Kypsä nainen ja lantakoneen eräpäivä

Sarjassamme, mistä (nainen) tietää ohittaneensa parasta ennen päiväyksen ja neuvoja miehille, mitä lauseita kannattaa jättää sanomatta.

Oltiin aamupuurolla eilen ja ihmettelin ääneen näitä deittisivustoja. Kun en ole kirjautunut yhteenkään ja sieltä pukkaa sähköpostiini tarinaa, miten niin ja niin moni on kiinnostunut juuri minunkaltaisista partnereista.  Isäntä siihen tuumaa,  että kato joitakin viehättää tuommoset kypsät puumat.

……

No, hän ymmärsi ilmeestäni, että tais tulla ulkotyöpäivä. Nolona selitti, että taas suu kävi nopeammin, kuin ajatus,  mutta pelihän oli jo menetetty. Siitä huolimatta päivän päätteeksi tälläydyttiin kaksin navetoimaan, koska maatila. Ilta oli tarkoitus viettää hällä lantasäkkien peittelyssä ja mulla siivotessa.

Toisin kävi. Lantakone, joka toki on temppuillut jo tovin, äkäysi kerrassaan ja ei kehittänyt painetta hydrauliikkaan. Siunatut naapurit ja ystävät kauempaakin riensivät hätiin ja kierrätyskone saatiin naapurin tyhjenneestä navetasta, työapua lankomieheltä, sähkömies aamuksi kytkemään konetta ja vielä varakoneita puolenkymmentä tietoon, jos tilanne toistuu. Ilta oli jo pimennyt, kun sieltä selvittiin.

Äsken tuli navetalta videota, kun itse köllöttelen massutaudissa (ei se lantarieha, vaan ehken porkkana-ahneus syynä), että toimii se kone. Jes, riemua!

In this age (yes, still struggling with age crisis) you become aware, that your best before date passed some years ago. Usually I am fine with it.

Yesterday morning I was wondering, why I get emails from dating sites. I have never even used those sites! They keep telling me, that I would be a good match in my category to several users.  My loving husband assumed that I am still an interesting chick to men who like older women. Used even words matron and cougar. 

Soon he understood, that the idea – no matter how flattering he tried to be-was expressed poorly.  Never mind, in the evening we did go to cowhouse together.  We had plans for the evening (only working plans, despite my assumed attractiveness), but suddenly the 26 year old manure pump stopped transferring.  Fortunately our friends and neighbours helped and after two hours we had a pump brought from an empty cowhouse nearby.  

This morning the power was connected by a professional electrician. I am having sick leave today, but I just got video from the happy farmer.  May be old too- but works! I mean that pump ;)

Sound of silence

Tästä tulee piiitkä tarina. Sillä kielestä ulos vedetty emäntä on ollut bloggaamatta pari kuukautta ja  maalla ei edelleenkään ole hiljaista ja rauhallista.

Meillä oli viikolla vieraita, jotka halusivat kuvata näyttäviä vaaramaisemia.  Soittelin naapuritkin siinä hötäkässä läpi ja ajelimme vaaranlaelta toiselle. Muuan naapuri ei vastannut, mutta soitti illemmalla takaisin. Ihan selville en päässyt, olivatko ne tekohampaat olleet latautumassa ja kännykkä vesilasissa, mutta  kainuulaisella tolokkuudella hän ilmoittautui paikallaolevaksi.  Tekareita ei edelleenkään ollut löytynyt . Puolen tunnin puhelun jälkeen tuumasimme, ettei me mistään samaa mieltä olla, mutta raatia riittäisi.

Poiketessamme toisessa naapuritalossa, jututin reipasta eläkeläistä, joka tiiraili katon harjalle. Metallinen tuulikukko siellä yritti kertoa tuulensuuntaa. Naapuri puksahti, että jos tykkylunta liiaksi kertyy kukkoon, hän ravauttaa sitä pienarilla, niin kyllä lähtee. Minä niin rakastan näitä ihmisiä!

Eihän me sumulta mitään vaaramaisemia nähty, mutta meille maalaisille oli suurta hupia vieraista. Kaupunkilaisten arvostukseni nousi välittömästi, kun he ihan omatoimisesti kahloivat tunkion laatalle zoomailemaan etelänpuolen laaksoon. Siunatuksi onneksi lantala täytti eu-vaatimuksensa ja kengät säilyivät kuivina.

Naapurikierroksella juttu siis pyöri tuulivoimassa, sillä tuohon lähivaaraan on suunnitteilla kahdeksan myllyä. Kirjoittelinkin tästä jo muinoin tämän linkin tekstissä. 

