Nesteessä

"Jos ruis heilimöi helmikuussa, jotain on vialla."  (opistoaikaiset sääsananlaskut).
Jotain on kyllä vialla tässäkin kesässä.
Sadellut on "muutamia kuivia veenkompuroita". Eli joka helskutin päivä sataa.
Hädin tuskin on saatu pellot kylvettyä ja keltaisina paistavat kaikki itäneet korsiparat. Tänään niitti isäntä viimeiset nurmet ensimmäisestä sadosta ja toivotaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä, ettei sataisi pariin päivään ja saataisiin ne paalattua.
Onneksi kainuulaisissa piilee syvää huumoria. Muuten saattaisi epätoivo iskeä.
Itselläni oli hupia toissa-aamuna, kun näin viheralan puutarhurina tokeusin kylille siistimään julkisia istutuksia. Siinä hommassa saa aina kylän koirien ja pussikaljamiesten sympatiat. Sain seuramiehen, joka kertoi olevansa puheliaaksi mainittu, etenkin alkoholin vaikutuksen alaisena ollessaan . "Kuten tänään.", lisäsi hän.
Kainuu on kuulu työttömyyden lisäksi alkoholitilastoistaan. Viinan kanssa on läträtty lottopotit ja perämetsätkin.
Päivänä muutamana meille kokoontui kahvikupin ääreen naapurien isännät ja käytiin kiihkeä keskustelu siitä, mikä on sopiva määrä viinaa. Eräs heistä tiivisti asian, että "Kohtuuella. Sen verran, että isopäisimmät maot vähän taintuu."

It has been raining. All the summer. And it has been cold.
That´s it. No more news.

Well, growing crop suffers. Silage is almost in bales, we just hope it will not rain any more. 
Farmers have a lot of jokes about the weather. The jokes are really needed this summer.

Some funny stories you hear also in my work. I have been hunting weed in the main village. Gardener´s best friends are the village dogs and alcoholics. They symphatize you and they accept the life as it is. Rainy.

Unemployment and alcoholism are big problems in Kainuu. The other day some men from the neighbourhood  gathered to our kitchen for a cup of coffee. They estimated how much booze is enough. "Only enough to calm down the most bigheaded tapeworms."

Vesisadeaamuna

Tasapaksua syksyä on vietetty, töitä, rankamettää, hiehojen kuormausta, opiskelua. Ajankuluksi on isännän kans kehitelty rähinää jostain vanhoista riidoista.
Olin illalla päättänyt, että tuolle juuttaalle en ees puhu enää! Joskin lainasin juuttaan Volvon taas työmatkalle tomaattitarhalle.
Bling. Tekstiviesti."Soita heti ko pystyt"
Soitan. "Istupa vaikka johonkin.. ei täällä mittään häättää ole."
Näin saa emännän verenpaineen kätevästi sataseen.
Nuoremme oli ajanut liukkaassa mutkassa yli ja ympäri. Enkelit mukanaan, järkyttynyt, mutta ehjä.
Kun tulin kotiin, halasin nuoren, isännän, kissan ja koiran. 
Muistuttipa taas, mikä on tärkeää :)


It has been a boring autumn. Work, work and studying. To pass the time we have tried to warm up old conflicts of our marriage. In the evening, very angry, I had just decided to stop talking to him. Anyway I borrowed his Volvo to get to work on the tomato garden.

Bling. Text message. "Call as soon as you can"
I call him. " Maybe you should sit down...everything is ok..."
This is how you make your wife’s blood pressure dangerous.
Our young had crashed the car! With angels! Not hurt, only shocked.
When I came home I hugged them all, including our dog and cat. I remember again what is important!

Oot patvinu!

Kainuussa asiat sanotaan ihan suoriksi, eikä edes millään pahalla. Elämä on helppoa, kun ei tarvitse miettiä, että mitähän tuokin oli tarkoittavinaan. Äkkinäiselle se on kauhistuttavaa, mutta parinkymmenen vuoden jälkeen siihen tottuu ja alta löytyy kuplivaa huumoria.

Tilanteita vuosien varrelta:
Paikalliseen baariin kertyy kahvelle maansiirtourakoitsijoita, puistotyöntekijöitä, turisteja ja muita joutomiehiä. Istun mutustaen hirmuwiineriä, kun muuan tuttu kuorma-automies istahtaa viereeni: " Oot patvinu!" No niinpä, mitäpä sitä kieltämäänkään :)

Katsastusaseman tiivistunnelmaisessa konttorissa on liki-istuntajono. Täällä tarjotaan kahvia, joka on juuri päässyt loppumaan termoksesta. Toimistosihteeri on sitä keittämässä takahuoneessa. Sillävälin paikalle saapastelee rempseä isäntämies. Kun sihteeri palaa, kysäisee tuo velikulta "Mitässiä siellä pukseerasit?" Sihteeri selittää kahvitilanteen ja mies jatkaa " Onko sulla kuivat puut?"
Herraisä, aivan absurdia, mutta tunnelma on mahtava!

Ässmarketin kassatyttö piipittää kahden naistuttavansa ostoksia. Naiset tutkivat kassatytön uutta hiuslookkia ja toinen tokaisee ykskantaan: "Itekö leikkasit?" 

