Nii, että lunta

Heittäkää hiiteen se vouhkaaminen siitä keväästä! Mitään narsisseja ja tulppaaneja vielä kasva...
What spring flowers????? This is situation in my garden.

 Ruusupenkki. Rose bed.

 Kasvimaa. Kitchen garden.

 Perunakuopan ovi. Potato cellar door.

 Maisema keittiön ikkunasta. View from the kitchen window.

Puutarhakeinu. Garden swing.

Joulukuun peltotyöt

Kuva Dolomiittikalkki.fi sivustolta

Emännän maatessa kanveesissa oli maatilla tapahtunut vaikka ja mitä. Jos ohikulkijat ovat pohtineet kulmat kurtussa, mitä ihmettä se tuo maajussi pellolla lumen päälle levittelee, niin kyse on onneksi vain kalkituksesta. Kalkkia levitetään käännössä oleville pelloille. Kalkki vapauttaa ravinteita ja parantaa maan öttiäisten oloja ja maan rakennetta. Talvilevitys säästää peltoa, sillä jäinen pelto ei tiivisty urakoitsijan suurten koneiden pyörien alla. Kalkki ei karkaa minnekään lumen sulaessa (jauhettua kiveä). 
Jotta postaus olisi peräti merkillinen, pitää vielä lisätä, että ostin perjantaina parikymmentä pussia siemeniä ensi kesän kasvimaalle. Oli ihan pakko, kymmenen senttiä kappale ja päiväystä jäljellä vuosi-pari. Vissiin verissä tuo viljely.


This picture is borrowed from the lime stone producer`s web site.  I have been too tired to take any pictures. This kind of field work was done last week on our farm. The soil is frozen and there is 10 cm of snow and it is easy to drive with big trailer. The soil is here naturally acidic and calcium improves the use of the nutrients and the structure of the soil. 
December is maybe a bit odd time to buy seed for the kitchen garden, but if they cost only 10 cent a bag and there`s still best before time two years left... I bought twenty bags :) We are farmers, regardless the season.

Countryliving leikisti ja oikeesti

Olen tuhlannut taas synkän summan rahaa elokuun maalais-ihanuus-naistenlehtiin. Luen niitä inspiraation takia, mutta eräänkin lehden lukijapalautteessa oli jo kritisoitu, miten aina voi löytyä se unelmatalo rannalla, kätevästi korjattava hirsikartano, leppoisasti hoituva perinnepuutarha, hymyilevä kyläyhteisö ja paskanhajuton naapurimaatila.
No, maalaisrealistipa palauttaa maanpinnalle:
1.nättien vasikoidenkin sonta haisee, kun lantalaan sataa vettä ja etelästä tuulee
2.meidän kylällä kyräillään, juorutaan ja vihataan...ihan niinkuin teidänkin kylällä
3.jos asut kunnallisen vesihuollon ulottumattomissa, saatat löytää itsesi kännykän kanssa pimeänä syksy-yönä kylän vesilinjan päästä korjaustöiden viestihommissa
4.ja viemärijätteen saat sitten ihan itse hoitaa loppusijoitukseen
5.kasvimaa vaatii täällä oikeasti sen 60 tuntia aarille työtä kesässä, tuo juolavehnäkin ainakin viisi tuntia taivastelua
6.ainakaan meidän hirsirakennusten alin hirsikerta ei näytä muuttuvan uudeksi
7.meille näkyy järvi makuuhuoneen ikkunaan, kahdenkymmenen kilometrin päästä
8.pullaa meillä ei ole leivottu aikoihin ja siivottukaan ei ole kuin viimeksi
9.isännän kanssa ei ole istuttu naistenlehtien kuvien tapaan yhdessä pihakeinuun, koska; siinä on huono penkki, penkki on aina linnunkakassa, siellä on aina sääskiä, meillä on aina kiire tai ollaan muuten huonoissa väleissä
10."rahhoahansta ei oo", vaikka maalla-asujillahan sitä ei pitäisi mihinkään edes kulua
No, karrikoitua, mutta ihan oikeaa elämää. Ja ne hyvät hetket eivät löydy naistenlehtien sivuilta. Kukapa kirjoittaisi siitä, kun vanhaemäntä soittaa alimmasta talosta, että vettä tulloo taas, tai lantalan laatan viemäri aukeaa (jesjes), tai isäntä täyttää tiskikoneen (love) ja löydät kasvimaalta senverran nokkosta, että saat siitä nokkosletut (yum).

Saiskohan tuosta countryromantiikkaa?

I love reading those magazines with beautiful pictures and articles about country living. Old log houses (easy to repair), own strawberries and vegetables (easy to grow), lake nearby, friendly neighbours, home made cakes, sitting in the garden chairs, odourless dairy farms...

As a realist I must warn you: they write these articles just to sell the magazine and to get a chance to leave the editing office in a sunny day for a trip to the countryside.

