Arkea maalaiskylässä.
Puutarhuri-agrologin ikkuna maalaismaisemaan.



maanantai 9. joulukuuta 2019

Maailman pienin (?) kirjasto


Meidän vaaralla, laskettelukeskuksen  ”toisessa tulotienhaarassa”  on tämän kulmakunnan kuntolaatikko. Se oli kovassa käytössä jokunen vuosi sitten, kun kerättiin pyöräilykilometrejä ja muitakin liikahduksia. Taidettiin voittaa ne kylienväliset, sillä meillä on pari intohimoista polkupyöräilijää ja hurjia hiihtäjiä. 

Kuntolaatikko on jäänyt huollotta, kun väki liikkuu ihan omaksi ilokseen, mutta nyt sen on vallannut toukka. Lukutoukka nimittäin pitää siellä vaihtuvaa kirjakasaa, josta saa lainata kirjoja. Laatikossa ei ole viimeisimpiä pestsellereitä, mutta hupaisia kappaleita kylän aittojen vinteiltä viimeisillä voimillaan päivänvaloon vielä hetkeksi ilmaantuvia käsikäyttöisiä lukemistoja. 

Laatikosta saa lainata kuka vain! Ihan omalla vastuulla, niin henkisen, kuin fyysisenkin terveyden suhteen.

If you stay in our village for a while, you can borrow a book from the tiny library. It is a mail box with old books from village barn lofts and chests. 
To a little green book you can write greetings and thoughts about books.
Most books are in Finnish, but the mysterious bookworm (who takes care of the library) promised to bring some English and Swedish books too, if you write a request to the green book.

tiistai 26. marraskuuta 2019

Pakanallista menoa


Olin jo tässä huolissani, kun hirtehinen kirjallinen ilmaisuni tuntui hävinneen. Onneksi papit ja kirkkoherrat, jotka ennenkin ovat saaneet muistoihini mukavia juttuja tallennettua, auttoivat tälläkin kertaa.

Osallistuin yrittäjien kirkkopyhän messuun vanhassa upeassa hirsikirkossamme syksyllä. Olen aivan normipakana, kirkossa vain kauneimmissa joululauluissa, mutta tällä kertaa avecina ja kuskina. Kirkossakäynti innoitti minut laittamaan suomen evankelisluterilaisen kirkon sivuilla palautetta, ettei tällainen heittiö saa mitään tolkkua uudesta virsikirjasta, eikä pysy perässä näissä kaavoissa, millä sitä toimitusta vedetään. 

Ansioksi seurakuntamme työntekijöille luettakoon, että kirkkoherra neuvoi sanallisin ohjein ja ilmehtien, mitä meidän odotettiin tekevän. Uusi kanttori löysi uruista pillejä, joita ei ollut soitettu eläissään (oli muuten ihan peto laulajaksikin) ja lauloimme tosi hyviä biisejä porukalla, osa jopa tuttujakin virsiä. 

Mutta siitä jumalanpalveluksen kulusta jatkoimme keskustelua myöhemminkin. Minulle ehdoteltiin visiteeraamista useammin kirkossa, jotta oppisin kaavat tai perhemessua, joka on helpompi ymmärtää. Hyviä ajatuksia, mutta ei tule tapahtumaan.  Ymmärrän, että jumalanpalveluksen kaava ei ole ihan suitsait muutettavissa, mutta eikö kirkkoa (niitä päättäviä janttereita siellä kirkkohallituksessa) huoleta, onhan jo vuosikaudet nähty, ettei kirkossakäynti kiinnosta. 

Tuo palikkatestikaava on aika hyvä innostuksen tappaja. Etsit sieltä viheliäisen loitsukirjan (virsikirjan) takaosasta, mikä palvelus on menossa ja kun puolivälissä kemuja löydät, ryhdytään rukoilemaan tai veisaamaan lisäosasta, jonka sivua et löydä, ennen kuin koko bileet ovat ohi. Tämmöiselle kympintytölle jää kyllä turhautunut olo. 

Ja kyse ei ole siitä, etten olisi periaatetasolla innostunut. Olin paljonkin kirkon jutuissa mukana nuorena ja luen juuri toista kertaa raamattua (-87 viimeksi) läpi. Ei muuten ole meno paljon muuttunut Mooseksen ajoista. Uutta käännöstä raamatusta kyllä suosittelen lämpimästi. Kieli on aivan hulvatonta ja nykyajan kauhuelokuvat kalpenee vanhan testamentin jutuille.

Mutta ratkaisuun: Kevytjumalanpalvelus. Tai siis kevythartaus, koska se jumalanpalvelus kuihtuu pois mahdottomuuteensa. Kirkossa työpäivän jälkeen. Vartin mittainen. Tervetulosanat, virsi, hiljainen hetki (jossa se mainio kanttori voi kyllä vaikka laulaa), jonka aikana saa miettiä syntejään, imurointia, kiitollisuuden aiheita tai vaikka nyppiä nukkaa työtakista. Kiitosrukous ja menkää herran rauhaan. Ostaisitteko?
Kiitoksi ja anteeksi. Ootte ihania!

