Arkea maalaiskylässä.
Puutarhuri-agrologin ikkuna maalaismaisemaan.



keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Kalastajan paradoksi



Kalastus lienee ainoita tapahtumia, jolloin voi säädyllisesti keskustella naapurin miehen kanssa alushousukertuuksistaan.  Suuntasimme lankomiehen kanssa verkoille tänä aamuna ja veneen perässä vesi oli jäässä ja välihousut todella tarpeen.  Tässä on vielä aikaa palelluttaa kankkunsa, sillä hirvenmetsästys ei vielä ole alkanut, puolukat alkavat olla pakkasessa ja pyyntivietille pitää jotain käyttöä keksiä.

Soutajan osa ei tässä tapauksessa ole perinteisen hankala. Vaikka olen aika hyvin oppinut kainuun kielen, on minun lappilaisen kalastussanastoni ja verkkomiehen sanaston välillä ylitsepääsemätön kuilu ja hän käsittää olla komentelematta minua. Minä taas en sano mitään, sillä kahdenkymmenen vuoden kokemuksella tämän suvun miehet eivät joko kuule tai ole kuullakseen.

Olen lukenut tässä Markku Ojasen Onnellisuuden paradokseja ja tuo paradoksaalisuus onkin jännä juttu.  Varsinkin sen onnen suhteen.  Japanilaiset  ovat onnellisia päästessään marjametsiimme ja maksavat siitä. Thaimaalaiset taas ovat onnellisia päästessään marjametsiimme ja keräävät sieltä tuloja. Kalastajalle saalis tuo onnellisuutta. Toisaalta Kemijoen virrassa verkonsoutajaksi oppineena olen jotenkin aina tyytyväinen, kun saalista ei tule ja venettä ei tarvitse siulatessa pitää kalanirrotuksen ajan paikallaan.

Saalistako? No, yksi siika. Pieni. 


One (and only?) decent occasion to talk about your underwear with a man, who is not your husband, is fishing trip. I was better prepared this time, when we went to check fishing nets with my brother-in-law. The water in the boat was frozen and I was happy to wear extra tights.

They say that the rower never gets praise, but in this vessel this is not a problem.  My fishing vocabulary is from my childhood village in Lapland and he knows that it is a mission impossible to command me.  And I usually keep quiet too.  Twenty years in this family and I know that these men usually can´t hear or they won´t listen to.

Professor Markku Ojanen has written a lot about happiness. I am reading his thoughts about paradox of happiness. He opened my eyes to see these funny and irritating incoherencies.

I noticed that Japanese pay for a berry picking trip to Kainuu to get happy. Thai is happy to get money  for the berries picked from the Kainuu forest.  Fishermen are happy for the good catch. I am happy for no catch too.  I learned to row on Kemijoki-river, where it was sometimes hard to keep the boat still in the flow during the fish was loosen from the net. Easy rowing with no fish and the joy of sunrise,  fog, birds singing and fresh air, this is happiness for me.

Oh, one whitefish. Tiny. 

Ojanen Markku (2015). Kaikki on hyvin juuri nyt. 100 paradoksia onnesta. Minerva kustannus.