Arkea maalaiskylässä.
Puutarhuri-agrologin ikkuna maalaismaisemaan.



sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Junakolari



Otsikon ilmaisua käyttää tyttäremme aina, kun joku asia on aikamoinen kaaos ja häslinki. 

Tänään oli rakkaan akkaosastomme kokous kunnan laavulla. Tämä on yksi kylämme vanhimmista yhdistyksistä ja sinnittelee hengissä edelleen. Järjestämme retkiä, kasvatamme kilpaa milloin mitäkin ja siirrämme käsityö- ja kotitalousperinnettä kahvittelun lomassa, jos viitsimme. Olen ehdottomasti kaikkea paskantärkeää pönötystä vastaan ja nautin suunnattomasti yhdistyksen vauhdikkaasta toiminnasta. Jos lukijoissa on joku pykäläpirkko, niin kannattaa sitten lopettaa lukeminen tähän. Tämä ei tule menemään yhdistyslain mukaan, mutta siksi luovuudesta ammentava yhdistyksemme on edelleen olemassa tässä syrjäisessä ihmiskatoisessa kolkassa. 

Kokous alkaa määrittelyllä, onko tämä kokous. Leikin yhdistyksen sometiedottajaa, mutta käy ilmi, että olen ainoa, joka ei ole saanut tekstiviestiä siitä, mikä kokous on edes kyseessä. Päätetään, että epävirallinen palaveri muutetaan yhdistetyksi johtokunnan ja jäsentenväliseksi kokoukseksi, koska kaikki jäsenet ovat saaneet kutsun saapua paikalle. Saamme seuran sihteerin vakuutettua, ettei Komulan Liisa (meitsi) pahastu, jos ei tiedä ennalta, mihin kokoukseen on menossa.

Ennen kuin puheenjohtaja on edes aloittanut kokousta, tilit ja toimintakertomus kiertää ja räpsäytämme nimemme vakuudeksi, että rahaliikenne on kunnossa. Sihteeri julistaa aluksi, ettei muuten varmasti jatka toimessaan ja miettii, kannattaako koko hommaa jatkaa, koska toiminta kuihtuu kuihtumistaan. Kun esityslista siltä vuodelta, kun erosimme emojärjestöstä, on saatu kaivettua esille ja päästy toiminnan suunnittelukohtaan, löytyy puheenjohtajan käsilaukusta onneksi toimintasuunnitelma vuodelle 2016 ja päätämme yksimielisesti kasvattaa lanttuja esityksen mukaan. 

Seuran sihteeri julistaa taas, ettei jatka toimessaan, mutta kokousväki huomauttaa, ettei se aihe kuulu tähän kohtaan esityslistassa. Niin kuin sillä olisi mitään väliä, sillä kymmenpäinen jäsenistö on nuotion ympärillä sujuvasti juonut mehua ja keksejä, paistanut makkaraa ja vaihtanut kuulumisia koko ajan. Esityslistaa on menty luovasti läpi ja täytyy ihailla kokouksen sihteerin taitoa taikoa tästä junakolarikokouksesta aivan asiallinen pöytäkirja. Toiminnantarkastuskohta on hypätty jopa yli, sillä sehän tarkistettiin ennen kokousta. 

Kokouksen tiimellyksessä paljastuu sekin, että olen kaiketi ainoa tässä kylässä, jolla ei ole tablettitiekonetta, tai mikä se vehje onkaan. Joku puhuttelee minua ristimänimeltä ja vieressäni istuva naapurin emäntä korjaa, että se on Misku. Olen tipahtaa penkiltä, sillä en käytä bloginimimerkkiäni arjessa. Käy ilmi, että 30-50-luvun ikäluokasta anoppi taisi olla se viimeinen, joka hinkui tabletin äitienpäiväksi. Mutta päätän silti tarinoida tästä loistavasta porukasta blogissani. Jospa minua ei erotettaisi. 

