Uusi juoni

 Yritin kuunnella peethoovenin seitsemättä samalla, kun kirjoitan, mutta eipä onnistunut, ei riitä aivot. Se on se kipale, jonka tahdissa Colin Firth puhuu Yrjö kutosen roolissa elokuvassa Kuninkaan puhe. Erittäin kuunneltava ja tässä olisi tietenkin seuraavaksi sydän, mutta kun ei olla somessa....

Miksi moinen aloitus? Lojun tyynykasassa ja laiskottelen. Sen taas voisin seliselittää sillä, että meillä ei ole enää karjataloutta, olen takonut tolkusti työtietokonetta monta päivää ja ulkona oli -35 pakkasta, kun ajoimme äsken autoni kyläpajalle (taas, voi hyvänen aika!), niin ei ole pakko mennä ulos. Toisin sanoen ei vaan aina jaksa täysillä. 

Teimme joulun 2019 maissa päätöksen lopettaa karjanpidon ja hiehohotellin asukit matkasivat kotilalleen ja osa naapuruston tiloille syksyllä 2020. Meillä molemmilla oli jo työhommia tilan ulkopuolella ja palo uuden oppimiseen. Kaksi kysymystä on toistunut pitkin viime syksyä ja vastaukset ovat: Ei ole haikeaa ja  navettarakennukseen on suunnitelma. 

Short news from our farm. A year ago we decided to sell all our heifers. We had been working away from farm for a while already. Farm stays and we´ll stay too. Two most common questions have been, is it sad and what to do with the cowshed? And answers: No sadness. Testing ideas.

Maybe I`ll keep on writing, maybe not, but thank you (at this moment) so much to all readers, who visited this blog for stories about our animals! Now only cat Nuka is left. It is time for a new adventure :)

Kypsä nainen ja lantakoneen eräpäivä

Sarjassamme, mistä (nainen) tietää ohittaneensa parasta ennen päiväyksen ja neuvoja miehille, mitä lauseita kannattaa jättää sanomatta.

Oltiin aamupuurolla eilen ja ihmettelin ääneen näitä deittisivustoja. Kun en ole kirjautunut yhteenkään ja sieltä pukkaa sähköpostiini tarinaa, miten niin ja niin moni on kiinnostunut juuri minunkaltaisista partnereista.  Isäntä siihen tuumaa,  että kato joitakin viehättää tuommoset kypsät puumat.

……

No, hän ymmärsi ilmeestäni, että tais tulla ulkotyöpäivä. Nolona selitti, että taas suu kävi nopeammin, kuin ajatus,  mutta pelihän oli jo menetetty. Siitä huolimatta päivän päätteeksi tälläydyttiin kaksin navetoimaan, koska maatila. Ilta oli tarkoitus viettää hällä lantasäkkien peittelyssä ja mulla siivotessa.

Toisin kävi. Lantakone, joka toki on temppuillut jo tovin, äkäysi kerrassaan ja ei kehittänyt painetta hydrauliikkaan. Siunatut naapurit ja ystävät kauempaakin riensivät hätiin ja kierrätyskone saatiin naapurin tyhjenneestä navetasta, työapua lankomieheltä, sähkömies aamuksi kytkemään konetta ja vielä varakoneita puolenkymmentä tietoon, jos tilanne toistuu. Ilta oli jo pimennyt, kun sieltä selvittiin.

Äsken tuli navetalta videota, kun itse köllöttelen massutaudissa (ei se lantarieha, vaan ehken porkkana-ahneus syynä), että toimii se kone. Jes, riemua!

In this age (yes, still struggling with age crisis) you become aware, that your best before date passed some years ago. Usually I am fine with it.

Yesterday morning I was wondering, why I get emails from dating sites. I have never even used those sites! They keep telling me, that I would be a good match in my category to several users.  My loving husband assumed that I am still an interesting chick to men who like older women. Used even words matron and cougar. 

Soon he understood, that the idea – no matter how flattering he tried to be-was expressed poorly.  Never mind, in the evening we did go to cowhouse together.  We had plans for the evening (only working plans, despite my assumed attractiveness), but suddenly the 26 year old manure pump stopped transferring.  Fortunately our friends and neighbours helped and after two hours we had a pump brought from an empty cowhouse nearby.  

This morning the power was connected by a professional electrician. I am having sick leave today, but I just got video from the happy farmer.  May be old too- but works! I mean that pump ;)

Navettaparkour

Jos olet meidän vakuutusasiamies, Mela-asiamies tai työterveyshoitaja, niin hushus, täällä ei ole mitään klikattavaa. (radiomainoksesta napattua)


Olen kadehtien seuraillut blogeja ja päivityksiä kiipeilijöistä ja parkour-harrastajista. Keski-ikäisen nivelvaivaisen maatilanemännän mielikuvituksella tämäkin ongelma ratkesi kätevästi. Hiehokarsinan veräjän asema ja aukaisu repii hermoja, joten notkeasti ja sujuvasti heittäydyn yli aidan tuossa kuvassa. Tuo Mölli odotti jo valmiina puskemaan, ei se muuten olisi ehtinyt.

