Arkea maalaiskylässä.
Puutarhuri-agrologin ikkuna maalaismaisemaan.



sunnuntai 9. elokuuta 2015

Papin kosto

Olen hoitanut elukoita viisitoistakesäisestä asti. Aina joskus joku karkaa. Ja se alkukantainen viha, joka löytyy siinä vaiheessa lempeän emannuksen sisuksista, ei lopu koskaan.
Viikolla entrasin pystyaitaa asiakkaalle ja naapurikylän kirkkoherra poikkesi juttusille. Hänen kokemuksensa oli, että mitä tiheämpi aita, sitä paremmin elukka pysyy siinä. No meikä tietenkin kouhoamaan, että jos elukalla on ruokaa aituuksessaan, niin se pysyy vaikka villalangassa.
Pitäis joskus pitää turpansa kiinni.
Tänä aamuna (ennen kirkonmenoja!) tein pika-aidan sähköpaimenella ja aitanauhalla kesälampaille. Päkätit seurasivat rehukauhan perässä ja corgi ja kissa olivat apupaimenina, kun mentiin uuteen laitumeen.
Selkäni kerkesin kääntää, kun Kami innostui kentälle jääneestä kelasta ja pujahti langan ali. Kalle ja Köppänä hätääntyivät, että miksi tuo kaveri saa tuolla olla ja kun irrotin virtajohdon, olikin jo kaksi muuta karvakasaa sotkenut itsensä lankoihin. Tilanne muistutti hetken poroaidan kirnua, kunnes lampaat olivat taas perusaitauksessa ja uhkasin, että seuraavan kerran sieltä poistuvat kotitilansa pakettiautoon ja taisipa siinä pari muutakin julmaa ajatusta tulla lausutuksi.
Mitä opimme tästä?
Kirkonmiehet ymmärtävät yllättävän paljon laiduntamisesta. Puutarhuriagrologit voivat vaikka rukoilla sunnuntaiaamuisin sielunsa puolesta.




I repaired an old fence this week for a client. The vicar of the village came to talk and his opinion was that the thicker the fence is, the better the cows stay in the pasture. I disagreed and told him, that it is the amount of food that matters and even wool yarn will do the job, if there is enough grass.
This morning I made a quick electric fence to our summer sheep. The sheep followed me and the corgi and the cat were helping. Early Sunday morning was beautiful (and it was not even divine service time!).
When I turned my back, which is not a good idea ever with three rams, Kami came under the fence after me. I had left a reel on the grass and he found it interesting and he did not feel the electric shock. Now Köppänä and Kalle noticed that Kami had left the fence and they followed and tangled to the wires. In two seconds we had made a good mess! After a lot of threats, ugly words and hate to all kinds of domestic animals, I got them back to the main fence. 
Lesson of this Sunday: The clerics know a d...n lot about grazing. The gardener/agriculturists should keep their mouth shut and pray for their souls on Sunday mornings.


torstai 23. heinäkuuta 2015

Kyllä minua sitte niin pisteli...



sanoi aina lapsuuskotini naapuruston hurmaavan avioparin rouva, kun miehensä kanssa jotain kahnausta syntyi.
Noh, meillä on ukko vähän ulkoruokinnalla at the moument. Onneksi sillä oli joku palaveri parin muun lemmikin kanssa tänä iltana. Meitsi lähtee uistattelemaan.
Jos yrittäjät ymmärtäisivät, kuinka paljon naisten ostohaluista on miesten aiheuttamia, saisi miesväki ilmaiset kahvet joka putiikissa aina kerran kuussa. Jaa, ehkäpä se on toisinkinpäin, jospa ne teollisuuskylän liikkeet hyötyvät meidän naisten tolvailuista.
Noh, kun vein eilen katu-uskottavan skoodani huoltoon, kiersin koko kylän kaupat aikaa kuluttaessani. Ja seuraavaa kertaa ei tarvinne odottaa kauan, sillä sain kuulla autoa hakiessani, että kytkimessäkin on vikaa. Kun kysyin, kestääkö sillä vielä ajaa, vakuutti huoltomies, että kestää varmasti-loppuun asti.
No just. Tänään sitten kiersin naapurikylän kaupoilla. Hemaiseva auringonkukkakimppu, herkkuja, lotto vetämään ja nyt illankuhjeessa vielä valtion kalastuksenhoitomaksu ja viehelupa ja ihan isännän ansiosta. Aamulla siunustelin, että missähän ne viime syksynä pystyaitaa varten karsimani rangat mahtaa ovat. Halkoina kuulemma!
Onneksi on tämänverran laatusa emäntä!