Siunatuksi lopuksi todetaan, että puheenjohtaja ja sihteeri ovat erittäin ansiokkaasti luotsanneet yhdistystä, eikä me vaihdeta toimihenkilöitä. Sillä siisti ja kokous on päättynyt. Sihteeri huomauttaa, ettei pöytäkirjantarkastajia muistettu valita. Kokousväki esittää, kuten esityslistan jokaisessa kohdassa aiemminkin, että tehdään kuten viime vuonna. Viime vuoden tarkastajista on paikalla vain toinen, joten hänen vieruskaverinsa päätetään valita toiseksi tarkastajaksi, että allekirjoitukset saadaan samalta istumalta. That´s it Uppis. Näin meillä tehdään. Tehkää perässä, jos uskallatte.


Train crash (in the title) is the name to chaotic situations, used by our daughter. 
In Finland we have an innumerable amount of laws, regulations and rules. We are the most exemplary citizens in Europe I dare to say. This story will not change that fact. Today we had an annual meeting of the village association (used to be farmers association in the good old days).   You´ll notice, that if necessary, rules can be ignored, but only for aim for the best result and only if you just don´t remember exactly, how the law told us to do it. In this case you must keep in mind that we have only 20 members and our mission is to drink coffee, keep on knitting socks and visit the local sights.
Before we started, the secretary announced, that she is bored to do this work and she didn´t expect much for the future of the association. We ignored her talks and started to check the diary to recall, what we did last year.
I hate all kind of ceremonial events, so it was great entertainment to sit around the fire, grill sausages and talk about field works. The procedure of the meeting is from the year we left the main organization and we use it loosely to guide the discussion. It causes every year funny situations, because laws have changed since then and our old members start to remember how they did this in the good old days. This time the discussion about membership fee was cut down when sausages were ready. I wonder how the secretary of the meeting is always able to write convincing minutes. We even jumped over checking diary, because we did it before the meeting ever got started.
The secretary shouted again, that she´s had enough, but we voted her silent and as in every single point of the list before, the decision proposal was that last year’s decision will do.  
Despite the cynical attitude of the secretary, we found a plan to year 2016 from the chairman’s purse. Everyone was looking forward to turnip competition and we could end the meeting. Afterwards it was noticed that we forgot to elect inspectors to check the meeting minutes, but that is not a problem to our club. In seconds inspectors were chosen and minutes checked.
So, if you just want to keep an innocent turnip growing competition, is it a crime to make a fire and talk about it in a little bit unconventional order :)

torstai 5. toukokuuta 2016

Suojeltuja juttuja (sarjassamme otsikko elää)

Kirjotappa jottain asiallistakin joskus, sanoi muuan ystäväni. Toinen taas muotoili nätisti, ettei aina löydä kirjoituksistani sitä vitsiä. Tällä kertaa kopsaan tähän verkkotehtävän, jota väännän täällä pimenevässä kevätillassa, sillä päivä on mennyt kylillä ja Mustarindan helajuhlissa humputellessa. Olen talven päkertänyt Turun avoimessa yliopistossa ympäristötieteen perusopintoja. Tällä kertaa oli tarkoitus kertoa läheltä löytyvästä suojelualueesta ja sen merkityksestä. Nämä ovat sellaisia pikku välipalahommia, joilla herätellään ajatteluamme. Sitten porukalla ruodimme näitä läpi. Lopullinen tieto-oksennus on kurssista sitten essee tai tentti. Ihan mielenkiintoista on ollut. Jaa että missä tässä on vitsi? Huumorintaju taisi loppua jo siinä vaiheessa, kun ymmärsin, että olen kurssilla ainut joka on joskus tappanut nisäkkään, kaatanut kuitupuun ja käyttänyt kasvinsuojeluaineita. Että ei muuta kuin nokka kohti uusia vastoinkäymisiä ;)

