Rupelit ja reviirit

Tiedättekö ne tunteet, jotka tulevat kuin suoraan sisäisestä eläimestä? Kuinka pintasilaus onkaan ihmisen sivistys!
Enkä puhu nyt edes intohimosta, vaan ihan oman reviirin puolustamisesta. Törmäsin kalastuksenvalvojiin sunnuntaina. Ihan luvan kanssa olivat autolla liikkeellä mökkitiellämme, mutta koska en tiennyt millä asialla, muuttui arvostamani naapuruskaksikko merkilliseksi uhkaksi ja tempaisin puhelun anopille. Anoppi järkeili hetken ja asia selvisi. Oma reviirini on kai sitten oma piha ja se kahdeksasosamökillinen järven rannassa. 
Jokamiehenoikeudet ovat suomalaisten rikkaus, mutta marjastusaikaan oikeuksiin tulee varauksia: tiepuomeja, karhuvaarajuttuja ja kirjoittamattomia lakkasuovaltauskirjoja. 
Nurkillemme suunnitellaan tuulivoimaloita. Rupelit ovat yleisesti hyväksyttyjä energianlähteitä, mutta on jo virinnyt keskustelu, olisiko jokin muu vaaranlaki parempi paikka. 
Kuinkahan monta euroa, työpaikkaa, lisävuotta maaseutukylille, naapurisopua ja metsään mätänevää marjasangollista menetämme reviiritaistoissamme?  

Olen penskana seurannut Kemijoen valjastamisen jälkipyykkiä ihan joen/asian äärellä ja Talvivaarankin aiheuttamat ongelmat kammottavat. Silti toivotan niin rupelit kuin thaimaan ahkerat marjastajatkin tervetulleiksi. Suuret kehitysaskeleet ovat aina vaatineet uhrauksia ja korjausliikkeitä.

TILAA

We are animals. Passions and defence of our territory have nothing to do with common sense. I was walking home from our cottage on Sunday and I met a car, which I didn’t recognize at first. Immediately I phoned my mother-in-law, who is one of the eight owners of our pathetic, molded cottage. Grandma knew the car. The men were just checking the fishing licenses. 

My very dear villagers had just turned to a threat, because of my primitive instincts. How funny!

But is it really? To keep strangers away from our forests, not to allow them pick the berries, to say no to the windmills on our home hill... to stop the progress. My childhood view was a dry part of Kemijoki and I am concerned about Talvivaara today, but I welcome the windmills and berry pickers from Thailand. We must work hard to protect the nature, but we can’t afford losing the money, jobs and the habitats of these tiny villages.