Well actually I promised Christmas calendar events only in English, so I only half lied. Yesterday I  was carrying fire wood all day. So in sport experiments of the month there is no cheating.

Parkour is so cool! Maybe not for a farmer in her fifties, not in a cow house and not to be told publicly (worried about our insurance cost after this). The true story is that the gate is so slow to open that even with my physique it is easier to move by parkour here.

Käsittämätön aika

Jos elämä ei tunnu tarpeeksi hankalalta, niin senhän voi tehdä hankalaksi, vaikka kirjoittamalla metsistä tai susista. Niin, että elkää nyt ottako ”tunteela”! 

(Niin kuin käskisi).

Istuin aamupalalla ulkomaisten ystävien kera ja he halusivat tietää, mitä teen raivaussahan kanssa metsässä. Kerroin, että kun puut on istutettu, menee parikymmentä vuotta ja siellä pitää tehdä tilaa, ettei kasvu kärsi. Parikymmentä vuotta siitä, niin päästään harventamaan ja saadaan jo myytävääkin puuta ja taas reilu parikymmentä vuotta, niin voidaan taas uudistaa koko kuvio. Tyärimmeinen huokaisi, että satsölongtaim. Että niin pitkä aika!

Joskus aivoissa ihan tuntuu, kun oivalluksen käämit osuvat kohdakkain ja niin nytkin. Olin juuri hikihatussa tuskaillut kolme-nelimetrisessä pöpelikössä, että vastahan tämä istutettiin ja penskat iskivät kurahousuissaan omia taimiaan maahan. Meidän aika on eri kuin toisella puolella maapalloa kaupungissa.Eikä se johdu aikavyöhykkeistä, vaan elämäntavasta.

Kun me kylvämme siemeniä peltoon, istutamme kalaa järveen tai puita aukolle, kestää asioilla tapahtua vähintään yksi kasvukausi. Isommilla asioilla jopa vuosia. Ja se on ihan ok. Elämä on näin. Äkkiähän tuo käy. Suvut, jotka ovat eläneet täällä vuosisatoja, kelluvat ajassa, jossa menneisyys ja nykyisyys limittyvät. Joskus joudun itsekin kysymään tarinankertojalta, että minäs vuonna tuo tapahtuikaan, kun tarina kuulostaa ihan eilisenpäiväiseltä, mutta onkin jostain seitsemänkymmenen vuoden takaa. Ja oma oleminen on vain osa luonnon kiertokulkua, olet ehkä kuudes Lassi tällä mäellä tai kolmas Johanna meidän suvussa. 
 

Me luotamme luontoon. Aina on metsässä ja metsästä eletty, on tehty savottaa, on marjastettu ja metsästetty ja metsä ei lopu. Vaikka et edes jaksaisi istuttaa tai hoitaa, metsä huolehtii itsestään ja sinusta. 

On meilläkin suojeltua metsää, mutta metsällä on meille henkistä arvoa, vaikka se olisi talousmetsää. Minua kylmää suojelukiistoissa lausunnot, joissa talousmetsän sanotaan olevan menetettyä, retkeilylle arvotonta tai raiskattua.  Suomalaisten metsälähtöinen hyvinvointi, virkistys ja taloudellinenkin tulee suurelta osin sieltä talousmetsästä. Että näin. Suset (sanoo kainuulainen)  jätän nyt toiseen kertaan.

This will be difficult to understand. Sit down, relax, and forget the time.

I had breakfast with our foreign friends and we talked about forests. I had been clearing a wood lot and they counted how many years is the period from a recently planted forest to logging. It takes about 20 years to the first clearing, another twenty years to the first real thinning (some wood to sell too) and 20-30 years to clearcutting and new planting. Such a long time, they said!

Time?

Our time is not defined by this modern society. It is not the same as in busy towns or quarter year business. We farm our fields and plant trees and it takes at least a whole growing season to see some results, usually years. Past years and decades and present time are overlapping. Old stories sound like they happened yesterday.

Your life is only a part of the circulation. And if you plant a tree, you know it will be your children and grandchildren who will wrap they arms around it and they will still remember you. And the stories about grandma and great-grandfather. It is not a long time to us. We see through it.

Forest conservation is in headlines here once again. I heard someone to claim that an economical forestry makes the forest ugly, worthless and impossible to be used for recreation.  I disagree. We live in the forest, we thank our life for it. Log, berries, mushrooms, hunting, sleeping over night by the campfire, all in the usual forest, not protected. We trust the nature. We trust forest. It doesn’t need us, but it lets us live here and use it. And it takes care of us. It keeps on growing, with or without our help. It takes time, but this time is slowly time. Nature’s time. Transparent. Quick. The future is already here.

