Kyllä minua sitte niin pisteli...

sanoi aina lapsuuskotini naapuruston hurmaavan avioparin rouva, kun miehensä kanssa jotain kahnausta syntyi.

Noh, meillä on ukko vähän ulkoruokinnalla at the moument. Onneksi sillä oli joku palaveri parin muun lemmikin kanssa tänä iltana. Meitsi lähtee uistattelemaan.

Jos yrittäjät ymmärtäisivät, kuinka paljon naisten ostohaluista on miesten aiheuttamia, saisi miesväki ilmaiset kahvet joka putiikissa aina kerran kuussa. Jaa, ehkäpä se on toisinkinpäin, jospa ne teollisuuskylän liikkeet hyötyvät meidän naisten tolvailuista.

Noh, kun vein eilen katu-uskottavan skoodani huoltoon, kiersin koko kylän kaupat aikaa kuluttaessani. Ja seuraavaa kertaa ei tarvinne odottaa kauan, sillä sain kuulla autoa hakiessani, että kytkimessäkin on vikaa. Kun kysyin, kestääkö sillä vielä ajaa, vakuutti huoltomies, että kestää varmasti-loppuun asti.

No just. Tänään sitten kiersin naapurikylän kaupoilla. Hemaiseva auringonkukkakimppu, herkkuja, lotto vetämään ja nyt illankuhjeessa vielä valtion kalastuksenhoitomaksu ja viehelupa ja ihan isännän ansiosta. Aamulla siunustelin, että missähän ne viime syksynä pystyaitaa varten karsimani rangat mahtaa ovat. Halkoina kuulemma!

Onneksi on tämänverran laatusa emäntä!

Yesterday I left my car to the service and walked for an hour in the village shops. The shopkeepers should offer free coffee to all the men once a month. Thanks to men they sell so much to women. I was happily surprised, how good products and lovely shopkeepers we have here. This shopping tour will happen soon again. When I fetched my car, I was told, that the clutch makes funny noises. "You can drive, till it stops.”

Ok, today I have spent my money in the neighbour village. Huge sunflower bunch, good food, lottery...and a fishing licence to this evening. I will go to the lake! This was caused by my husband. This morning I was searching for the fence poles, which I made with a lot of work last autumn. When I asked him, if he knew... oh yes, he did. He had made some fire wood of my fence poles!

These are the days, which make your marriage spicy.

'

Meidän naapuri tekee teidän naapuruston lämmöt

Tässä vaiheessa avioliittoa keskustelut ovat joskus keskustelijoille itselleenkin käsittämättömiä.
Suursiivousaamu:
Minä: Hei, heitän nämä rikkinäiset työhanskat kaatikselle!
Mies: Älä, nehän voivat olla ehjät!
....
No, mahduimme kuitenkin samaan autoon ja hurautimme naapurin miehen turveyrityksen avointen ovien päivään. Menkää ihmiset tämmöisiin päiviin! Luulin tietäväni öpaut kaiken turpeen nostosta, mutta koneiden koko ja se hiuksenhieno kerros, joka ajokerrallaan pystytään ottamaan talteen oli yllätys. Kasoja oli jo ajettu kaukolämpölaitokselle ja rekkatolkulla maatiloille kuivikkeeksi. Meidänkin ämmyt köllöttelevät tämän suon turpeella. Turve sitoo myös ammoniakkia eli se rekkakuorma, joka meillä talven aikaan menee sitoo parhaimmillaan satoja kiloa typpeä karjanlannasta. Son rahaa se ja luonto kiittää!

In this point of marriage our discussions are merely just contacts without message. 
In the morning of the housecleaning:
Mrs: I´ll put these rag gloves to the trash!
Mr: Don´t! Maybe they are intact.
......
(In the same car) after all we drove to the open day to our neighbors swamp. I have heard so many peat bog-stories, but still I learned so much new. Milling drums take only 1-3 cm peat on each driving! This is hard work!
Peat is taken for the district heating and to the local farms. Our heifers sleep on the peat from this bog. It is an expensive "sheet" for animals, but the peat saves hundreds of kilos of nitrogen from the manure. Recycling nutrients.
But those gloves are in the trash. I still wonder, if they will survive and make a revival :)

