Sound of silence

Tästä tulee piiitkä tarina. Sillä kielestä ulos vedetty emäntä on ollut bloggaamatta pari kuukautta ja  maalla ei edelleenkään ole hiljaista ja rauhallista.

Meillä oli viikolla vieraita, jotka halusivat kuvata näyttäviä vaaramaisemia.  Soittelin naapuritkin siinä hötäkässä läpi ja ajelimme vaaranlaelta toiselle. Muuan naapuri ei vastannut, mutta soitti illemmalla takaisin. Ihan selville en päässyt, olivatko ne tekohampaat olleet latautumassa ja kännykkä vesilasissa, mutta  kainuulaisella tolokkuudella hän ilmoittautui paikallaolevaksi.  Tekareita ei edelleenkään ollut löytynyt . Puolen tunnin puhelun jälkeen tuumasimme, ettei me mistään samaa mieltä olla, mutta raatia riittäisi.

Poiketessamme toisessa naapuritalossa, jututin reipasta eläkeläistä, joka tiiraili katon harjalle. Metallinen tuulikukko siellä yritti kertoa tuulensuuntaa. Naapuri puksahti, että jos tykkylunta liiaksi kertyy kukkoon, hän ravauttaa sitä pienarilla, niin kyllä lähtee. Minä niin rakastan näitä ihmisiä!

Eihän me sumulta mitään vaaramaisemia nähty, mutta meille maalaisille oli suurta hupia vieraista. Kaupunkilaisten arvostukseni nousi välittömästi, kun he ihan omatoimisesti kahloivat tunkion laatalle zoomailemaan etelänpuolen laaksoon. Siunatuksi onneksi lantala täytti eu-vaatimuksensa ja kengät säilyivät kuivina.

Naapurikierroksella juttu siis pyöri tuulivoimassa, sillä tuohon lähivaaraan on suunnitteilla kahdeksan myllyä. Kirjoittelinkin tästä jo muinoin tämän linkin tekstissä. 

Asioiden käsittelyssä on pieni ero muualta tulleiden ja paikallisoriginaalien välillä. Rauhalliset ja pidättyväiset kainuulaiset puristelevat nyrkkejään taskussa, tekevät valituksen ja jos oikeus ei toteudu, seuraava aste on käräjillä. Me muualta tulleet louskutamme leukojamme , pelottelemme, maalailemme, etsimme todisteita ja lopuksi päätämme, ettei me enää leikitä teidän kanssa. Tälläkin kertaa olemme saaneet aikaan enemmän melua, haitallisia terveysvaikutuksia ja kiinteistöjen arvon alenemista tällä kohkaamisella, kuin tuulimyllyt ikinä tulevat aiheuttamaan.

Lappilaisen lukioni rehtori oli kunnanvaltuutettu ja ainoa oppitunti, minkä hän luokallemme piti, on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. En edes muista, oliko hän Vuotoksen kannattaja vai vastustaja, mutta se oli siihen aikaan kuuma aihe ja hän kysyi, mitä mieltä me opiskelijat olemme siitä. Ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun paljastui, ettemme olleet muodostaneet siihen kantaa pienissä päissämme. Lopputunti menikin sitten siihen, kun saimme korvamakkeata siitä, kuinka tällaisten nuorten takia olemme matkalla kohti perikatoa.

Olen itse, varsinkin tämän syöpähässäkän jälkeen, tullut siihen tulokseen, että elämä on ihan helvetin lyhyt. Elämän tarkoituksenhan toki selvitin jo sen filosofien kirjoituskilpailun aikaan (hehheh), mutta hällä väliä, tarkoitusta tai ei, kannattaa kuitenkin elää ne hetket, kun henki pihisee. Ja mieltä kannattaa olla. Aina muistetaan lytätä reipas kapitalistinen asenne pehmeästi sillä, ettei siinä viimeisessä kaavussa ole taskuja, mutta arvatkaapa muistetaanko ihminen mielipiteistään ja temperamentistaan!

Taskullisten kaapujen omistajina niin paikalliset ja me muualta tulleet olemme sekä puolesta, että vastaan ja joku jopa päinvastoin, sillä takkinsa on helppo kääntää, jos taskut meinaavat jäädä tyhjiksi. Itse asiassa mielipide ei aina korreloi kyllä taskujen tyhjyyttäkään, jolloin voi kysyä, onko kyse tyhmyydestä vai todella intohimoisesta mielipiteestä. Tuulivoimaa edeltävissä pyörteissä on nimittäin kauhalla annettuja rahoja jätetty ottamatta lusikallisen takia vanhoja etuja ja kauhallisista osattomaksi jäävä talous (me ollaan väärällä puolen vaaraa bisneksen kannalta) puolustaa tuulivoimaa.

Mutta näiden elämänvimmaisten naapurien lisäksi arvostan juuri sitä, että kerromme mielipiteitä, keskustelemme, otamme selvää, etsimme totuutta ja jos emme löydäkään, olemme silti jotain mieltä. Sitä kutsutaan elämäksi! Hyvää tuulta päiväänne!  On muuten hyvä tuo Simon ja Garfunkelin kappale.

