Paska jamppa ja englannin ellu

Istuimme toissailtana saunassa, ukko valkosipulit nenässä ja mulla sininen vicksi nenän alla. Meillä on siis sairastettu. Kuumetta ja hirviä räkätauti.
Jutustelimme, että mitenkähän lienee, kaipa ne nuo kuuluisuudetkin sairastaa viruksia.
Jotenkin vaikea kuvitella Putin tai Elisabeth nenä punaisena köhimään ja joku palvelija laukottamaan siihen yskänlääkettä ja Buranaa.
Olemme kylmän sodan ajan lapsia ja seuranneet huolestuneina Krimin ja Ukrainan tilannetta. Uskoimme, etteivät lukiolaisemme välitä tuontaivaallista, kun Putinin edesottamuksia selostettiin tv:ssä. Mutta nuorisomme ja heidän ystävänsä aina yllättävät meidät iloisesti fiksuudellaan ja nokkelilla huomioillaan.
Naapurivaltion tiikerintainnuttaja tipahti aivan meidän räkäisten tavisten tasolle, kun lapset kesken pääuutisten tokaisivat yksinkertaisesti "Paska jamppa."

Sairastupa

The great Flu has caught us. We were sitting in sauna, my husband with garlic in his nose and me sniffing Vicks blue, trying to get rid of the malady. We wondered if the celebrities also had flu. Of course, but we never see in the media the Queen or Mr. Putin eating Burana or taking cough syrup, not to mention blow their nose.
Our childhood was the time of the cold war and we have listened to the news from Crimea and Ukrainian worried. We thought that our young don´t pay any attention to the news, but once again we were merrily surprised, how aware they are. When Putin’s recent statements were reported, they stated simply "a baad dude." The tigerman of the Russia, just another ordinary guy :)

Tuhannen tuhatta laivalastillista

...mannaryynin kokoisia perkeleitä! Ja miten tähän päädyttiin.

Lapsena koulumatkalla oli poroaituus ja jäkälää apulantasäkeissä kasassa aidan vieressä. Otin ohi kulkiessa salaa pikkuisen jäkälää ja minusta oli niin mukavaa, kun kesyin poro hönki naamalleni hakiessaan jäkälää vanttuunkourasta. Paikallinen porotilanne on taas kriisiytynyt. Ilkeä tunne, kun tavoitteellisen ratkaisujen etsimisen sijaan kaikki poronomistajat leimataan pahiksiksi.

Pirttihommilla olen nyt ollut. Pakkasta, tuulta ja sairas lapsi. Siinäpä sitä.

Mustaherukkamehua, buranoita ja antibiootteja.  Ja luutua koko keittiö ikkunoista tiskikoneen alusiin asti ja pese koko vaatekertasi tissiliivejä myöten ja pistä räsymattokin vielä likoon. Ei, lapsi ei ole puklaava vauva, vaan nuori aikuinen. Sitä vain ei aina arvaa, minkälaisen räiskäyksen aiheuttaa kaksi desiä kotimehutiivistettä, kun kannun kahva tarttuu peukaloon kääntyessäsi etsimään sokeria.

Eilen porhalsin virkistykseksi maakunnalliselle kirkolle kuuntelemaan markkinointigurua. Hauska mies, mutta ällistyttävä määrä kirosanoja. Sitten markettiin, jossa sain kyllä taas erinomaista palvelua. Tyttö tilasi kuivaalihaa, kun mikään ei maistu ja se on ollut meillä perinteinen sairaantolpitusherkku. No siitä hehtaarihallistahan… hyvä kun itsensä pois löytää! Minä kysymään lihatiskiltä, että onko sitä kuivaalihaa ja emännät tohinalla, että seuraahan lakkini töyhtöä. Käveltiin ihan koko kaupan läpi ja niinhän siinä kävi, että en ilennyt olla ostamattakaan, kun myyjä laajoin käsivarsin näytti, että tässä hyllyssä. Hupi oli suuri kotona kun lätkäsin pöytään Beef jerky original pussin. Pikkuisen kaukana lappilaisesta kuivalihasta. Mutta nauru pidentää ikää!

Olimme lauantaina lähivaaraan suunnitellun tuulivoimalan keskustelutilaisuudessa. Vastustajia ja puolustajia löytyi. Tolokut pojat kertoivat, miten tehdään ensin koemylly ja kylällä sitten kulkikin huhu, että se kopterin ääni oli kuulunut siitä koemyllyn pystytyksestä. Nyt olen pirttiakkana tässä tiirannut pitkin vaaranlakea silmin ja kiikarillakin ja eihän sieltä näy sitten yhtään mitään. Turhaa touhua. Jos tehdään jotain, pitäisi siitä olla edes jotain hupia mökkiytyneille akoille.

(Otsikko lapsuusystävän. Markkinointigurun innoittamana)

The title is from my friend’s childhood. Her uncle used to avoid curse words and he said only something like: “Thousand x thousands of shiploads of semolina size Satans"

And what led to this title.

