Joskus toivon sekunnin, että asuisin taloyhtiössä ja koko perhe olisi palkkatöissä. No todella vain sekunnin, mutta kun isäntä on reissussa, soranajo käynnissä, navetalla siemennyksiä, tuiskuttaa, taloa pitää lämmittää ja poikaa vielä käyttää röntgenissä, niin perukka-asuminen ei tunnu fiksulta. Kun maatilalta lähtee tekevin mies reissuun, on organisointia tiedossa. Maatalouslomittaja, metsätien avaukseen urakkamies, lankomies hälytystilaan, talon lämmittäjä ja seminologille apumies. Ja emännälle vielä opetetaan lumilingon alkeet. Onneksi olen parilla lomapäivällä itse.
Kainuun terveyspalvelut ovat saaneet paljon kritiikkiä ja toki aiheestakin, mutta eilen olin iloinen kaikista maksamistani veroista ja ennenkaikkea kainuulaisista ihmisistä. Saimme mahtavaa opastusta ja tukea, jotta pojan kipeä käsi tutkittiin.
Se fiilis minkä yhteisö antaa, saa jäämään.
Sometimes living in a town draws me, but only for a while. It just would be much easier for the family members to have a holiday. This kind of farm needs a cattleman, a plougher and a boiler man at least. Flurry and cold day, with semination orders to the heifers and a visit to a hospital with our son makes the day exciting. I was lucky to have a day off from my project work. And do you know, what makes me happy and willing to stay in the middle of nowhere? People of Kainuu. If you ask for help, you’ll get it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti