Arkea maalaiskylässä.
Puutarhuri-agrologin ikkuna maalaismaisemaan.



torstai 13. helmikuuta 2020

Etsivä löytää


Katsastusaseman joutaisi myydä kausikortteja maatilanemännille, joilla on kolme parhaat päivänsä nähnyttä peltilehmää. Kevään tarkastusrumba alkoi ja hiissasin pompanneen farmariauton huoltoon ja lähdin jokavuotiselle kävelyreissulle Hyrynsalmen kirkonkylän ihmeisiin tutustumaan.

Hautausmaa on (voi hyvänen aika sentään) aina yhtä jännä ja sieltä pyörähdin taas erinomaiseen kirjastoomme. Sen ovi oli muutettu sitten viime käyntini sähköiseksi ja selvittyäni siitä ihmeen kaupalla läpi särkemättä koneistoa, kirjastotäti neuvoi, että siitä napista painamalla pääsee kätevästi sisälle. Ulos osasinkin jo kuin sivistyneet ihmiset. Kirjasto on hyväksi!

Kunnantalon valtuustosalin ikkunan joululta jäänyt eläinasetelma on tämmöiselle seitkytluvun lapselle hieno tilataideteos. Näkyy siihen pääraitille, kun ajatte ohi. Luontoa arvostaville nykyihmisille varoitukseksi, että siihen aikaan täytetty eläin oli ihan ok.

Siinä pälkähti päähäni, että nytpä tutustun siihen arvoitukselliseen Tommipuukko näyttelyyn, josta luen joka juuttaan tiistai ja torstai lehden menopalstalta. Olen virallisissa ja virattomissa yhteyksissä kulkenut kunnantalolla ja en ole osunut tuohon näyttelyyn. Se ei liene kunniaksi näin kyläsepän taloon miniäksi tulleelle.

Kunnantalon pääaula on tyrmäävä arkkitehtonisesti, mutta myös asiakaspalvelutiskin suljettu-kyltin takia. Onnekseni löysin 80-luvulla kuntaan unohtuneen osastopäällikön loukostaan ja hän sattuikin olemaan innostunut näyttelystä ja asiantunteva aiheesta. Opastuksellaan löytyi näyttely, joka oli taitavasti kätketty puoliavoimen oven taakse. Ovessa oli jopa suuri juliste, että tänne näin. Teille muille junan tuomille (tai minä kyllä taisin eka kerralla liftata paikallisen rautakauppiaan kyydissä tänne) tiedoksi, että se on pääovesta vasemmalle ja ei kahvilaan (suljettu), vaan siihen vasemmalle katseen suuntaa kääntäen.

On muuten hieno näyttely! Eikä pelkästään Tommeja, vaan raudan valmistusta ja puukon teko kuvina. Meillä on edelleen paljon Tommin takojia ja nuoret oppivat sen valinnaisaineena yläkoulussa. Hyrynsalmen nuoriso on voittanut läjän palkintoja, joista näyttelyyn voisi koota myös listan!  Samalla voi tutustua yläkerrassa ja ala-aulassa pienoismalleihin vanhasta Hyrynsalmesta. Ja pomminraatoon. Ja arkkitehtuuriin.

Tämmöisten luojanhylkäämien kirkonkylien tunnelma avautuu vasta hiljalleen kulkiessa. Onneksi meillä on melkein kausikortti huoltamollekin, niin ehdin nähdä vielä monenlaista kevään aikana. 

 Finally I visited Tommi knife exhibition!
One thing led to another. I went to vehicle inspection and it was “the same procedure as every year, Jaska”. Only this time we do not enjoy Birthday dinner (Lauri Wylie). The car is usually broken and kindly he tells me how to fix it. 
I go to our car sensei Jarmo and he takes welding machine, spare parts and his endless nerves and makes magic. And this happens 3 times a year. We have 3 old cars in this farm. Meanwhile I walk around our village.


During my visit to graveyard, I noticed it was 30 years ago our farms last blacksmith died. I never met him, but we still have red and black paint spots on doorframes and all his tools in smithy. Paint spots are from his fingers. He painted the knife sheaths by bear hands.

Tommi is Kainuu knife with an interesting story. To find out more, I decided to visit our municipal hall. There is a room full of the most beautiful knives, I had heard. The building (after 30 years of its glory days) in this sparsely populated area and with all digital/internet/broadband possibilities is not in full use any more. So it is like visiting a ghost castle. I presumed it would be difficult to find a living public officer to tell me how to find the knives. Surprisingly one officer rushed by in the minute I entered. For a moment I was worried that some crisis had occurred, but it was only coffee time. The next officer was a lucky catch. He knew about the knives and 30 years in this brick castle had not killed his enthusiasm.

