Silent night ja ikäriisi, melkein

Kiinalaiset herättivät minut taas aamuyöllä. Tässä iässä yöt…tai no palataan tuohon lopuksi, mutta internetin ihanasta maailmasta olen löytänyt lentokoneiden reitit ja ne ovat todella kiinalaiset, jotka kanttaavat tässä meidän kohdalla etelään aamuyöllä. Toivottelin hyvää matkaa.

Aloin sitten kahvin keittoon ajankuluksi ja yritin tähyillä tähtiä, mutta laskettelukeskuksessa on aloitettu lumetus ja jääkidepilvestä loistavat rinnevalot sotkivat näkymää. Eipä käy kateeksi, jäätävä tuuli ja vinkuvat lumitykit. Pitää olla sissi, joka sitä työtä tekee.  Naapuristakin kajasti valoa ja arvasin talonväen pian nousevan leivinuunin lämmitykseen.

Navettatelkkari näytti kuvaa lokoisasti torkkuvista hiehoista.  Yösyöpöt Mymmeli ja MariAnne kohtasivat käytävällä ja eivät meinanneet mahtua ohittamaan (kolme metriä leveä paana). Rekkucorgi oli kaatunut makuuhuoneen matolle ja kissa vetäytynyt saunan lauteille (kannettu sinne kipakasti yöllä, kun tuli remuamaan sänkyyn).

Niin tässä iässä… viime viikot minulle on vakuuteltu, että nivelrikot ja selkärankareumat ovat ihan jees tässä iässä. Aloin eräänä repaleisena yönä kyseenalaistamaan meille syötettäviä ajatusmalleja ihan urakalla. Yksi oivallus oli, että tuo ikähomma ei ihan täsmää kaikkien kohdalla. On vanhoja nuoria ja nuoria vanhoja. Entäpä jos eliniäksemme onkin tarkoitettu 120 vuotta! Lapsuus kestäisi ensimmäiset 30 vuotta, nuoruus kuuskymppisiin, aikuisuus ysikymppiseen ja vanhuus siitä eteenpäin.  Häh, eikö helpotakin paljon!  Jos mietin, että vanhuuden alkamiseen on vielä neljäkymmentä vuotta, eivät kolotukset tunnu niin dramaattisilta. Jospa tällä asenteella taas uuteen päivään.

One day I tried to get a nice video for a silent forest project and it took time and patient. Lorries, snow guns on the slope, dogs barking. Ok, I was too near ski resort, so the noise was forgivable.

Silence is overrated. It is nice to stay in a silent forest, but soon you start to listen to the micro sounds. It is in your backbone to be aware and escape if something odd turns out.

Last night a jumbo jet woke me up at night. We are in the middle of nowhere, but the Chinese curve to south over our peaceful village.  I already know their route, so I wished them a good flight and started to cook a cup of coffee.  Ski resort keeps on snowmaking round the clock, so the stars were behind the icy cloud and the scenery was orange by the slope lights. It was freezing and I admired men who had to work in the night.

Even animals were awake. Most heifers were lying down, but Mymmeli and MariAnne had been on night snack and were arguing how to pass on a corridor (3 meters wide). The cat had been carried to sauna earlier in the night (after visit to our bed) Not hot sauna this time, but less could he care, he sleeps there even when it is hot, only steam from the stove makes him move. Only Rekku the corgi had fallen to the bedroom carpet in the evening and was still in the same position.