Asioiden käsittelyssä on pieni ero muualta tulleiden ja paikallisoriginaalien välillä. Rauhalliset ja pidättyväiset kainuulaiset puristelevat nyrkkejään taskussa, tekevät valituksen ja jos oikeus ei toteudu, seuraava aste on käräjillä. Me muualta tulleet louskutamme leukojamme , pelottelemme, maalailemme, etsimme todisteita ja lopuksi päätämme, ettei me enää leikitä teidän kanssa. Tälläkin kertaa olemme saaneet aikaan enemmän melua, haitallisia terveysvaikutuksia ja kiinteistöjen arvon alenemista tällä kohkaamisella, kuin tuulimyllyt ikinä tulevat aiheuttamaan.

Lappilaisen lukioni rehtori oli kunnanvaltuutettu ja ainoa oppitunti, minkä hän luokallemme piti, on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. En edes muista, oliko hän Vuotoksen kannattaja vai vastustaja, mutta se oli siihen aikaan kuuma aihe ja hän kysyi, mitä mieltä me opiskelijat olemme siitä. Ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun paljastui, ettemme olleet muodostaneet siihen kantaa pienissä päissämme. Lopputunti menikin sitten siihen, kun saimme korvamakkeata siitä, kuinka tällaisten nuorten takia olemme matkalla kohti perikatoa.

Olen itse, varsinkin tämän syöpähässäkän jälkeen, tullut siihen tulokseen, että elämä on ihan helvetin lyhyt. Elämän tarkoituksenhan toki selvitin jo sen filosofien kirjoituskilpailun aikaan (hehheh), mutta hällä väliä, tarkoitusta tai ei, kannattaa kuitenkin elää ne hetket, kun henki pihisee. Ja mieltä kannattaa olla. Aina muistetaan lytätä reipas kapitalistinen asenne pehmeästi sillä, ettei siinä viimeisessä kaavussa ole taskuja, mutta arvatkaapa muistetaanko ihminen mielipiteistään ja temperamentistaan!

Taskullisten kaapujen omistajina niin paikalliset ja me muualta tulleet olemme sekä puolesta, että vastaan ja joku jopa päinvastoin, sillä takkinsa on helppo kääntää, jos taskut meinaavat jäädä tyhjiksi. Itse asiassa mielipide ei aina korreloi kyllä taskujen tyhjyyttäkään, jolloin voi kysyä, onko kyse tyhmyydestä vai todella intohimoisesta mielipiteestä. Tuulivoimaa edeltävissä pyörteissä on nimittäin kauhalla annettuja rahoja jätetty ottamatta lusikallisen takia vanhoja etuja ja kauhallisista osattomaksi jäävä talous (me ollaan väärällä puolen vaaraa bisneksen kannalta) puolustaa tuulivoimaa.

Mutta näiden elämänvimmaisten naapurien lisäksi arvostan juuri sitä, että kerromme mielipiteitä, keskustelemme, otamme selvää, etsimme totuutta ja jos emme löydäkään, olemme silti jotain mieltä. Sitä kutsutaan elämäksi! Hyvää tuulta päiväänne!  On muuten hyvä tuo Simon ja Garfunkelin kappale.

Myllyjä Iissä.

After all that stuff I`d like to say, that take a google translation.  But I guess it will mix everything up and in the end you will wonder if the dentures ever existed and why our neighbour was shooting windmills as his hobby.

The sound of silence is the point in this story. Eight wind turbines are planned to be situated to our village.  And the other point is, ” Cogito ergo sum”.

At first take a glimpse to the everyday life in our village. The other day I got visitors from Oulu. Photographers wanted to find some magnificent hills and we drove around the village in the foggy weather. The only visible object in this challenging weather was the ski resort and the lights in the slope.  During the ride, while guests were taking photos, I chatted with neighbours about the windmills. One of them had an old-fashioned iron weathercock on the barn roof. The rime is really a problem on these contours, but this nice old chap had a genius solution for the winter time. If the cock was too frozen to point the wind direction, he would shoot it with a small-bore riffle.

The other neighbour phoned me in the afternoon. Dentures had been in the charger and the mobile had been in the glass of water, or the other way round, and my call missed. Anyway, we talked for a half an hour and finally we noticed that we disagreed about nearly everything. It was ok, but we had to stop our inspiring discussion, because of the (still) missing dentures. I just love these people!

We were inspired by the wind power that day. These are the times, when the local council will decide about the zoning plan for the wind turbine area. Characteristic to the democracy is that you can vote, even if you don´t know anything about the matter.  In the long run, despite of the lobbying, we get results, which we can live with.  But to vote is important. The headmaster in my college was a councilman and (somewhat surprising, when comparing to councilmen nowadays) he was a wise and thoughtful man. In those days there was discussion about a huge dam project for energy production in Lapland. He was shocked to find out that we young students hadn´t even payed any attention to that kind of matter in our society. Today I agree. If enough people are interested, discuss, search for the truth and even if we don´t find it, it will produce good solutions. At a personal level you have such a short life to live, considering the fact that you have no pockets in your last dress that only that matters is to live, to feel and to do things that make matter. Descartes said it,” I think, therefore I live.”