Yesterday I left my car to the service and walked for an hour in the village shops. The shopkeepers should offer free coffee to all the men once a month. Thanks to men they sell so much to women. I was happily surprised, how good products and lovely shopkeepers we have here. This shopping tour will happen soon again. When I fetched my car, I was told, that the clutch makes funny noises. "You can drive, till it stops.”
Ok, today I have spent my money in the neighbour village. Huge sunflower bunch, good food, lottery...and a fishing licence to this evening. I will go to the lake! This was caused by my husband. This morning I was searching for the fence poles, which I made with a lot of work last autumn. When I asked him, if he knew... oh yes, he did. He had made some fire wood of my fence poles!
These are the days, which make your marriage spicy.


'


sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Nesteessä

"Jos ruis heilimöi helmikuussa, jotain on vialla."  (opistoaikaiset sääsananlaskut).
Jotain on kyllä vialla tässäkin kesässä.
Sadellut on "muutamia kuivia veenkompuroita". Eli joka helskutin päivä sataa.
Hädin tuskin on saatu pellot kylvettyä ja keltaisina paistavat kaikki itäneet korsiparat. Tänään niitti isäntä viimeiset nurmet ensimmäisestä sadosta ja toivotaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä, ettei sataisi pariin päivään ja saataisiin ne paalattua.
Onneksi kainuulaisissa piilee syvää huumoria. Muuten saattaisi epätoivo iskeä.
Itselläni oli hupia toissa-aamuna, kun näin viheralan puutarhurina tokeusin kylille siistimään julkisia istutuksia. Siinä hommassa saa aina kylän koirien ja pussikaljamiesten sympatiat. Sain seuramiehen, joka kertoi olevansa puheliaaksi mainittu, etenkin alkoholin vaikutuksen alaisena ollessaan . "Kuten tänään.", lisäsi hän.
Kainuu on kuulu työttömyyden lisäksi alkoholitilastoistaan. Viinan kanssa on läträtty lottopotit ja perämetsätkin.
Päivänä muutamana meille kokoontui kahvikupin ääreen naapurien isännät ja käytiin kiihkeä keskustelu siitä, mikä on sopiva määrä viinaa. Eräs heistä tiivisti asian, että "Kohtuuella. Sen verran, että isopäisimmät maot vähän taintuu."




It has been raining. All the summer. And it has been cold.
That´s it. No more news.

Well, growing crop suffers. Silage is almost in bales, we just hope it will not rain any more. 
Farmers have a lot of jokes about the weather. The jokes are really needed this summer.

Some funny stories you hear also in my work. I have been hunting weed in the main village. Gardener´s best friends are the village dogs and alcoholics. They symphatize you and they accept the life as it is. Rainy.

Unemployment and alcoholism are big problems in Kainuu. The other day some men from the neighbourhood  gathered to our kitchen for a cup of coffee. They estimated how much booze is enough. "Only enough to calm down the most bigheaded tapeworms."


sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Askeleet kesäyössä

Koska juhannus, niin liikutaan auringon, yön ja näkymättömän vaiheilla.
Ennenvanhaan Kainuussa talon vainajat odottivat hautauspäivää riihessä lepolaudalla. Aika ihana sana, senaikaisen kovan arkityön päätteeksi sai kuollut levätä. 
Meidän talon lepolauta on jo hävinnyt. Näinpä ennen. Kaikki oli luonnonmateriaalista ja maatui aikanaan "raunion " päällä. Raunio taas on kivikasa, vaikka pelloilta koottu, jonka päällä on kiva säilytellä vehkeitä, joita saattoi ehkä vielä tarvita. Siinä ne olivat kuivan  päällä, eivätkä kuitenkaan tiellä. 
Riihen hirret oli numeroitu jo tekokesänä, jolloin rakennus oli siirreltävissä. Tämän talon ikivanha päärakennuskin on tehty torpan mailla ja kuljetettu sitten kehikko purettuna paikalleen savupirtiksi . Sittemmin se on taas liikautettu sata metriä ja palvelee nykyään varastona ja autotallina. Appeni osaa kääntää rakennuksen hirret nurinkin, jolloin terve ja vielä kestävä sisäpuoli saadaan ulospäin. Näin arvokkaasti tavaroita pidettiin ennen. On kontrastia nykyajan "sisustusbuumiin" ja "henkkamaukka" krääsään.
Meillä on 42 aikakonetta maatilalla! Rakennuksia 1800-luvulta nykypäivään. Jos istuu vanhassa aitassamme sadepäivänä, kun pisarat ropisevat tuohikattoon, voi melkein kuulla ovelta askelia. Ehkä aitan entinen emäntä sieltä tulee hakemaan ruiskapallista leipomusta varten. Toivottavasti taikinatiinu on edelleen oikeassa nurkassa, ettei hän hätäänny :)
Maatilan riihi