Hupaisia luomuksia nämä.
Hello, my friends! Actually I am cleaning up our house, but I had something on my mind about church service, so here I am. The main point is that the service is far too old-fashioned and it should be modified to keep modern people interested about ethics and work together for a better world.
Wau, it was easy and compact :) I guess I have to find a new place to be buried with these opinions….

torstai 30. elokuuta 2018

Kypsä nainen ja lantakoneen eräpäivä


Sarjassamme, mistä (nainen) tietää ohittaneensa parasta ennen päiväyksen ja neuvoja miehille, mitä lauseita kannattaa jättää sanomatta.
Oltiin aamupuurolla eilen ja ihmettelin ääneen näitä deittisivustoja. Kun en ole kirjautunut yhteenkään ja sieltä pukkaa sähköpostiini tarinaa, miten niin ja niin moni on kiinnostunut juuri minunkaltaisista partnereista.  Isäntä siihen tuumaa,  että kato joitakin viehättää tuommoset kypsät puumat.
……
No, hän ymmärsi ilmeestäni, että tais tulla ulkotyöpäivä. Nolona selitti, että taas suu kävi nopeammin, kuin ajatus,  mutta pelihän oli jo menetetty. Siitä huolimatta päivän päätteeksi tälläydyttiin kaksin navetoimaan, koska maatila. Ilta oli tarkoitus viettää hällä lantasäkkien peittelyssä ja mulla siivotessa.
Toisin kävi. Lantakone, joka toki on temppuillut jo tovin, äkäysi kerrassaan ja ei kehittänyt painetta hydrauliikkaan. Siunatut naapurit ja ystävät kauempaakin riensivät hätiin ja kierrätyskone saatiin naapurin tyhjenneestä navetasta, työapua lankomieheltä, sähkömies aamuksi kytkemään konetta ja vielä varakoneita puolenkymmentä tietoon, jos tilanne toistuu. Ilta oli jo pimennyt, kun sieltä selvittiin.
Äsken tuli navetalta videota, kun itse köllöttelen massutaudissa (ei se lantarieha, vaan ehken porkkana-ahneus syynä), että toimii se kone. Jes, riemua!

In this age (yes, still struggling with age crisis) you become aware, that your best before date passed some years ago. Usually I am fine with it.
Yesterday morning I was wondering, why I get emails from dating sites. I have never even used those sites! They keep telling me, that I would be a good match in my category to several users.  My loving husband assumed that I am still an interesting chick to men who like older women. Used even words matron and cougar. 
Soon he understood, that the idea – no matter how flattering he tried to be-was expressed poorly.  Never mind, in the evening we did go to cowhouse together.  We had plans for the evening (only working plans, despite my assumed attractiveness), but suddenly the 26 year old manure pump stopped transferring.  Fortunately our friends and neighbours helped and after two hours we had a pump brought from an empty cowhouse nearby.  
This morning the power was connected by a professional electrician. I am having sick leave today, but I just got video from the happy farmer.  May be old too- but works! I mean that pump ;)

maanantai 14. toukokuuta 2018

Maatilanemännän opintoja

Opiskelen taas. 
Tunnelmat ovat kuin meidän talon isännällä pienmetsäkoneensa kanssa tänä talvena. Välillä tuntuu, että tämähän on parasta, mitä housut jalassa tehdä, mutta välillä syöksyn epätoivon kurimukseen ja päätän, etten ikinäikinä enää.
Pari yötä valvotti jo tiukasti, koska paikkatiedon kurssin palautuspäivä jo meni ja en ole tottunut tekemisistäni luistelemaan. 
Mutta tuossa ohessapa on tuo karttakuva ihan itse tehty Qgis ohjelmalla ja aineisto on wms rajapinnan kautta kartat.kapsi.fi maanmittauslaitoksen avointa dataa ja pisteet itse värkätty digitoimalla.
Ihan itse.
Pohjakartta Maanmittauslaitos 2018, tieaineisto Liikennevirasto, 2018
Muistinko jo sanoa, että itse tein :)

I have been studying all winter.  We proof our skills by video and I made this map about the old watermills and tried to explain on the video how I was so talented that I even transferred it to my blog. 
This water mill set interest me and my thesis will collect information about the mills. I will publish a serial in another blog during the summer about these spots. You´re welcome to join me on the day trips to the mills!

tiistai 12. joulukuuta 2017

Suksee

Olen budjetoinut itselleni satasen joko uimiseen tai uusiin suksiin, mutta vastahan tuota 25 vuotta sitten ostin sukset! Sälöileviä satasen (markan) suksia potkiessani, kuulin melkein huokaisun isoisien ajalta. Siitä paikasta perinneihmisenä marssin aittaan ja nappasin ukin tekemät sukset jalkaan ja bambusauvat käteen.

