Arkea maalaiskylässä.
Puutarhuri-agrologin ikkuna maalaismaisemaan.



sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Eipä oo valittamista

Viikolla oli julkisuudessa keskustelua maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän selvityksestä, jonka mukaan korkeakouluopiskelijoilla (yli 60 %) ei ole juuri halua palata kotiseudulleen maaseudulle töihin. En harmikseni löytänyt alkuperäistä selvitystä netistä, mutta minusta tuossa uutisoinnin arvoista olisi ollut niiden osuus, jotka mielivät palata! Toivottavasti heille on tarjota työtä.
Olipa opiskelija miltä kouluasteelta tahansa, on tervettä siinä vaiheessa suunnata katse maailmalle. Tarpeeksi maailmaa nähtyään, voi jonain päivänä huomata, ettei se kotikylä ole sen hullumpi paikka kuin muutkaan. Nettikeskustelussa taivasteltiin maaseudun sosiaalista- ja kulttuurityhjiötä. No, kokemuksesta kerron, ettei ole tullut aika pitkäksi. Jopa niin, että tapahtumaköyhä päivä tuntuu luksukselta ja saunan lämmitys juhlalta. Eipä oo valittamista!

The rural policy committee had found out that most of the university students don’t want to return to rural district. It would be nice to read the whole report, but I have just followed the discussion in the Net. I was surprised to hear that almost 40 % of the students think of coming back. I hope we have enough jobs for them.
This report only shows the common sense of the students; it is time to see the world and to get experiences. And maybe after some years you’ll see that all parts of the Maslow’s pyramid are achievable in the countryside as well.
Comments about nonexistent social and cultural life (in periphery) in the Net discussion amused me. Sometimes after a busy week a boring day with sauna is luxury!

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Kun lähin julkinen on vinnairin kone

Täällä perukassa oma auto on välttämätön. Naapurin emännältä oli kerran Kelan täti erehtynyt kysymään, mikä on lähin julkinen kulkuneuvo. Naapuri mietti hetken ja totesi, että Kuusamo-Helsinki reittikone kymmenessä kilometrissä menee säännöllisesti yli talon.
No meidän talo ei ole ihan niin syrjässä ja kouluvuoden aikana kulkee bussi aamulla ja iltapäivällä, mutta ei sillä töissä kulkeminen onnistu. 
Mietin tätä, kun luin polttoainelaskusta vuosikulutuksen. Rahaa palaa ja hiilidioksidia syntyy. Ainut synninpäästö on, ettei meillä ole tapana lentokoneella liikkua kuin kerran kymmenessä vuodessa. Jospa se tasapainottaisi.
Aloin joku viikko sitten testata sanomalehdestä lukemiani taloudellisen ajon ohjeita ja se todella toimi. No, ei suuruusluokka päätä huimaa, mutta muutaman tankillisen vuodessa säästää, kun ajaa ennakoivasti ja vaihtaa vaihteet ajoissa. Kauppareissulla kannattaa hamstrata kotivaraa, ettei sinne erikseen tarvitse ajaa. Ja kimppakyyteihin lupaan panostaa. 
Omasta projektistani suuri osa on talvella tietokoneella ja puhelimessa istumista, miksi turuuttaa 50 kilsaa toimistoon, kun sen voisi tehdä kotonakin? Etätyötä, kiitos.


Talon luotettavin kulkupeli. The most reliable servant.
My friend living even more far in the woods says that her nearest traffic communication is Finnair flying 10 km high over her house every day. We seldom fly but we need a car here desperately. We cant´t use public transport. There is no public transport. My work is in the village center. School bus isn´t an option. It goes to wrong direction an hour too late.
Using car is a waste of money and natural resources not to mention pollution. To make my sin smaller, I try to think how I drive and why I drive. And the more I get people in the same car, the less cars we need. 
Driving 50 km to work is not smart if you could do the same work at home. Tadaa, computers and phones operate quite well here too.

lauantai 18. helmikuuta 2012

SiivousPäiväunelmia

Maalla perjantai tai lauantai on perinteinen siivous- ja leivontapäivä. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että en siivoa ihan joka lauantai ja nämä todelliset siivouspäivätkin kaipaavat unelmointia kahvimukillisen ja vanhojen kotitalouskirjojen äärellä. Niiden äärellä viihtyy! Kirjahyllystäni löytyy muutama oppikirja joka vuosikymmeneltä, joista selviää, miten huolella huussi ripsutaan lehtivastalla, kuinka kaapit pestään oikeassa järjestyksessä ja miten kostea on nihkeäpyyhin. Energiaa riittää lukutuokion jälkeen juuri imurointiin, mutta eipä maatilan päärakennuksessa enää likaisia töitä tehdäkään. Ja ainahan voin uskotella perheemme terveyden lähteeksi rennolla otteella siivottua kotia; pölyllä ja pöpöillä on aikaa luoda meille vastustuskykyä. Mutta laskiaspullia leivotaan tänään!
I should clean up the house today. To get some positive energy, I take a big nice mug of coffee and browse old household books. So charming advices! How to sweep the outhouse with a birch whisk (in 1920), how to wash the cupboards (in 1980) and what is the suitable moisture for a wiper (in 2000). My grand mum had a busy day on Saturdays, but I’ll only vacuum. There’s no more wood work done or horse equipment stored in the main building and I hope some dust keeps our immune system working. And Saturday is a traditional baking day! I’ll make Shrove buns!

tiistai 14. helmikuuta 2012

Uunia lämmittäessä...