We have a lot of blacksmiths making Tommi knives in Hyrynsalmi. In summer time there is a folk high school class about knife making. Our young can make Tommi at school. These young pros have won prices in nationwide competitions! And this exhibition is worth visiting! Not only knives, but pictures! From bog iron to knife, the whole process!

If you visit Hyrynsalmi, take time, walk slowly and talk to people. In these abandoned country villages stories are hidden and wait to be found. Broken cars and holiday mood helps. Next time I´ll walk there in April. (Skoda and Citroen, oh yeah). See you!

maanantai 9. joulukuuta 2019

Maailman pienin (?) kirjasto


Meidän vaaralla, laskettelukeskuksen  ”toisessa tulotienhaarassa”  on tämän kulmakunnan kuntolaatikko. Se oli kovassa käytössä jokunen vuosi sitten, kun kerättiin pyöräilykilometrejä ja muitakin liikahduksia. Taidettiin voittaa ne kylienväliset, sillä meillä on pari intohimoista polkupyöräilijää ja hurjia hiihtäjiä. 


Kuntolaatikko on jäänyt huollotta, kun väki liikkuu ihan omaksi ilokseen, mutta nyt sen on vallannut toukka. Lukutoukka nimittäin pitää siellä vaihtuvaa kirjakasaa, josta saa lainata kirjoja. Laatikossa ei ole viimeisimpiä pestsellereitä, mutta hupaisia kappaleita kylän aittojen vinteiltä viimeisillä voimillaan päivänvaloon vielä hetkeksi ilmaantuvia käsikäyttöisiä lukemistoja. 


Laatikosta saa lainata kuka vain! Ihan omalla vastuulla, niin henkisen, kuin fyysisenkin terveyden suhteen.



If you stay in our village for a while, you can borrow a book from the tiny library. It is a mail box with old books from village barn lofts and chests. 
To a little green book you can write greetings and thoughts about books.
Most books are in Finnish, but the mysterious bookworm (who takes care of the library) promised to bring some English and Swedish books too, if you write a request to the green book.

tiistai 26. marraskuuta 2019

Pakanallista menoa


Olin jo tässä huolissani, kun hirtehinen kirjallinen ilmaisuni tuntui hävinneen. Onneksi papit ja kirkkoherrat, jotka ennenkin ovat saaneet muistoihini mukavia juttuja tallennettua, auttoivat tälläkin kertaa.

Osallistuin yrittäjien kirkkopyhän messuun vanhassa upeassa hirsikirkossamme syksyllä. Olen aivan normipakana, kirkossa vain kauneimmissa joululauluissa, mutta tällä kertaa avecina ja kuskina. Kirkossakäynti innoitti minut laittamaan suomen evankelisluterilaisen kirkon sivuilla palautetta, ettei tällainen heittiö saa mitään tolkkua uudesta virsikirjasta, eikä pysy perässä näissä kaavoissa, millä sitä toimitusta vedetään. 

Ansioksi seurakuntamme työntekijöille luettakoon, että kirkkoherra neuvoi sanallisin ohjein ja ilmehtien, mitä meidän odotettiin tekevän. Uusi kanttori löysi uruista pillejä, joita ei ollut soitettu eläissään (oli muuten ihan peto laulajaksikin) ja lauloimme tosi hyviä biisejä porukalla, osa jopa tuttujakin virsiä. 

Mutta siitä jumalanpalveluksen kulusta jatkoimme keskustelua myöhemminkin. Minulle ehdoteltiin visiteeraamista useammin kirkossa, jotta oppisin kaavat tai perhemessua, joka on helpompi ymmärtää. Hyviä ajatuksia, mutta ei tule tapahtumaan.  Ymmärrän, että jumalanpalveluksen kaava ei ole ihan suitsait muutettavissa, mutta eikö kirkkoa (niitä päättäviä janttereita siellä kirkkohallituksessa) huoleta, onhan jo vuosikaudet nähty, ettei kirkossakäynti kiinnosta. 

Tuo palikkatestikaava on aika hyvä innostuksen tappaja. Etsit sieltä viheliäisen loitsukirjan (virsikirjan) takaosasta, mikä palvelus on menossa ja kun puolivälissä kemuja löydät, ryhdytään rukoilemaan tai veisaamaan lisäosasta, jonka sivua et löydä, ennen kuin koko bileet ovat ohi. Tämmöiselle kympintytölle jää kyllä turhautunut olo. 

Ja kyse ei ole siitä, etten olisi periaatetasolla innostunut. Olin paljonkin kirkon jutuissa mukana nuorena ja luen juuri toista kertaa raamattua (-87 viimeksi) läpi. Ei muuten ole meno paljon muuttunut Mooseksen ajoista. Uutta käännöstä raamatusta kyllä suosittelen lämpimästi. Kieli on aivan hulvatonta ja nykyajan kauhuelokuvat kalpenee vanhan testamentin jutuille.