Paska jamppa ja englannin ellu

Istuimme toissailtana saunassa, ukko valkosipulit nenässä ja mulla sininen vicksi nenän alla. Meillä on siis sairastettu. Kuumetta ja hirviä räkätauti.
Jutustelimme, että mitenkähän lienee, kaipa ne nuo kuuluisuudetkin sairastaa viruksia.
Jotenkin vaikea kuvitella Putin tai Elisabeth nenä punaisena köhimään ja joku palvelija laukottamaan siihen yskänlääkettä ja Buranaa.
Olemme kylmän sodan ajan lapsia ja seuranneet huolestuneina Krimin ja Ukrainan tilannetta. Uskoimme, etteivät lukiolaisemme välitä tuontaivaallista, kun Putinin edesottamuksia selostettiin tv:ssä. Mutta nuorisomme ja heidän ystävänsä aina yllättävät meidät iloisesti fiksuudellaan ja nokkelilla huomioillaan.
Naapurivaltion tiikerintainnuttaja tipahti aivan meidän räkäisten tavisten tasolle, kun lapset kesken pääuutisten tokaisivat yksinkertaisesti "Paska jamppa."

Sairastupa

The great Flu has caught us. We were sitting in sauna, my husband with garlic in his nose and me sniffing Vicks blue, trying to get rid of the malady. We wondered if the celebrities also had flu. Of course, but we never see in the media the Queen or Mr. Putin eating Burana or taking cough syrup, not to mention blow their nose.
Our childhood was the time of the cold war and we have listened to the news from Crimea and Ukrainian worried. We thought that our young don´t pay any attention to the news, but once again we were merrily surprised, how aware they are. When Putin’s recent statements were reported, they stated simply "a baad dude." The tigerman of the Russia, just another ordinary guy :)

Bergeracin näköinen mies

Se on vähän tuon John Nettlessinkin syytä, että päädyin emännäksi Kainuuseen. Maatalousopistosta löytyi arvomaailmaltaan kutakuinkin natsaava ja viimeisenä niittinä ohimoilta korkean hiusrajan omaava nuorimies, jonka kanssa monen raastavan käänteen jälkeen kävelimme vihille kotikyläni kappelissa tasan 20 vuotta sitten. Papin kanssa sovittiin etukäteen, että mennään lyhimmällä kaavalla ja tahdotaan rakastaa vain myötä ja vastamäessä ja siitä kuolemaan asti-hommasta ei puhuta mitään. Tuntui liian kovalta sitoutumiselta, kun on kuitenkin tapana ollut lupauksensa pitää.

avion arkea

Sulhasen kohta meni vielä oikein, mutta minulta pappi kysyikin sen kuolemaan asti lupauksen. Tiukkaapa siinä sitten papilta, kun toistasataa henkeä on selän takana korvat hörössä, että mitä me ukko just sovittiin tuosta asiasta. Ei auttanut, kuin myöntää, että tahdon. Että jotkut ne on naimisissa enämmän ja jotkut vähemmän.

Isäntä on talousmies, eikä sijoituksensa minuun ole mennyt hukkaan.  Nyt hällä on kaksi lasta ja 20 kiloa enemmän emäntää kuin alussa. Yli 1,5 prosentin vuosikorko  siis ja se on paljon näinä levottomina aikoina.

Nettlessin ihana hiusraja jatkoi elämää Midsommerissa, mutta isännän katosi jo aikaa sitten raastavien käänteiden jatkuessa papin aamenen jälkeenkin. Mutta jos nyt kysyttäisiin uudelleen, vastaisin taas tahdon.

John Nettles as Bergerac has had a certain influence on my life. I used to admire his hairline and when I found a young man from the agricultural college, who shared my values and had a high hairline, I was happy. We married 20 years ago in a little chapel in my home village.  We asked the priest for the short version and no mention about the “till Death do us part”-thing. It seemed to be too much to promise. The fiancé got the right question, but when it was my turn, the priest asked if I was willing to love till Death. It was a bit hard situation. Finally I said yes, because 130 friends and relatives were waiting for an answer and arguing with the priest would have been awkward.

My husband is a homespun economist and his investment to me is one of his best. Nowadays he has two children and 20 kilos more wife than in 1994. It makes more than 1, 5% interest for a year and it is a lot on these days.