Joskus toivon sekunnin, että asuisin taloyhtiössä ja koko perhe olisi palkkatöissä. No todella vain sekunnin, mutta kun isäntä on reissussa, soranajo käynnissä, navetalla siemennyksiä, tuiskuttaa, taloa pitää lämmittää ja poikaa vielä käyttää röntgenissä, niin perukka-asuminen ei tunnu fiksulta. Kun maatilalta lähtee tekevin mies reissuun, on organisointia tiedossa. Maatalouslomittaja, metsätien avaukseen urakkamies, lankomies hälytystilaan, talon lämmittäjä ja seminologille apumies. Ja emännälle vielä opetetaan lumilingon alkeet. Onneksi olen parilla lomapäivällä itse.
Kainuun terveyspalvelut ovat saaneet paljon kritiikkiä ja toki aiheestakin, mutta eilen olin iloinen kaikista maksamistani veroista ja ennenkaikkea kainuulaisista ihmisistä. Saimme mahtavaa opastusta ja tukea, jotta pojan kipeä käsi tutkittiin. 
Se fiilis minkä yhteisö antaa, saa jäämään.
Sometimes living in a town draws me, but only for a while. It just would be much easier for the family members to have a holiday. This kind of farm needs a cattleman, a plougher and a boiler man at least. Flurry and cold day, with semination orders to the heifers and a visit to a hospital with our son makes the day exciting. I was lucky to have a day off from my project work. And do you know, what makes me happy and willing to stay in the middle of nowhere? People of Kainuu. If you ask for help, you’ll get it.


lauantai 11. helmikuuta 2012

Liikennettä maatilalla


Issutar on 3 kk vanha
Tiistaina oli vasikanvaihtopäivä. Pikkuvassuja tuli meille ja paluukyydissä lähti hiehoja entiselle kotitilalleen poikimista odottelemaan.
Näin talvella säilörehua ajetaan laakasiilolta 10 tonnia kerran viikossa välivarastoon. Säilörehun lisäksi hiehot nautiskelevat (näkisittepä!) rypsiä, viljaa ja kivennäistä. Ne ostetaan "nappularehuna", sillä niiden viljely ei ole järkevää näin pohjoisessa.

Välivaraston täyttöä

We get new calves four times a year. In the same car leaves a group of heifers back to their former home farm. They will calve in two months.
Silage is stored in big silos and my husband brings it 10 000 kilos every week to a barn of the cow house. We need corn, turnip rape and minerals too, which we buy. This far north it is sensible to focus on cultivation of grass.
 

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Umpihankifutista ja kattotuolihuolia

Lauantaina ulkoilimme navetan katolla. Se on ainut katto meillä, jota pitää vahtia. Navetta rakennettiin 1998 ja se oli juuri siinä taitteessa, että katto on vanhan 180 kg:n lumikuorman mukaan mitoitettu. Katto on loiva peltikatto ja lumi tulee itsekseen alas vasta toukokuussa. Ja asustamme 280 metriä merenpinnan yläpuolella, joten kaikki mitä sataa marraskuusta alkaen on lunta. Mittasin sieltä jo 80 senttiä, mutta onneksi suurimmaksi osaksi kevyttä lunta. Joku päivä pitää ottaa viemäriputken pätkällä punnitus neliöpainosta ja sitten kolata (kaksi miestä ja kaksi päivää:) jos tarpeen. Nyt touhu meni maisemien katseluksi ja naapurin laskettelukeskuksesta kuuluvan umpihankifutiksen äänimaailman ihmettelyksi.
On Saturday we enjoyed landscapes on the roof of our cow-shed.  It was built before new recommendations of snow capacity and some winters we even measure the snow kilos per square metre just to be sure there’ll be no damage to the roof truss. There was 80 cm of snow but it was dry and light, so we only took photos and listened to the snow soccer voices from Ukkohalla in the neighbour.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Älyttömän kylymä

Pakkanen on noussut tänne vaarallekin, se tietää lauhtuvaa. Eilen oli kyllä vielä -39 astetta työmatkalla.
Nythän tuota joutaa kirjottamaan. Auto teki eilen selväksi, että hän on eteläruotsista kotoisin. Jäin töistä teatteriin ja kun kotiinlähdön aika tuli, piti soittaa isäntä pakettiautolla hätiin. Onni omistaa tuollainen mies!Mutta akkua ladatessa huomasimme apuautosta juosta horottavan öljyä. Ranskalainen...Nyt sitten odotellaan, että autohuollossa vapautuisi puhelinjonossa paikka.
Meillä on upea teatteri Retikka täällä keskellä ei mitään. Illalla pääsimme kansakoulumuistojen pariin ja peruskoulun käyneenä oli jännä sujahtaa osin samoihin tunnelmiin ja muistoihin kymmeniä vuosia aiemmin perusoppinsa saaneiden kanssa.

Both our cars don’t like -39 Celsius. I had a lovely evening yesterday in the local theatre but when it was time to go home, I had to call my husband to help. Volvo didn’t warm up the engine any more and our van, which came to help, drained oil. So I stayed home this morning and we wait for a car service to call us.