Arkea maalaiskylässä.
Puutarhuri-agrologin ikkuna maalaismaisemaan.



torstai 20. marraskuuta 2014

Vesisadeaamuna

Tasapaksua syksyä on vietetty, töitä, rankamettää, hiehojen kuormausta, opiskelua. Ajankuluksi on isännän kans kehitelty rähinää jostain vanhoista riidoista.
Olin illalla päättänyt, että tuolle juuttaalle en ees puhu enää! Joskin lainasin juuttaan Volvon taas työmatkalle tomaattitarhalle.
Bling. Tekstiviesti."Soita heti ko pystyt"
Soitan. "Istupa vaikka johonkin.. ei täällä mittään häättää ole."
Näin saa emännän verenpaineen kätevästi sataseen.
Nuoremme oli ajanut liukkaassa mutkassa yli ja ympäri. Enkelit mukanaan, järkyttynyt, mutta ehjä.
Kun tulin kotiin, halasin nuoren, isännän, kissan ja koiran. 
Muistuttipa taas, mikä on tärkeää :)


It has been a boring autumn. Work, work and studying. To pass the time we have tried to warm up old conflicts of our marriage. In the evening, very angry, I had just decided to stop talking to him. Anyway I borrowed his Volvo to get to work on the tomato garden.

Bling. Text message. "Call as soon as you can"
I call him. " Maybe you should sit down...everything is ok..."
This is how you make your wife’s blood pressure dangerous.
Our young had crashed the car! With angels! Not hurt, only shocked.
When I came home I hugged them all, including our dog and cat. I remember again what is important!