Yötyötäkö?

Pakko oli tempaista tuommoinen öökkösotsikko ulkomaisten ystävien huviksi. Jaahas, kello on kohta kaksitoista illalla. Hitsattiin tuossa paalainta, tai ukko hitsasi ja minä pitelin kangella kohdetta paikallaan. Puolenyön seutuun taitaa alkaa sade ja tuolla pimeässä jontikka jahtaa luokoa, jotta äpyleillä olisi talvella sulat ja makoisat paalit syödä. Rekun kanssa käytiin äsken pajalla tarkistamassa tulityöpaikka ja iltatarkistuksella navetalla ja se raukka ei malta tulla sisälle. Yöperhosia pörrää ulkovaloa kohti ja polttiaiset nipistelevät. Mukavaa syyskesäyötä kaikille yökyöpeleille!

It is nearly midnight, but this farm is not sleeping. It will rain soon and we have some windrow out there. We spent some time to repair the baler. The farmer welded and I held the items together. Rekku the corgi came with me to check the work place after welding and heifers for the night. Now he sits out and won´t come in till Lassi arrives. The weather is still warm, moths fly to the light and it is fun to listen to the sounds in the dark. Biting midges sent me in a moment ago. Good night to all you night owls!

Onnen päälle

Sanojen merkityksistä ja merkillisyyksistä taas pari sanaa.

Niin sanalliset käänteet, kuin fyysisetkin ilmiöt ovat joskus kuin katsoisi peiliin ja sitten sen taakse. Näkee ja tietää, ettei peilimaailma sinne jatku ja silti on hämmästynyt olo. Tuli mieleen, kun isolla kädellä kallistin tyhjää maitopurkkia. Tiedätte sen tunteen. 

Katselin keittiössä läppäriltä sivusilmällä veppiseminaaria kastikepottua laittaessa ja isäntä jumittui seuraamaan sitä ihan muuten vain. Vuorossa ollut puhuja kehui yrityksensä päivitysten saaneen somessa hyvin repostauksia. Isäntä virnisti, että näillä kylillä on ennen someakin osattu repostella muiden asioita. 

Nämä hobittit  ovat vielä  niin nokkelia, että hitaammalla menee aina puoli päivää, ennekuin oivaltaa. Naapurin isäntä wotsappasi kanssani aamulla autoremontista (?!) ja kysyi, joko meidän pehtoorilla ääni flunssan jälkeen kulkee. Vastasin, että kyllä, tuossa se sohvalla teurasautoa oottaa. Naapuri tietysti, että vai on se jo siinä mallissa.

Tänä aamuna laitettiin tosiaan muutama hieho teurasautoon. Pakkasjakson ja hurjan sulamisen jälkeen oletimme eläinkuljetusoven olevan jäässä ja jumissa ja asetuimme kuin amerikkalaisissa poliisisarjoissa ryntäämään vasten ovea. Van ei! Jollekin fyysikolle olisi siinä selittämistä, miten energian häviämättömyyden laki menee tilanteessa, kun löydät itsesi pihalta ovenkahva kourassa. 

Kun kainuulainen astuu tellingillä laitimmaiselle laudalle, joka ei sitten olekaan naulattu kiinni tai asetettu tukevasti minkään varaan ja huiskahtaa pää edellä kenttään, sanovat kommentaattorit, että astui  onnen päälle.  Vähän niin kuin tämä Rhonda Byrnen markkinoima vetovoiman laki, jossa oikein uskomalla tavoitteensa toteutumiseen, voit saavuttaa tavoitteen. Van ei.

This morning I was chatting in Whatsup with our friend about my visit to the faraway town today. He had luckily got the ball joint for his car yesterday but he asked if my husband could talk again after a bad throat inflammation. I answered that he´s ok and lying on the sofa, waiting for a slaughterers transport. It took a half an hour to me to understand the point of his next sympathetic comment.

Wordplays and anecdotes are great. Listening to the story is like looking to the mirror. After the story you look behind the mirror, there is nothing and you are still surprised. It has something to do with energy. Energy takes you up and leaves you flying without wings. It is the same trick in physical life.

You know the feeling. When you take a milk can to pour milk to your glass. You think it is heavy and full, but the empty can make your efforts somehow ridiculous. Or when you step down the stairs and you miss the last one. The natives here say that you stepped by luck “onnen päälle”.

 This morning we decided to open the large door for heifer transport. It has been a hard winter. The raid on the entrance and the empty mind, when your expectations of a frozen door are collapsed and you find yourself on the yard.

Somehow the used energy disappears.  And the feeling is odd. Yes, I have a nice education and I know about the law of conservation of energy. But the wisdom of these Kainuu-hobbits is more relevant to these situations. The philosophy is almost like Rhonda Byrne´s idea of the law of attraction. If you can imagine, you can achieve. But the natives here know that the last part is not likely to come true.