Paljakan luonnonpuisto


Niin Puolangan, kuin Hyrynsalmenkin puolella vaara-asutus on syntynyt 1600-luvulla. Jo sitä ennen alueella on ollut pyyntikulttuuria ja lappalaisasutusta. Kaskiviljely on jatkunut pitkälle 1800-luvulle ja niittytalous 1900-luvun puoliväliin asti. Paljakankin reheviä maita on kaskettu, mutta kaskeamisen jäljet ovat jo pääosin hävinneet. Metsien savottatyöt eivät ole juuri Paljakkaan ulottuneet ennen suojelua.
Metsistä suurin osa on tuoretta kangasta, kuusikkoa. Kolmannes alueesta on erilaisia suotyyppejä karuista rahkarämeistä saniaiskorpiin. Paljakasta löytyy lähdeperäisiä puroja, lähteitä, saniais- ja suurruoholehtoja. Kasvillisuuden lajikirjo on sekoitus pohjoisia, eteläisiä ja taigalajeja. Paljakassa asustaa monia uhanalaisia lajeja. Lajistolistaa löytyy ympäristö.fi sivun Paljakka ja Latvavaara osiosta. Meille paikallisoriginaaleille Paljakan suurpedot, liito-oravat ja pohjansinivalvatit yms. ovat tuttuja ympäröivistä talousmetsistäkin.  Puiston itälaidan metsästäjät kertovat hirvien käyvän metsästysaikaan yöllä talousmetsätaimikoissa syömässä ja päivisin menevän piiloon luonnonpuiston alueelle metsästystä pakoon. Liekö totta vai tarua.
Paljakan arvo näin maallikolle on tietysti vanhan metsän suuri osuus. Ympärillä olevat talousmetsät on voimakkaasti hyödynnetty ja kuuden kilometrin polku, jolta ei toki luonnonpuistossa saa poiketa, on ikkuna luonnontilaiseen metsään. Paljakka on rehevyydessään mielenkiintoinen vähänkin kasveja tuntevalle, saati sitten sienistä ja käävistä kiinnostuneille. Paljakassa on ympäristönäytepankki, jonne on keskitetty Metlan (nykyisin Lukea) tutkimusnäytteiden säilytys. 
Alueen retkeilyreiteiltä on yhteys Paljakan luonnonpuistoon. Esimerkiksi UKK-reitti ja Köngäskierros vievät  läheisille muille luonnonsuojelualueille, jotka toki ovat pienempiä.  Läheltä löytyy myös laajahkoja Natura-alueita.  Paljakan luonnonpuiston arvo paljastuu tutkijoille selvemmin, kuin meille asiaa tuntemattomille. Makuun pääsee lukemalla esimerkiksi Paljakan luonnonpuiston kasvillisuus-raportin (Kaikkonen K. Metsähallitus 1987). Olisi mielenkiintoista tietää, minkä verran ne hirven veijarit ja muut eliöt hyötyvät luonnonpuistosta ja missä suhteessa sen ekologia vaikuttaa ympäröivän arkimetsän eliöstöön, saatikka onko Kainuun suojeltujen ja Natura-alueiden välillä millaisia yhteyksiä.

Luke (2016). Paljakan tutkimusmetsät. 5.5.2016. http://www.metla.fi/metsat/paljakka/index.htm
Luontoon.fi. (2016). Paljakan luonnonpuisto. 5.5.2016. http://www.luontoon.fi/paljakka
Luontoon. fi (2016). Paljakan reitit. 5.5.2016. http://www.luontoon.fi/paljakka/reitit
Metla.fi (2016). Metla-Ympäristönäytepankki. 5.5.2016. http://www.metla.fi/metsat/paljakka/ympanp/ympanp.htm
Ympäristö.fi (2016). Paljakka ja Latvavaara. 5.5.2016. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Paljakka_ja_Latvavaara%286945%29


This wiesel visited yesterday the garden shop, where I work at the moment!
Today I am too tired to translate this, but it tells about Paljakka nature reserve near my home. I have been studying environmental science all winter. This kind of home works are to be discussed in the net with our group. This time I copy it here, because one of my friends told me to write something serious! Well, it is a pity, that protecting nature seems to be a very serious thing. My relation to nature is cheerfull, happy and understanding. I hope that we will not forget our right to be a part of the nature too. Maybe mining, forestry and industry have a lot to do to keep nature clean, but stainless steel is a nice thing to use, if you need cancer operation. (My experience ;))