In our village thinking and living is safe and sound. So much noise has been kept to support and oppose the wind mills that the mills themselves will never reach such an influence. The most exciting point in this local debate is that you cannot guess the opinion of the individual by ones ownings, benefits, backround or education. And to change the opinion during the game is allowed. Happy winds-day to you all! Keep on thinking! And listen to Simon and Garfunkel’s Sound of silence.

Sunnuntairähinä

Tuli ja leimaus, että oli saada naapurin hirvikoira selkäänsä! Olen aito fani sille ja vilkaisin ruokapöydästä ihan tyytyväisenä, että näkyy hirviharjoittelu jo alkaneen, kun koira jolkotteli yli pellon meidän pihaan. 
Kerkesin juuri pihalle, kun alkoi tapahtua. Etunenässä pinkoo kissamme, toisena Rantanplan ja sittenpä minäkin kolmantena karjuen koiralle, ettet syö sitä meidän kissaa! Kissa karkaa kuuseen juuri ennen kuin hampaat lyövät sen kinttuihin. Koira haukkuu puolivälissä kuusta istuvaa kattia, minä viskelen koiraa kivin ja haloin. Kierretään Röhölää (puuverstas) ympäri ja joka välissä koira kurkottaa jo puuhun, kun ehdin paikalle. Kierretään talon ympäri ja taas Röhölää ja meteli on kauhea, koira louskuttaa ja minä pauhaan painokelvotonta. Pajunvitsan edessä koira ottaa kierroksen aittojen takaa ja kun saavumme peräkanaa nurkalle, on isäntäkin siellä jo äimänkäkenä, että mitä täällä oikein tapahtuu. Koiran onneksi kuntoni loppuu naapurin pihan laitaan. Kissa on sitten tänään ottanut aika rennosti. Jos koirat puhuisivat, olisi Rantanplan varmasti sanonut kotiuduttuaan isännälleen, ettet arvaa minkälainen reissu!

Little did I know when I welcomed our neighbor’s hunting dog to visit our farm yard. I really love this special dog, but suddenly I found myself chasing him with stones and willow whip. I had just finished my Sunday lunch and come out, when it started to happen. Our cat run faster than Usain Bolt, Rantanplan after him and I after those both yelling like bewitched "don´t you dare to eat our cat!"
The cat climbed to the tree in the last minute and I run around buildings with the barking dog. En route we met Lassi, who tried hard to understand the storyline of this Sunday evening. For dog´s sake my energy run out in a quarter. The cat came down in the evening and today he`s been relaxing. If dogs could speak, I bet Rantanplan would say to his master: "Never trust that lady in the red house" :)

Hiihtomaa omassa pihassa

Mitä saadaan kun tilataan Paltamosta latuhöylä, ostetaan bensaa ja pyydetään naapurista kelkkamies apuun (kun on ensin vakuuteltu isännälle, ettei hän edelleenkään tarvitse moottorikelkkaa)? Kainuulaista kansanterveystyötä parhaimmillaan! Kolme eläkeläistä ja yksi sairaslomalainen hiihtämään pellolle ihan pirtinportailta lähtevää latua. Ja lankomiehen koiranpentu ihastumaan ikihyviksi lumileikistä vailla vertaa!

A track planer, gasoline and a good neighbor with a snow scooter makes a nice result: four happy people skiing around the fields! And a puppy along enjoying the snow! Only my husband doesn´t really understand, why he is not allowed to buy a snow scooter too.

Potunnosto

Eilen pidimme pottutalkot naapuritalon kanssa. Vuodesta toiseen toistuvissa talkoissa ajan kulumisen huomaa. Pikkupoika joka mätti perunoita sankoon vuonna 97, tuli eilen Kajaanista talkoisiin traktorinajoon.  Vanhin poimija kävi tällä kertaa pellon laidalla vain tarkistamassa tilanteen. Perunaruttoa ei vuonna 97 ollut pilkkaakaan, nyt monena vuonna rutto vie varren  jo kukinta-aikaan. 

Naapurille onneksi tuli perunaa, meillä alan laajuus kompensoi vähän sadon surkeutta.

1997

Perunannostopäivä on syksyn parhaita päiviä. Rehut ja ruuat on koottu ja lumentuloa ja hirvenmehtuuta odotellaan. Muistellaan vanhat perunavuodet ja päätetään taas kerran, ettei varmasti panna ensi keväänä pottua näin paljon.

2012

Yesterday we dug potatoes. Two families make this work together every autumn. This day is a moment to look back. The baby boy in the first picture is now studying in Kajaani and came to drive a tractor. The oldest digger came this time only to check the situation. Time flies. But we are looking forward too. Waiting for snow, elk hunting season and the next potato year. And once again we decided not to plant this much potatoes next spring :)