As a child I walked to school and stopped to feed reindeer. The animals belonged to the janitor of the school. Every morning the wisest reindeer and I stole only a piece of lichen from the bags on the fence side. It was nice to feel the mouth of the reindeer on my knitted mitten. Reindeer make damage in the traffic and on the fields. The discussion of the matter has been wild for some weeks. I hope they will find some good solutions. Reindeer herding is important to many families on these areas.

I have been trying to be a good mother. Yesterday I started to mix blackcurrant juice to my sick daughter. You can´t imagine what kind of mess is possible to arrange in two seconds! Only 2 dl of juice is quite visible after it is spread accidently to the white kitchen. I had to wash the kitchen and my clothes.

The good mother decided to take a break and I drove to the town for the lecture of the marketing guru. Merry fellow, but used a lot of curse words! (Association to the semolina)

My daughter asked me to bring dried meat from the town. It is salty and delicious and if you are sick it is nice to eat it.  I am like Dundee on the supermarket and I decided to ask the shop assistants, where to find dried meat. They were very friendly and led me to the large shelves: ”Of course we have dried meat!” I was so impresses for their help that I had to buy a bag. At home I took this Beef jerky original from the shopping bag. Laughter makes you live longer! This family is used to the Lappish dried meat!

On Saturday the village people had an opportunity to discuss about the wind turbines with project managers. On Monday they built a test turbine to the near hill. I have been bored of sitting inside and anxious to see the turbine from our kitchen window. But no, not even by binoculars! What is the point on making such a special structure to this far- from-everywhere village and hiding it to the only valley of that damned hill? Some action to this scene, please!

Potunnosto

Eilen pidimme pottutalkot naapuritalon kanssa. Vuodesta toiseen toistuvissa talkoissa ajan kulumisen huomaa. Pikkupoika joka mätti perunoita sankoon vuonna 97, tuli eilen Kajaanista talkoisiin traktorinajoon.  Vanhin poimija kävi tällä kertaa pellon laidalla vain tarkistamassa tilanteen. Perunaruttoa ei vuonna 97 ollut pilkkaakaan, nyt monena vuonna rutto vie varren  jo kukinta-aikaan. 

Naapurille onneksi tuli perunaa, meillä alan laajuus kompensoi vähän sadon surkeutta.

1997

Perunannostopäivä on syksyn parhaita päiviä. Rehut ja ruuat on koottu ja lumentuloa ja hirvenmehtuuta odotellaan. Muistellaan vanhat perunavuodet ja päätetään taas kerran, ettei varmasti panna ensi keväänä pottua näin paljon.

2012

Yesterday we dug potatoes. Two families make this work together every autumn. This day is a moment to look back. The baby boy in the first picture is now studying in Kajaani and came to drive a tractor. The oldest digger came this time only to check the situation. Time flies. But we are looking forward too. Waiting for snow, elk hunting season and the next potato year. And once again we decided not to plant this much potatoes next spring :)

Hauella ihmettelemistä

Perushyrynsalmelaisella äidillä on kuukausi hengähdystaukoa toukokuulla. Silloin voi rauhassa sipaista saunaoluen ja sulkea lääkekaapin oven. Ei ole auki laskettelurinne, eikä wakeboard. Eikä tarvitse päivystysnumeroja.

No, ei nyt sentään! Taitavia rimpuilijoita ovat nuo nuoret. Ja onhan se varmasti hauskaa.

Nyt on "weikkikausi" parhaimmillaan! Kesävelvollisuudet- talonmaalaus ja keittiövuoro hoidetaan, mutta sitten nuoriso katoaa Ukkohallaan. Tämän päivän uutinen oli moponavaimet...Syväjärven pohjassa.

As a mother I really like May. No snow in the ski slope and no ropes in the wakepark yet. A safe month for our young.

Now it is the best wakeboard-season. And they really enjoy it! After summer duties-painting the house and cooking, they disappear to Ukkohalla. 

Today they asked me to bring the spare keys for the moped. And where were the original keys? In the bottom of the Syväjärvi lake. 

Sadetta, sohjoa ja sunnuntainviettoa

Ette voi kuvitella miten hyvää on pannukahvi nuotiolla, makkarat ja maataloustuottajien sihteerin paistamat samanaamuiset munkit! Välillä satoi vettä ja räntää, mutta se ei estänyt naapuruksia ja ammattikollegoja jutustamasta lehmänpoikimisista, varsomisista, traktoreista ja kesän romunkeräyksestä "Kemppaalan maatilalomien" pihassa. Hauskaa oli lapsillakin kuusikon katveessa kinoksessa pomppiessa ja nuorisoakin pärähti paikalle mönkijöillä. Kyllä maalla on mukavaa!

Sausages, coffee and doughnuts! Farmers spent a nice outdoor day today. Themes were calvings, horses, tractors and iron recycling and despite the rain we stayed long by the fire. Children played in the snow and even the young came by their ATV:s. What a nice day!