Myllyjä Iissä.

After all that stuff I`d like to say, that take a google translation.  But I guess it will mix everything up and in the end you will wonder if the dentures ever existed and why our neighbour was shooting windmills as his hobby.

The sound of silence is the point in this story. Eight wind turbines are planned to be situated to our village.  And the other point is, ” Cogito ergo sum”.

At first take a glimpse to the everyday life in our village. The other day I got visitors from Oulu. Photographers wanted to find some magnificent hills and we drove around the village in the foggy weather. The only visible object in this challenging weather was the ski resort and the lights in the slope.  During the ride, while guests were taking photos, I chatted with neighbours about the windmills. One of them had an old-fashioned iron weathercock on the barn roof. The rime is really a problem on these contours, but this nice old chap had a genius solution for the winter time. If the cock was too frozen to point the wind direction, he would shoot it with a small-bore riffle.

The other neighbour phoned me in the afternoon. Dentures had been in the charger and the mobile had been in the glass of water, or the other way round, and my call missed. Anyway, we talked for a half an hour and finally we noticed that we disagreed about nearly everything. It was ok, but we had to stop our inspiring discussion, because of the (still) missing dentures. I just love these people!

We were inspired by the wind power that day. These are the times, when the local council will decide about the zoning plan for the wind turbine area. Characteristic to the democracy is that you can vote, even if you don´t know anything about the matter.  In the long run, despite of the lobbying, we get results, which we can live with.  But to vote is important. The headmaster in my college was a councilman and (somewhat surprising, when comparing to councilmen nowadays) he was a wise and thoughtful man. In those days there was discussion about a huge dam project for energy production in Lapland. He was shocked to find out that we young students hadn´t even payed any attention to that kind of matter in our society. Today I agree. If enough people are interested, discuss, search for the truth and even if we don´t find it, it will produce good solutions. At a personal level you have such a short life to live, considering the fact that you have no pockets in your last dress that only that matters is to live, to feel and to do things that make matter. Descartes said it,” I think, therefore I live.”

In our village thinking and living is safe and sound. So much noise has been kept to support and oppose the wind mills that the mills themselves will never reach such an influence. The most exciting point in this local debate is that you cannot guess the opinion of the individual by ones ownings, benefits, backround or education. And to change the opinion during the game is allowed. Happy winds-day to you all! Keep on thinking! And listen to Simon and Garfunkel’s Sound of silence.

Tuhannen tuhatta laivalastillista

...mannaryynin kokoisia perkeleitä! Ja miten tähän päädyttiin.

Lapsena koulumatkalla oli poroaituus ja jäkälää apulantasäkeissä kasassa aidan vieressä. Otin ohi kulkiessa salaa pikkuisen jäkälää ja minusta oli niin mukavaa, kun kesyin poro hönki naamalleni hakiessaan jäkälää vanttuunkourasta. Paikallinen porotilanne on taas kriisiytynyt. Ilkeä tunne, kun tavoitteellisen ratkaisujen etsimisen sijaan kaikki poronomistajat leimataan pahiksiksi.

Pirttihommilla olen nyt ollut. Pakkasta, tuulta ja sairas lapsi. Siinäpä sitä.

Mustaherukkamehua, buranoita ja antibiootteja.  Ja luutua koko keittiö ikkunoista tiskikoneen alusiin asti ja pese koko vaatekertasi tissiliivejä myöten ja pistä räsymattokin vielä likoon. Ei, lapsi ei ole puklaava vauva, vaan nuori aikuinen. Sitä vain ei aina arvaa, minkälaisen räiskäyksen aiheuttaa kaksi desiä kotimehutiivistettä, kun kannun kahva tarttuu peukaloon kääntyessäsi etsimään sokeria.

Eilen porhalsin virkistykseksi maakunnalliselle kirkolle kuuntelemaan markkinointigurua. Hauska mies, mutta ällistyttävä määrä kirosanoja. Sitten markettiin, jossa sain kyllä taas erinomaista palvelua. Tyttö tilasi kuivaalihaa, kun mikään ei maistu ja se on ollut meillä perinteinen sairaantolpitusherkku. No siitä hehtaarihallistahan… hyvä kun itsensä pois löytää! Minä kysymään lihatiskiltä, että onko sitä kuivaalihaa ja emännät tohinalla, että seuraahan lakkini töyhtöä. Käveltiin ihan koko kaupan läpi ja niinhän siinä kävi, että en ilennyt olla ostamattakaan, kun myyjä laajoin käsivarsin näytti, että tässä hyllyssä. Hupi oli suuri kotona kun lätkäsin pöytään Beef jerky original pussin. Pikkuisen kaukana lappilaisesta kuivalihasta. Mutta nauru pidentää ikää!

