Kiinteistöjä itsepäisille ihmisille

Ja taas lähtee kynä lapasesta:
Kiinteistö myytävänä, kiinteistö myytävänä, kiinteistö...
Päivän palaverissa tipahteli teknisiä tietoja tyhjillään olevien kiinteistöjen neliömääristä. Järkipuhetta lämmityskuluineen ja kunnostustarpeineen. Melkein kuuli, kuinka osallistujien muistot viiskymmenluvun lapsilaumoista kivikouluissa napsahtivat muistojen arkkuun lukon taakse.
Luin aikanaan Tapani Valkosen ja kumppaneitten "Suomalaiset" (-85) pääsykokeeseen, kun vielä haaveksin pääseväni toimittajaoppiin. Tänään kömmin aitavintille lukemaan taas kyseistä kirjaa. Miten tähän tultiinkaan? Mihin katosivat ihmiset syrjäseuduilta? Eikö paluuta ole?
Jatkoin lukemista Eero Uusitalon kirjalla "Maaseutu-väliinputoajasta vastuunkantajaksi" (2009). Surffaan edelleen näiden kahden kirjan välillä vertaillen ja ihmetellen. Väestökehitys, hallitusohjelmat, maatalous-, maaseutu- ja aluepolitiikka...
Pienen  ihmisen päässä tuntuu, että koko härdellin taustalla on vain raha. Tehokkuus, kilpailukyky, globalisaatio.
Ei löydy kirjoista ylistystä isomummoille, jotka pyöräyttivät lapsilauman "väärään" paikkaan. Ei löydy teknisen puolen tiedostoista kammaria nykyihmiselle, jossa saisi tehdä etätyötä hiljaisuudessa tai pelkästään tilaa olla kylähullu tarpeeksi väljissä maisemissa.
Välittäkää piutpaut hallitusohjelmista, alijäämäisistä kuntatalouksista! Vääntykää väkisin landelle, vaatikaa etätyökonetta nyrkkiä puiden, tuokaa yrityksenne vanhoihin kyläkouluihin, tinkikää matkasta turhuuden turuille ja tuhlatkaa rahanne kyläkauppaan, mielenosoittaakaa juurtenne puolesta, vaatikaa tieremonttia, pitäkää kynsin hampain kiinni tukirahoista ( ne ovat vastike maalta siirretyltä orjajoukolta, joka asuu suolle ajomaalle rykäistyllä viidenkymmenen samanlaisen "omakotitalon" alueella keskellä ikean huonekaluja) ja nostakaa työttömyyskorvauskin rinta rottingilla! Se on nimittäin nyt teistä itsestä kiinni. Kyllä meidän elämän eteen värkkäillään direktiiviä ja maakuntaohjelmaa, mutta itse on elämänsä suunta valittava. Tervetuloa takaisin maalle, jossa puu on puuta, eikä komposiittia, ruokakin maistuu joltakin, ja unta ja näläkää riittää ja lempikin palaa alkuvoimaisena.
Huhhuh. Ja uskokaa tai älkää, en ole kunnallisvaaliehdokas.

And to you, my foreign friends: this was a passionate speech for the rural areas. My message was actually, that we have a lot of empty properties in Finland:) Check for example Karhulanvaara and lovely village pages of Ruhtinansalmi.

Murunen maailmankaikkeudessa

"Sama kuu ja aurinko paistavat toki kaupungeissakin, sama taivas kaareutuu kattojen yllä, mutta todellisen pienenä olemisen onnen voi ehkä tavoittaa vain kaukaisten kylien hiljaisuudessa, metsässä, tähtitaivaan avaruuden alla" (Sammakkoprofessorin sääopit, Taisto Heikkinen, Irene Vainio, WSOY 1997)

"The same sun, moon and the sky above the roofs of the town; nevertheless the real joy of being small might only be reached in the silence of the distant villages, in the woods, under the high starry sky." ( bad translation from the book of our own weather prophet of Hyrynsalmi)

Eipä oo valittamista

Viikolla oli julkisuudessa keskustelua maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän selvityksestä, jonka mukaan korkeakouluopiskelijoilla (yli 60 %) ei ole juuri halua palata kotiseudulleen maaseudulle töihin. En harmikseni löytänyt alkuperäistä selvitystä netistä, mutta minusta tuossa uutisoinnin arvoista olisi ollut niiden osuus, jotka mielivät palata! Toivottavasti heille on tarjota työtä.

Olipa opiskelija miltä kouluasteelta tahansa, on tervettä siinä vaiheessa suunnata katse maailmalle. Tarpeeksi maailmaa nähtyään, voi jonain päivänä huomata, ettei se kotikylä ole sen hullumpi paikka kuin muutkaan. Nettikeskustelussa taivasteltiin maaseudun sosiaalista- ja kulttuurityhjiötä. No, kokemuksesta kerron, ettei ole tullut aika pitkäksi. Jopa niin, että tapahtumaköyhä päivä tuntuu luksukselta ja saunan lämmitys juhlalta. Eipä oo valittamista!

The rural policy committee had found out that most of the university students don’t want to return to rural district. It would be nice to read the whole report, but I have just followed the discussion in the Net. I was surprised to hear that almost 40 % of the students think of coming back. I hope we have enough jobs for them.

This report only shows the common sense of the students; it is time to see the world and to get experiences. And maybe after some years you’ll see that all parts of the Maslow’s pyramid are achievable in the countryside as well.
Comments about nonexistent social and cultural life (in periphery) in the Net discussion amused me. Sometimes after a busy week a boring day with sauna is luxury!