaan kolmisensataa kilometriä miehen perässä etelään lapsuusmaisemista. Aina lasten loma-aikoina sitten palataan vanhaan kotikylään, mummolaan.
Tuttu murre, tutut talot. Ja tutut suvun harrastukset.
Kalastusta verkoilla, pilkillä, katiskalla, ongella, koukuilla, atraimella, haavilla, heittäen, vetouistellen ja perholla. Kaikkea on kokeiltu, keskimäärin vaatimattomin tuloksin. Mutta tärkeintä onkin se fiilis. Ison kalan odotus. Tai edes kalan odotus. Ja vanhat kalajutut.
I moved 300 km away from my home village for a man. This man was worth leaving my family, but every holiday we visit grandma’s. And we fish! And we tell fishing stories! And in these fishing trips and over and over heard fishing stories, we haven’t much of the catch. I guess it is the feeling of being together and the familiar sound of the local dialect in those stories that makes fishing precious to me.