My backbone has been lately examined and signs of rheumatism and osteoarthritis were found. I was somewhat surprised but the doctors said it was no wonder in my age and work. What age? During these less-silent nights I have developed a new theory of age. What if we are supposed to live 120 years?  In that case I am still young.  In the news was introduced a newlywed couple, 91 years old both!  With this attitude to the new day :)

Kunnanmiehet

Savupirttikahvila

Kun on sulatellut suurinpiirtein kaikki kaavateitten tierummut, aukonut viemäreitä joulun ja uudenvuoden välillä ja luovuttanut avaimet neljännellekymmenennelle asukkaalle rivitalon päätyhuoneistoon, jossa vuonna 77 oli vesivahinko, on Kunnanmies.
Isolla. Ja rispektillä.
Olen työskennellyt kolmessa kunnassa ja törmännyt siellä erilaisiin ihmislajeihin. On virkamiehiä, tolkkuja ja vähemmän tolkkuja. Iltaisin koloistaan nousee kokoustamaan määrärahojen vähyyteen tuskastuneita luottamusmiehiä. Seassa pyörii poloinen kunnanjohtaja, joskin toisinaan onneksi kovakorvainen ja kovapäinen.Ja sitten on sihteereitä, palkanlaskijoita ja kunnanmiehiä, jotka oikeasti pyörittävät kuntaa.
Vaihtuvat virka- ja virattomat miehet hyppyyttävät kunnanmiehiä, jotka onneksi ovat pysyväistä lajia ja jo omaksuneet hötkyilemättömän asenteen.
Tämä muistui mieleen, kun olen nyt piikonut eräässä kunnan kiinteistössä ja tuttu Kunnanmies kävi sitä huoltamassa. Olimme vuosia sitten Koiso-Kanttilan rennolla ranteella piiraiseman kunnantalon pihamaata kevätsiivoamassa. Lumen alta asfaltilta paljastui kasa rikkinäisiä kattotiiliä. Keräillessäni tiilenpaloja ehdin kauhuissani kuvitella koko talon vesivahingon ja homevaurion kourissa. Mitä teki Kunnanmies? Pisti kaikessa rauhassa tupakaksi. Tiukasti tiilikasaa tuijottaen, vilkaisemattakaan katolle, tuumasi:" Liekköhän reikä tuolla katolla?"



I have worked in three municipalities in my past. In the municipal organisation there are three kinds of human types. Officials, some of them have common sense, some of them less. Trustees, desperate of the lack of money. Secretaries, bookkeepers and janitors, who really do the hard work and keep the system on the run. Oh, and a mayor, luckily often hard-boiled and somewhat deaf.
Only the real workers stay for more than four years. They have, after several electoral terms and changing leaders, reached a relaxed attitude. I remembered this admirable tranquillity, when I met a janitor, who came to check the cottage of the municipality, where I cook coffee for tourists on winter holidays. We worked on the municipal hall years ago with him and found a pile of roof bricks from the yard. I was very concerned and imagined immediately a huge problem with water and mould. But what did this experienced janitor? He calmly took a cigarette, stared the brick pile intently and said:" I wonder if there is a hole on that roof!" And walked away with no intention to look to the damaged roof. Really...you can have an attitude!

Iisiä joulunodotusta

Mistä on joulunodotus tehty:
1. Joulukalenteri: spr:n vanhanajan kuvakalenteri keittiön seinällä
2. Joulumyyjäiset: saa puhua suunsa makkeaksi ihmisten kanssa
3. Joulutortut: oma taikina, rasvaiset sormet, tulikuuma luumuhillo
4. Joulukuu: potkukelkkailu lumisilla teillä narskupakkasessa
5. Joulukortit: muutama hassu kortti, mutta iltaisin lähetän lämpimiä ajatuksia teille kaikille
6. Jouluomenat: kotimaisia, pieniä, tuoksuvia (se olen minä siinä omenahyllyllä, joka nuuskii vartin, ennenkuin malttaa siirtyä tieltä pois)
7. Joululaulut: no tietenkin kauneimmat, siellä kirkossa vuodelta 1786. (Hyrynsalmen srk)
8. Joulumiete: meidän suvun esi-isät saivat aikanaan nuhteet, kun eivät käyneet kirkossa, eikähän tuolla tule vieläkään käytyä, mutta kyllä meidän päässä on kirkkaana, mistä joulu tulee!
9. Jouluturvallisuus: nuohooja kävi jokavuotisen siivouskierroksen uuneillamme. Meidän nuohooja ei muuten sotke, ettäs tiedätte! Tai sitten meillä on aina niin sotkuista, ettei se vaan erotu...
10. Joululumihiutaleet: paperihiutaleet, jotka äiti kiinnitti ennen perunalla ikkunaan! Pumpulihiutaleet rullalangassa ikkunassa! Hiihtokeskuksen ilmassa leijuvat tekolumihiutaleet, jotka vääristävät maiseman oudoksi! Hiljaa laskeutuvat lumihiutaleet taivaalta!
  