Mutta ratkaisuun: Kevytjumalanpalvelus. Tai siis kevythartaus, koska se jumalanpalvelus kuihtuu pois mahdottomuuteensa. Kirkossa työpäivän jälkeen. Vartin mittainen. Tervetulosanat, virsi, hiljainen hetki (jossa se mainio kanttori voi kyllä vaikka laulaa), jonka aikana saa miettiä syntejään, imurointia, kiitollisuuden aiheita tai vaikka nyppiä nukkaa työtakista. Kiitosrukous ja menkää herran rauhaan. Ostaisitteko?
Kiitoksi ja anteeksi. Ootte ihania!

Hupaisia luomuksia nämä.
Hello, my friends! Actually I am cleaning up our house, but I had something on my mind about church service, so here I am. The main point is that the service is far too old-fashioned and it should be modified to keep modern people interested about ethics and work together for a better world.
Wau, it was easy and compact :) I guess I have to find a new place to be buried with these opinions….

torstai 30. elokuuta 2018

Kypsä nainen ja lantakoneen eräpäivä


Sarjassamme, mistä (nainen) tietää ohittaneensa parasta ennen päiväyksen ja neuvoja miehille, mitä lauseita kannattaa jättää sanomatta.

Oltiin aamupuurolla eilen ja ihmettelin ääneen näitä deittisivustoja. Kun en ole kirjautunut yhteenkään ja sieltä pukkaa sähköpostiini tarinaa, miten niin ja niin moni on kiinnostunut juuri minunkaltaisista partnereista.  Isäntä siihen tuumaa,  että kato joitakin viehättää tuommoset kypsät puumat.

……

No, hän ymmärsi ilmeestäni, että tais tulla ulkotyöpäivä. Nolona selitti, että taas suu kävi nopeammin, kuin ajatus,  mutta pelihän oli jo menetetty. Siitä huolimatta päivän päätteeksi tälläydyttiin kaksin navetoimaan, koska maatila. Ilta oli tarkoitus viettää hällä lantasäkkien peittelyssä ja mulla siivotessa.

Toisin kävi. Lantakone, joka toki on temppuillut jo tovin, äkäysi kerrassaan ja ei kehittänyt painetta hydrauliikkaan. Siunatut naapurit ja ystävät kauempaakin riensivät hätiin ja kierrätyskone saatiin naapurin tyhjenneestä navetasta, työapua lankomieheltä, sähkömies aamuksi kytkemään konetta ja vielä varakoneita puolenkymmentä tietoon, jos tilanne toistuu. Ilta oli jo pimennyt, kun sieltä selvittiin.

Äsken tuli navetalta videota, kun itse köllöttelen massutaudissa (ei se lantarieha, vaan ehken porkkana-ahneus syynä), että toimii se kone. Jes, riemua!


In this age (yes, still struggling with age crisis) you become aware, that your best before date passed some years ago. Usually I am fine with it.

Yesterday morning I was wondering, why I get emails from dating sites. I have never even used those sites! They keep telling me, that I would be a good match in my category to several users.  My loving husband assumed that I am still an interesting chick to men who like older women. Used even words matron and cougar. 

Soon he understood, that the idea – no matter how flattering he tried to be-was expressed poorly.  Never mind, in the evening we did go to cowhouse together.  We had plans for the evening (only working plans, despite my assumed attractiveness), but suddenly the 26 year old manure pump stopped transferring.  Fortunately our friends and neighbours helped and after two hours we had a pump brought from an empty cowhouse nearby.  

This morning the power was connected by a professional electrician. I am having sick leave today, but I just got video from the happy farmer.  May be old too- but works! I mean that pump ;)

maanantai 14. toukokuuta 2018

Maatilanemännän opintoja

Opiskelen taas. 
Tunnelmat ovat kuin meidän talon isännällä pienmetsäkoneensa kanssa tänä talvena. Välillä tuntuu, että tämähän on parasta, mitä housut jalassa tehdä, mutta välillä syöksyn epätoivon kurimukseen ja päätän, etten ikinäikinä enää.
Pari yötä valvotti jo tiukasti, koska paikkatiedon kurssin palautuspäivä jo meni ja en ole tottunut tekemisistäni luistelemaan. 
Mutta tuossa ohessapa on tuo karttakuva ihan itse tehty Qgis ohjelmalla ja aineisto on wms rajapinnan kautta kartat.kapsi.fi maanmittauslaitoksen avointa dataa ja pisteet itse värkätty digitoimalla.
Ihan itse.
Pohjakartta Maanmittauslaitos 2018, tieaineisto Liikennevirasto, 2018
Muistinko jo sanoa, että itse tein :)

I have been studying all winter.  We proof our skills by video and I made this map about the old watermills and tried to explain on the video how I was so talented that I even transferred it to my blog. 
This water mill set interest me and my thesis will collect information about the mills. I will publish a serial in another blog during the summer about these spots. You´re welcome to join me on the day trips to the mills!