Pariisi-Hyrynsalmi

Parriisissa herrat ihmettelee, mitä sitä tehdään tuon ilmaston kanssa. Saapi sitä ihmetellä itse kukin! Niin on helppoa ajatella, ettei koske minua. Ilmastonmuutos sanan kuuleessani itsekin muistan isäni kertomukset lapsuuden lämpimistä kesistä ja äijän (isoisä Lapissa) viljanviljelystä. On kai se keli ollut vaikka minkälainen aikain saatossa.
Syksyn olen nyt harrastellut avointa yliopistoa ja oikeastaan kaikki ympäristöaiheet kierrättelevät jonkun mutkan kautta ilmastonmuutokseen. Olinpa kiitollinen tänä aamuna hetteellä, että meillä on vielä puhdasta vettä ja luntakin tuprutti!  Mutta kyse ei ehkä olekaan ihmisestä! Luonto ja maapallo jatkaa touhujaan ilman meitäkin, ehkä erilaisena, mutta silti. Kyse taitaa olla ihmisyydestä. Miten teen oikein, miten olen hyvä luonnollekin. 
Lupaanpa istuttaa ensi kesänä 50 puuta! Ei maalta merelle nakkaa, mutta jos sinäkin istutat tai jos vaikka prosentti maailman väestä istuttaisi 50 puuta, se olisi 1,4 miljoonaa hehtaaria metsää. Kuvittele!

There´s a climate change conference in Paris at the moment. What is it about? No big issue, they just try to save the globe! :) 
Climate change is still somehow difficult to understand. My farther told us kids about the warm summers in his childhood. There have been warm years before! This autumn I have studied environmental sciences and every theme seems to have a connection to climate change. And it really is something to be worried about.
This morning we drank from this spring in the forest. Water is clean, fresh and cold. It was snowing. I saw birds, hare and Rekku found voles. Nature will survive, I guess, maybe in a different form. We are not even important, really. 
It is about doing the right things. The rulers will negotiate. And I promise to plant 50 trees next summer. Not much you think. If you`ll plant too? If 1 % of the people of the world would plant 50 trees? It is 1,4 million hectares of forest. Imagine!

Kun lähin julkinen on vinnairin kone

Täällä perukassa oma auto on välttämätön. Naapurin emännältä oli kerran Kelan täti erehtynyt kysymään, mikä on lähin julkinen kulkuneuvo. Naapuri mietti hetken ja totesi, että Kuusamo-Helsinki reittikone kymmenessä kilometrissä menee säännöllisesti yli talon.
No meidän talo ei ole ihan niin syrjässä ja kouluvuoden aikana kulkee bussi aamulla ja iltapäivällä, mutta ei sillä töissä kulkeminen onnistu. 
Mietin tätä, kun luin polttoainelaskusta vuosikulutuksen. Rahaa palaa ja hiilidioksidia syntyy. Ainut synninpäästö on, ettei meillä ole tapana lentokoneella liikkua kuin kerran kymmenessä vuodessa. Jospa se tasapainottaisi.
Aloin joku viikko sitten testata sanomalehdestä lukemiani taloudellisen ajon ohjeita ja se todella toimi. No, ei suuruusluokka päätä huimaa, mutta muutaman tankillisen vuodessa säästää, kun ajaa ennakoivasti ja vaihtaa vaihteet ajoissa. Kauppareissulla kannattaa hamstrata kotivaraa, ettei sinne erikseen tarvitse ajaa. Ja kimppakyyteihin lupaan panostaa. 
Omasta projektistani suuri osa on talvella tietokoneella ja puhelimessa istumista, miksi turuuttaa 50 kilsaa toimistoon, kun sen voisi tehdä kotonakin? Etätyötä, kiitos.

Talon luotettavin kulkupeli. The most reliable servant.

My friend living even more far in the woods says that her nearest traffic communication is Finnair flying 10 km high over her house every day. We seldom fly but we need a car here desperately. We cant´t use public transport. There is no public transport. My work is in the village center. School bus isn´t an option. It goes to wrong direction an hour too late.
Using car is a waste of money and natural resources not to mention pollution. To make my sin smaller, I try to think how I drive and why I drive. And the more I get people in the same car, the less cars we need. 
Driving 50 km to work is not smart if you could do the same work at home. Tadaa, computers and phones operate quite well here too.