Our Christmastime:
1. Advent calendar: Traditional picture calendar on kitchen wall
2. Christmas market: Talking with lovely customers!
3. Mince pies: own paste, greasy fingers, plum jam and burned tongue.
4. December: Kick sled! A snowy road and frost, just great!
5. Cards: only few, but in the evenings I send you all blessings
6. Apples: domestic and odorous (I can spend a looong time on the apple shelf in the grocery shop)
7. Songs: The church has special Christmas song evenings. The church building was made in 1786! (Hyrynsalmi church )
8. The message: Our family has never been anxious church visitors, but we sure trust this message.
9. Christmas safety: Chimneysweepers annual visit. He is a professional, no dirt on floors! 
10. Snowflakes: Paper flakes (my mother used to glue them to the window with potato). Cotton flakes in sewing yarn in the window. Ski resorts snow gun-flakes, which make the air somehow specular. Slowly falling real snowflakes. Beautiful!

Hauella ihmettelemistä

Perushyrynsalmelaisella äidillä on kuukausi hengähdystaukoa toukokuulla. Silloin voi rauhassa sipaista saunaoluen ja sulkea lääkekaapin oven. Ei ole auki laskettelurinne, eikä wakeboard. Eikä tarvitse päivystysnumeroja.

No, ei nyt sentään! Taitavia rimpuilijoita ovat nuo nuoret. Ja onhan se varmasti hauskaa.

Nyt on "weikkikausi" parhaimmillaan! Kesävelvollisuudet- talonmaalaus ja keittiövuoro hoidetaan, mutta sitten nuoriso katoaa Ukkohallaan. Tämän päivän uutinen oli moponavaimet...Syväjärven pohjassa.

As a mother I really like May. No snow in the ski slope and no ropes in the wakepark yet. A safe month for our young.

Now it is the best wakeboard-season. And they really enjoy it! After summer duties-painting the house and cooking, they disappear to Ukkohalla. 

Today they asked me to bring the spare keys for the moped. And where were the original keys? In the bottom of the Syväjärvi lake. 

Umpihankifutista ja kattotuolihuolia

Lauantaina ulkoilimme navetan katolla. Se on ainut katto meillä, jota pitää vahtia. Navetta rakennettiin 1998 ja se oli juuri siinä taitteessa, että katto on vanhan 180 kg:n lumikuorman mukaan mitoitettu. Katto on loiva peltikatto ja lumi tulee itsekseen alas vasta toukokuussa. Ja asustamme 280 metriä merenpinnan yläpuolella, joten kaikki mitä sataa marraskuusta alkaen on lunta. Mittasin sieltä jo 80 senttiä, mutta onneksi suurimmaksi osaksi kevyttä lunta. Joku päivä pitää ottaa viemäriputken pätkällä punnitus neliöpainosta ja sitten kolata (kaksi miestä ja kaksi päivää:) jos tarpeen. Nyt touhu meni maisemien katseluksi ja naapurin laskettelukeskuksesta kuuluvan umpihankifutiksen äänimaailman ihmettelyksi.

On Saturday we enjoyed landscapes on the roof of our cow-shed.  It was built before new recommendations of snow capacity and some winters we even measure the snow kilos per square metre just to be sure there’ll be no damage to the roof truss. There was 80 cm of snow but it was dry and light, so we only took photos and listened to the snow soccer voices from Ukkohalla in the neighbour.