This is the truth:

-even the loveliest little calf smells if she poops, if you have 80 of them and it rains to the manure storage, the smell is notable

-every human community has gossips, enmity and jealousy

-if you live far from the center, you must do a lot of work for your water..

-and even more work to get rid of the used water

-log wood houses are not easy to repair

-easy garden? I’ve spent 5 hours this summer standing by my strawberry field. Only standing and wondering, what went wrong...

-home made cakes...as rare in my house as cleaning days

-we have a lake view from our window. Distance is only 20 km.

-we don’t sit in the garden chairs. There’s too much work, insects and bird poops

-we live in the middle of nowhere, but the bills and taxman find us

Yes, I am a bit cynical. The true life can’t be found from the magazines. The good moments of the periphery life are maybe too brief and tender to be written: he made the dishes today (rakas), waste water pipe from the manure storage starts to work (kyllä!), you find enough nettles from you strawberry field for nettle crepes (nam).

Omenapuumies

Kylillä kulkee huhu miehestä, joka kasvattaa siemenistä omenapuunsa. Joku on ostanut häneltä joskus taimen. Pidän koko juttua peräkylälegendana, mutta sitten yllättäen pääsen jäljille ja eräänä ukkoshelteisenä päivänä saan vaeltaa merkillisen puutarhan kätköissä monta tuntia.
Keskellä kaikkea ja ei mitään nököttää satujen talo pienine parvekkeineen. Piha on mäen kätkössä, kasvillisuuden sulkemana, mikroilmasto hipoo keski-suomen olosuhteita kuutosvyöhykkeellä. Kymmeniä erilaisia omenapuita, kirsikoita, luumuja, päärynä, kultasade, tammipuita, viikuna, kiivi...osa selvinneet talvista ulkona suuriksi puiksi asti. Osa siirtyy talvilevolle vanhan maatilan rakennuksiin. Jänissuojia kymmenin metrein, viivasuoria kasvimaita ilman rikan rikkaa, pieniä kelloja puissa, humalakaari, kärrynpyörä punamultaseinällä. 
Isäntä harmittelee työlästä puutarhaansa, kaikkea ei jaksa kitkeä. Mutta kitkemisen merkitys pienenee tarinan edetessä, sillä jokaisella kasvilla on nimi, tarina, tuoksu ja maku. Heinien valtaamat puutarhan sopukat vain lisäävät taianomaista tunnelmaa. Kylän tarinoiden vanhat tapahtumat voisivat olla tässä ja nyt, vaikka jostakin kuuluukin jäätelöauton soitto.
Jospa joskus joku kestävimmistä hoidokeista pääsee jalostukseen, toivomme ja uskomme.
Palaan pikitielle päästäni pyörällä. Oliko se unta?

There`s a rumor about an apple-man and his garden, where rare apples blossom every June, even after hard winters. It must be some periphery tale; we live so far north that snowstorm in June is quite possible and even our domestic trees must be selected among their ability to stand snow and freeze.

But one day I meet this man. And in a warm afternoon before thunder I get a chance to wander around this magical garden. 

It is a tiny old farm house (with balcony, which reminds me of Anne of Green Gables) surrounded by apples, cherries, plums, oaks, laburnum... Kiwi and fig tree have spent the winter gently sheltered in an old shed. In a rolls there`s huge amounts of hare nets to cover the precious trees. Herbs and vegetables grow in clean benches. Lovely decorations are made of old bells and iron pots.

Sorry for the weeds, he says. But the weeds only strengthen the odd spirit of this garden. Old tales come alive, though the sound of the ice cream van bell somewhere in the neighborhood. 

All the plants have a name, origin, story, smell, taste. Some day one of these strong trees will be taken to the breeding program, we hope. The dream keeps the old farm alive.

When I return to the city center, I wonder, if I was dreaming. 

,

Taikalaatikko

Jos jostakin innostun, niin kompostoinnista! Eilen vein keittiötähteet kompostoriin ja liiterinpohjaroskaa seosaineeksi ja nam, miten siellä tykättiin. Höyry nousee ja tuoksu on raikas.

To compost scraps is magical. Yesterday I mixed leftovers with bark from the woodshed and it seems to be a party in my compost, fresh smell and warm and steamy conditions.

Kellarintarkistus

Peruna on parasta mitä perukkalainen voi viljellä! Ihana kasvi! Helppo viljellä, monipuolinen keittiössä, maistuva, edullinen...kellarissa täytyy vain silloin tällöin tarkastaa laaria, meillä on tänä vuonna varastotauteja, Fusariumia ja märkämätää (Erwinia), mutta onneksi vähän. Ruttoa oli kasvustossa, mutta ei haitannut. Ja tässä on vain osa satoa, loput kiviseinäisessä kuopassa kesää varten.

I love potatoes! Easy to cultivate, tasty,cheap...We had some potato blight, but it didn`t cause any major trouble.This autumn we have had some storage deseases and I pick bad potatoes away. Here is only a half of our crop, the rest is in a stonecellar for the early summer, before the new potatoes grow.