Miten loistava kanto ja suksikeli nyt on! Jotain hurjan riemukasta oli hissuksiin hiihdellä pellonselkää näillä oman talon suksilla. Näillä ei toki ajetuille laduille mennä, vaativat laadukkaan hangen ja avarat salot hiihtomaaksi. Jäipä se nyt rautakaupan Arto suksirahoittani. Meidän seudun latutilanne teille lasikuiturimpuloilla lykkijöille löytyy latukartasta .


This is the darkest time of the year.  I just love it.  I am a child of autumn. But every day it is more difficult to go out. Today I was dusting my skis, but they were old-fashioned and pieces of fibreglass were missing. Instead of going to Arto´s for a new pair of skis, I went to our oldest shed. These skis are made by grandfather Seth maybe 90 years ago. I have been thinking a lot about museums and why we regard things old or old-fashioned or museum stuff.  These skis work pretty well even today.

I will respect these skis and use them only in pure snow on the field or in the woods. I ´ll leave the machine-made tracks to you .






lauantai 9. joulukuuta 2017

Raken/ne-/teen muutos



Otsikonkaltaisia sanapalahirviöitä opittu syksyn koulutuksessa.
Epäjoulukalenterin liikunnallisia harjoitteita on jatkettu, vaikka itsenäisyyspäivä juhlittiinkin kutakuinkin kansallispuvussa. Eilinen oli staattista liikuntaa, jos näin voi sanoa, kuutisen tuntia seisoskelua palavan talon äärellä. Palokunta harjoitteli metsätilamme autiotaloa polttamalla ja sammuttamalla.

Rakennemuutos
Seisoimme siis aamusta jo tolokkuna pihassa, joka oli alun perin torppa, mutta perustettiin isonjaon aikaan 1860–1870 luvuilla uudistilaksi. Tilan nimen pääte ”aho” viittaa historiankirjan mukaan kaskiahoon. Näillä vaaroilla poltettiin kaskea viljanviljelyyn ja etelään viettävä maasto onkin varmasti ollut oivaa kaskettavaa.  Pihapiiri muuttui nykyiselle paikalle viisikymmenluvun lopulla. Maaseutu ei elättänyt enää suurta perhettä, tilan viimeinen asukas muutti pois 80-luvulla ja pellot istutettiin kuuselle.  Sukulaistalo kietoutuu monin paikoin omiin tarinoihimme ja ilo onkin viljellä viimeistä peltotilkkua ja hoitaa talon metsiä.

Rakenteen muutos
Hirsirakennusten pihapiiristä pikkupirtti on hyvässä huomassa paikkakunnan museolla ja muutkin hirsirakenteet ovat löytäneet uusia koteja aittana, saunana ja kanalana. Autioitunut lautarakenteinen talo oli kuitenkin jo huonossa kunnossa. Palokunnan harjoituskohteeksi siitä vielä oli ja syksyn aikana on selvitelty kunnan, maistraatin ja palolaitoksen kanssa tarvittavia lupia ja ilmoituksia.
Eilen parikymmentä pelastushenkilöä sytytti, sammutti, tuuletti ja testasi, me kuvasimme ja suvun insinöörismiehet WhatsAppin kautta mukana ollessaan laskivat hiilipäästöjä ja kustannuksia.
Liekkien vähän laannuttua tuli tulen lämmittämiin koivuihin pikkulintuparvi juhlimaan sulaneiden silmujen ja heränneiden öttiäisten aterialle. Illan hämärtyessä kävin mielessäni läpi talon voimamiehet, velhot, tarinat sota-ajalta ja elävät ystävät. Yhden ajanjakson merkki oli hiilloksenkaunis muisto, mutta metsänhoitotöitä menossa ja tulevaisuuden varalta infraa jäljellä. Metsän suojellut maisemapuut - todelliset entit - mänty ja lehtikuusi, humisivat hiljaa lumituiskussa.

Paloharjoitus
I did fit to my dress on 6th December, thanks to my countryside sports Christmas calendar. I have been walking in deep snow and doing snow clearing (48 cm of snow!) after my sledge adventures and cow house parkour. Yesterday we were on our feet all day photographing burning house. Maybe not the exercise, but all the feelings during the day were exhausting.
This was carefully planned fire drill. We own a tree farm with a 60 year old wooden house. It has been uninhabited for nearly 40 years. So it was in a bad shape. Fire departments from 4 municipalities took part to practice. It was exciting to see how professionally they worked. They went into the house spraying water to the awful flames. We were standing 30 meters far and it was warm even there!
After the firemen left, we were guarding there, eating packed lunch and admiring the bird flight in the near birch trees eating the warm buds and bugs. All the ancient habitants of the old farm came to my mind. The strongman, the wizard and the rich lady. I honored the Russian soldier’s memory.  I smiled for the old love stories of the village and laughed to the family engineers who were involved by WhatsApp and counting carbon release numbers. I was happy about our friends, who used to live in this house.
The Pine and The Larch were singing icy ballade at the edge of the yard. They are the ents of this forest and protected trees in the forest management plan. I guess they even took that carbon back home.