Vieraamme ihmetteli taannoin, miksi matkailijoita ei neuvota täällä kylillä, kun kysyvät. Tilanne: Marjastaja nousee juuri tielle metsästä äheltäen kahden marjasangon kanssa. Paikalle osuneet matkailijat kysyvät "Tässähän on se ratsutalli, mutta kun me ei löydetä..." " Ei sitä oo, se on loppu!!"  
Selitys: Kysyjä kysyi sitä entistä ratsutallia, eikä sitä, onko uutta yrittäjää!

Että tervetuloa lujahermoiset vierailijat:)

Lujahermoisten lintujen asuinsija

Here in Kainuu people say, what they think, with such honesty, that some visitor can think it is even rude. But when you get used to it, it makes your life easy and gives so much fun to your day. 

Here are some examples:

I sat once in a local bar, where all the garden workers, entrepreneurs and travelers used to have a cup of coffee in the morning. I just gobbled a huge danish, when a trucker friend sat next to me and said (instead of hello): ”You have fattened!"  Ok, so true, I couldn´t deny :) 

We were waiting for the car inspection in a tiny room, full of customers. Coffee run out from the thermos and the secretary went to the kitchen to cook more. Meanwhile a new man, with sunny face, came in. When secretary arrived from the kitchen, he asked:" What an earth did you fuss there?" She gave a summary about the coffee situation and the man continued: "Did you even have dry firewood?"
Totally absurd! In a modern building! But we sure did have some fun!

In a queue in a local store. Cashier girl served her friends. She had a new haircut and her friends looked at it very long and carefully:” You cut it yourself?"  (ohmy, I would have been hurt, but she just smiled!)

I just love honest people!

Metsässä, metsästä, metsään

 Metsässä: keräämässä kuvia, käpyjä, riidenliekoa, sammalta. Anoppi sanoikin lumesta, että mikä tuiskuten tulee, se ennen Marttia merehen menee, eli koko kymmensenttinen lumi oli poissa.
In the forest: picking cones, moss and club moss.

 Metsästä: Hurinaa kahdellakin palstalla, toisella tehtiin päätehakkuuta, toisella koottiin energiapuuta tänään. From the forest: Finall felling and on the other lot a machine collecting energy wood. If I could only give you the smell of the soil and fresh wood!

 Ja metsään: Killi seuraili mukanani kuvausretkellä ja jäi metsänpeittoon :) Olen taas koukussa paikkakunnan perinnetarinoihin, Tarinakartasto, sivu 441.
And to the forest: Killi followed me to the forest and is now in "forest cover".I have been reading Wildwood tales, page 447.

Omenapuumies

Kylillä kulkee huhu miehestä, joka kasvattaa siemenistä omenapuunsa. Joku on ostanut häneltä joskus taimen. Pidän koko juttua peräkylälegendana, mutta sitten yllättäen pääsen jäljille ja eräänä ukkoshelteisenä päivänä saan vaeltaa merkillisen puutarhan kätköissä monta tuntia.
Keskellä kaikkea ja ei mitään nököttää satujen talo pienine parvekkeineen. Piha on mäen kätkössä, kasvillisuuden sulkemana, mikroilmasto hipoo keski-suomen olosuhteita kuutosvyöhykkeellä. Kymmeniä erilaisia omenapuita, kirsikoita, luumuja, päärynä, kultasade, tammipuita, viikuna, kiivi...osa selvinneet talvista ulkona suuriksi puiksi asti. Osa siirtyy talvilevolle vanhan maatilan rakennuksiin. Jänissuojia kymmenin metrein, viivasuoria kasvimaita ilman rikan rikkaa, pieniä kelloja puissa, humalakaari, kärrynpyörä punamultaseinällä. 
Isäntä harmittelee työlästä puutarhaansa, kaikkea ei jaksa kitkeä. Mutta kitkemisen merkitys pienenee tarinan edetessä, sillä jokaisella kasvilla on nimi, tarina, tuoksu ja maku. Heinien valtaamat puutarhan sopukat vain lisäävät taianomaista tunnelmaa. Kylän tarinoiden vanhat tapahtumat voisivat olla tässä ja nyt, vaikka jostakin kuuluukin jäätelöauton soitto.
Jospa joskus joku kestävimmistä hoidokeista pääsee jalostukseen, toivomme ja uskomme.
Palaan pikitielle päästäni pyörällä. Oliko se unta?

There`s a rumor about an apple-man and his garden, where rare apples blossom every June, even after hard winters. It must be some periphery tale; we live so far north that snowstorm in June is quite possible and even our domestic trees must be selected among their ability to stand snow and freeze.

But one day I meet this man. And in a warm afternoon before thunder I get a chance to wander around this magical garden. 

It is a tiny old farm house (with balcony, which reminds me of Anne of Green Gables) surrounded by apples, cherries, plums, oaks, laburnum... Kiwi and fig tree have spent the winter gently sheltered in an old shed. In a rolls there`s huge amounts of hare nets to cover the precious trees. Herbs and vegetables grow in clean benches. Lovely decorations are made of old bells and iron pots.

Sorry for the weeds, he says. But the weeds only strengthen the odd spirit of this garden. Old tales come alive, though the sound of the ice cream van bell somewhere in the neighborhood. 

All the plants have a name, origin, story, smell, taste. Some day one of these strong trees will be taken to the breeding program, we hope. The dream keeps the old farm alive.

When I return to the city center, I wonder, if I was dreaming. 

,