Äitien leipomia luokkaretkiä

Lienee yleismaailmallinen ilmiö tämä luokkaretkien rahankeruu. Onneksi on jaksavia opettajia organisoimassa, tolkkuja koululaisia myymässä ja ymmärtäviä sukulaisia ja naapureita ostamassa tiesmonettako kertaa sukkia, pullaa, mausteita, karkkia, pesuaineita ja vessapaperia. Mutta toisakseen ihan kiva leipojan kannalta, ettei luokkaretki suuntaudu Helsinkiä kauemmas.





Collecting money for school trips has been our hobby for almost 10 years. Work of the teachers and pupils and understanding of our relatives and neighbours has been admirable. A lot of socks, spices and home made cookies have been sold. After all, domestic trip destinations are nice if you think the amount of baking.

Eipä oo valittamista

Viikolla oli julkisuudessa keskustelua maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän selvityksestä, jonka mukaan korkeakouluopiskelijoilla (yli 60 %) ei ole juuri halua palata kotiseudulleen maaseudulle töihin. En harmikseni löytänyt alkuperäistä selvitystä netistä, mutta minusta tuossa uutisoinnin arvoista olisi ollut niiden osuus, jotka mielivät palata! Toivottavasti heille on tarjota työtä.

Olipa opiskelija miltä kouluasteelta tahansa, on tervettä siinä vaiheessa suunnata katse maailmalle. Tarpeeksi maailmaa nähtyään, voi jonain päivänä huomata, ettei se kotikylä ole sen hullumpi paikka kuin muutkaan. Nettikeskustelussa taivasteltiin maaseudun sosiaalista- ja kulttuurityhjiötä. No, kokemuksesta kerron, ettei ole tullut aika pitkäksi. Jopa niin, että tapahtumaköyhä päivä tuntuu luksukselta ja saunan lämmitys juhlalta. Eipä oo valittamista!

The rural policy committee had found out that most of the university students don’t want to return to rural district. It would be nice to read the whole report, but I have just followed the discussion in the Net. I was surprised to hear that almost 40 % of the students think of coming back. I hope we have enough jobs for them.

This report only shows the common sense of the students; it is time to see the world and to get experiences. And maybe after some years you’ll see that all parts of the Maslow’s pyramid are achievable in the countryside as well.
Comments about nonexistent social and cultural life (in periphery) in the Net discussion amused me. Sometimes after a busy week a boring day with sauna is luxury!

Uunia lämmittäessä...

Joskus toivon sekunnin, että asuisin taloyhtiössä ja koko perhe olisi palkkatöissä. No todella vain sekunnin, mutta kun isäntä on reissussa, soranajo käynnissä, navetalla siemennyksiä, tuiskuttaa, taloa pitää lämmittää ja poikaa vielä käyttää röntgenissä, niin perukka-asuminen ei tunnu fiksulta. Kun maatilalta lähtee tekevin mies reissuun, on organisointia tiedossa. Maatalouslomittaja, metsätien avaukseen urakkamies, lankomies hälytystilaan, talon lämmittäjä ja seminologille apumies. Ja emännälle vielä opetetaan lumilingon alkeet. Onneksi olen parilla lomapäivällä itse.

Kainuun terveyspalvelut ovat saaneet paljon kritiikkiä ja toki aiheestakin, mutta eilen olin iloinen kaikista maksamistani veroista ja ennenkaikkea kainuulaisista ihmisistä. Saimme mahtavaa opastusta ja tukea, jotta pojan kipeä käsi tutkittiin. 

Se fiilis minkä yhteisö antaa, saa jäämään.

Sometimes living in a town draws me, but only for a while. It just would be much easier for the family members to have a holiday. This kind of farm needs a cattleman, a plougher and a boiler man at least. Flurry and cold day, with semination orders to the heifers and a visit to a hospital with our son makes the day exciting. I was lucky to have a day off from my project work. And do you know, what makes me happy and willing to stay in the middle of nowhere? People of Kainuu. If you ask for help, you’ll get it.

Umpihankifutista ja kattotuolihuolia

Lauantaina ulkoilimme navetan katolla. Se on ainut katto meillä, jota pitää vahtia. Navetta rakennettiin 1998 ja se oli juuri siinä taitteessa, että katto on vanhan 180 kg:n lumikuorman mukaan mitoitettu. Katto on loiva peltikatto ja lumi tulee itsekseen alas vasta toukokuussa. Ja asustamme 280 metriä merenpinnan yläpuolella, joten kaikki mitä sataa marraskuusta alkaen on lunta. Mittasin sieltä jo 80 senttiä, mutta onneksi suurimmaksi osaksi kevyttä lunta. Joku päivä pitää ottaa viemäriputken pätkällä punnitus neliöpainosta ja sitten kolata (kaksi miestä ja kaksi päivää:) jos tarpeen. Nyt touhu meni maisemien katseluksi ja naapurin laskettelukeskuksesta kuuluvan umpihankifutiksen äänimaailman ihmettelyksi.

On Saturday we enjoyed landscapes on the roof of our cow-shed.  It was built before new recommendations of snow capacity and some winters we even measure the snow kilos per square metre just to be sure there’ll be no damage to the roof truss. There was 80 cm of snow but it was dry and light, so we only took photos and listened to the snow soccer voices from Ukkohalla in the neighbour.