Olimme lauantaina lähivaaraan suunnitellun tuulivoimalan keskustelutilaisuudessa. Vastustajia ja puolustajia löytyi. Tolokut pojat kertoivat, miten tehdään ensin koemylly ja kylällä sitten kulkikin huhu, että se kopterin ääni oli kuulunut siitä koemyllyn pystytyksestä. Nyt olen pirttiakkana tässä tiirannut pitkin vaaranlakea silmin ja kiikarillakin ja eihän sieltä näy sitten yhtään mitään. Turhaa touhua. Jos tehdään jotain, pitäisi siitä olla edes jotain hupia mökkiytyneille akoille.

(Otsikko lapsuusystävän. Markkinointigurun innoittamana)

The title is from my friend’s childhood. Her uncle used to avoid curse words and he said only something like: “Thousand x thousands of shiploads of semolina size Satans"

And what led to this title.

As a child I walked to school and stopped to feed reindeer. The animals belonged to the janitor of the school. Every morning the wisest reindeer and I stole only a piece of lichen from the bags on the fence side. It was nice to feel the mouth of the reindeer on my knitted mitten. Reindeer make damage in the traffic and on the fields. The discussion of the matter has been wild for some weeks. I hope they will find some good solutions. Reindeer herding is important to many families on these areas.

I have been trying to be a good mother. Yesterday I started to mix blackcurrant juice to my sick daughter. You can´t imagine what kind of mess is possible to arrange in two seconds! Only 2 dl of juice is quite visible after it is spread accidently to the white kitchen. I had to wash the kitchen and my clothes.

The good mother decided to take a break and I drove to the town for the lecture of the marketing guru. Merry fellow, but used a lot of curse words! (Association to the semolina)

My daughter asked me to bring dried meat from the town. It is salty and delicious and if you are sick it is nice to eat it.  I am like Dundee on the supermarket and I decided to ask the shop assistants, where to find dried meat. They were very friendly and led me to the large shelves: ”Of course we have dried meat!” I was so impresses for their help that I had to buy a bag. At home I took this Beef jerky original from the shopping bag. Laughter makes you live longer! This family is used to the Lappish dried meat!

On Saturday the village people had an opportunity to discuss about the wind turbines with project managers. On Monday they built a test turbine to the near hill. I have been bored of sitting inside and anxious to see the turbine from our kitchen window. But no, not even by binoculars! What is the point on making such a special structure to this far- from-everywhere village and hiding it to the only valley of that damned hill? Some action to this scene, please!

Rupelit ja reviirit

Tiedättekö ne tunteet, jotka tulevat kuin suoraan sisäisestä eläimestä? Kuinka pintasilaus onkaan ihmisen sivistys!
Enkä puhu nyt edes intohimosta, vaan ihan oman reviirin puolustamisesta. Törmäsin kalastuksenvalvojiin sunnuntaina. Ihan luvan kanssa olivat autolla liikkeellä mökkitiellämme, mutta koska en tiennyt millä asialla, muuttui arvostamani naapuruskaksikko merkilliseksi uhkaksi ja tempaisin puhelun anopille. Anoppi järkeili hetken ja asia selvisi. Oma reviirini on kai sitten oma piha ja se kahdeksasosamökillinen järven rannassa. 
Jokamiehenoikeudet ovat suomalaisten rikkaus, mutta marjastusaikaan oikeuksiin tulee varauksia: tiepuomeja, karhuvaarajuttuja ja kirjoittamattomia lakkasuovaltauskirjoja. 
Nurkillemme suunnitellaan tuulivoimaloita. Rupelit ovat yleisesti hyväksyttyjä energianlähteitä, mutta on jo virinnyt keskustelu, olisiko jokin muu vaaranlaki parempi paikka. 
Kuinkahan monta euroa, työpaikkaa, lisävuotta maaseutukylille, naapurisopua ja metsään mätänevää marjasangollista menetämme reviiritaistoissamme?  

Olen penskana seurannut Kemijoen valjastamisen jälkipyykkiä ihan joen/asian äärellä ja Talvivaarankin aiheuttamat ongelmat kammottavat. Silti toivotan niin rupelit kuin thaimaan ahkerat marjastajatkin tervetulleiksi. Suuret kehitysaskeleet ovat aina vaatineet uhrauksia ja korjausliikkeitä.

TILAA

We are animals. Passions and defence of our territory have nothing to do with common sense. I was walking home from our cottage on Sunday and I met a car, which I didn’t recognize at first. Immediately I phoned my mother-in-law, who is one of the eight owners of our pathetic, molded cottage. Grandma knew the car. The men were just checking the fishing licenses. 

My very dear villagers had just turned to a threat, because of my primitive instincts. How funny!

But is it really? To keep strangers away from our forests, not to allow them pick the berries, to say no to the windmills on our home hill... to stop the progress. My childhood view was a dry part of Kemijoki and I am concerned about Talvivaara today, but I welcome the windmills and berry pickers from Thailand. We must work hard to protect the nature, but we can’t afford losing the money, jobs and the habitats of these tiny villages.