If I was asked now about my willingness to continue till Death, I would say yes again. Even without the pressure of the 130 people.

Syysillan valssi- metallisellainen

Syksyisen sateisena ja pimeänä keskiviikkoiltana kunnon kansalaiset lämmittävät saunojaan ja istuvat telkkarin ääressä lempisarjansa parissa.
Meillä sensijaan viihdyttiin konepihalla. Koneet rassuuttivat.
Onneksi kivenheiton päässä löytyy maanmainio korjaamoyrittäjä, joka taas kerran pelasti meidät pulasta älyttömään vuorokaudenaikaan. Saatiin rauta taipumaan. Hiehohotellin väen ruokittuani kiirehdin avuksi isännälle. Varpaat kippurassa jännitin jontikan kopissa hydrauliikan vipstaakeleita väännellessä, että mitenkähän myöhään tässä menee. Mahtava tunne, kun isäntä vahtipaikaltaan työkoneen takaa huutaa: toimii! 

Valoa yössä

Working days on a farm are not necessarily from 7 to 17, not even from 6 to 21 as on our farm. Of course we have some breaks during the day, but sometimes the day is full of action. Yesterday evening we had to repair the trailer. Fortunately we have a very skillful repair man in the near village. After all we had even time to enjoy Wednesday sauna.

Tai ootteko koskaan te painaneet pään kesäistä nurmea vastaan....

Viikko sitten kävelin Oysin ovesta ulos, soitin miehelle ja ryhdyin märisemään. Sitten soitin äidilleni ja itkeä turuutin lisää. Ja parhaille kavereille ja taas vollotin :) Ihan silkasta helpotuksesta! Viimeinen sädehoito!
Kiitokset kaikille tuestanne tänä talvena! Ja lääkäreille ja hoitajille! Merkillinen olo! Hurjan onnellinen ja silti epävarma, että osaanko enää elääkään normaalisti.
Ja mitäpä tästä hässäkästä opin? No, en yhtään mitään. Luonteeni ei jalostunut yhtään, häslään, tuittuilen, tuhlaan aikaani, olen huolimaton. Mutta elän. Joku sanoi, että pitäisi odottaa jälkitarkastukseen, ennenkuin intoilee! Ehei, nyt on aika intoilla, joka päivä, aina kun vain vähänkin jaksaa, sillä sen kyllä opin, ettei huomisesta voi olla ihan varma...

Lukekaapa joskus Hymyilevä Apollo kaikessa rauhassa. Tätini aikanaan lausui sitä uudenvuodenjuhlissamme. Aivan uskomaton runo, energiaa täynnä!

When I left the hospital a week ago, I phoned my husband and started to cry. Then I phoned my mother and started to cry. And my two best friends.. and started to cry. I was so happy! No more cancer treatments! 
Thank you to everyone for your support! And thank you to the doctors and nurses! Someone told me to wait till the check-up, before I celebrate. No, I want to be happy now, because the only thing I learned during the winter was, that you never know about the future.

Oikeella jalalla herätyn päivän miete

Aviomiehen status maatilanemännän silmissä vaihtelee nuttuskehvelin ja alfauroksen välillä. Sijoitus ei riipu kahdestikaan todellisista ansioista, vaan siitä millä vinkkelillä emäntä on aamusella sängystä sattunut nousemaan. Viime viikoina mies on käynyt kirkkaasti alfauroksesta. Rehupaalit on ajettu talouskeskukseen, halkoja ajettu ja rankoja karsittu, luottamustoimet hoidettu ja opiskelemaankin Hän on ehtinyt. Ja näitä tolokkuja miehiä löytyy maalaiskyliltämme paljon. Kiitokset kaikille miehille, jotka pitävät tulia yllä syrjäkylillä!

Farmer can never guess in the morning, what his status will be during the day in his wife´s thoughts. It is not reliant to his achievements. It is "la donna mobile" who judges as she likes. Scale is from an alpha male to a lazy hobbit. Lately my farmer has been an alpha male, no doubt. He has brought all the bales from the fields to the farm. He has cut trees for the firewood. He has been studying. He has worked for the local union of agricultural producers...Thank you, to my husband and all the real men, who keep these little villages alive!