In this time of the Midsummer Day, the sun, the night and the past are present. 
In the old days all the buildings were valuable. They were made in the woods and all the timber was marked with numbers. In winter the structure was moved to its purpose. 
This is our drying barn. The building was heated with smoke and rye was dried there in the autumn.
The family members, who died in the old days, were taken to this barn too, to wait for the funeral day on the rest board. 
Our board has vanished. Maybe it was taken to "the ruin". Ruins are the stone mass and these stones are usually picked from the fields. Ruins were dry beds for the stuff, which you might need some day. But if not, nature would take care of the dumping.  It was nice way to live! All materials were natural, they decomposed. Not any more...how sad. 
We have 42 buildings on the farm. They are like time machines. When it rains gently to the birch bark roof of our old store house, you can almost hear someone to walk. Maybe it is Hanna 200 years ago, coming to take some rye for the bread. I hope the starter dough kit is on the right place, so she won´t get angry :)

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Masse



Nonni, se leikkuus siirtyi syksyyn törkysen flunssan takia. Vapaa vaeltamaan mettäläisenä koko kesän!
Somehomma ei taas luonnistu, kun kesä tulee ja luonto kutsuu! Oikeastihan en ole mikään eräjorma. Mukavuusalueeni on lähellä vesivessaa, muovipussia ja ydinvoimaa.
Mutta tässä vuoden aikana on kyllä metsä tunkenut liki. Kaikkea susista suopöllöihin hiimailee ihan pihassa. Luonto näyttää vähät välittävän tehometsätaloudesta!
Käytiinpä sunnuntai-illan ratoksi isännän kanssa metsäpalstalla. Satoi vettä kuin aisaa aamusta alkaen. Ihmeteltiin, että jopa on tulvan nakannut joelle. Kaikkien alojen erikoiskoira Rekkukin ( nyt myös metsämaan arvioimiskoira-Rekku) meinasi jäädä veden varaan. Kävelimme uteliaisuuttaan vanhalle tammelle ja siellähän se hirttämätön patomestari oli taas työjellyt.
Pisnesmiehen metsätalous näyttää olevan enämpi tämmöistä luonnon monimuotoisuushommaa. Masse Majavan kanssa on otateltu jo menneinä vuosina ja sama savotta näkyy jatkuvan. Eka erän hävisi silloin Masse, mutta saa nähdä tällä kertaa.

Still alive! I got a major flue and the surgery, which I was waiting for, is not until autumn. 
Free summer in woodlands and meadows! Actually I am no ranger. My comfort zone is somewhere near water closet, plastic bags and nuclear power.
Anyway, this year has wilderness come very close. Wolf, wolverine, lynx, owls, hawks....all kinds of creatures in the near forest, even on our yard. They talk about nature protection, but the nature seems to be more clever than we assume. 
In the evening we walked in the forest with Rekku, the expert in all fields-corgi, now also an expert in forest evaluation.  This has been a rainy day, and at first we thought that the river was flooding with rain. When we reached the old broken weir, we saw the real reason. The beaver, our old buddy, had started a new project. We have had disagreements about water levels with this brisk animal for some years. Who will win this time?


 

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Alastonkuva. Naked.

Joo, vuosien blogikokemuksella tiesin, että klikkaat itsesi tänne tuolla otsikolla. Hih, tervetuloa! Sallikaa hulluille huvit ja tosikoille mankelointi ( oma arvioni mankeloinnin autuaaksitekevistä vaikutuksista).  Koska pienillä kylillä tiedetään kaikki kaikista jo ennen kuin mitään tapahtuukaan, niin hops, yllätänpä kanssaihmiset jo edeltäkäsin. Tällähän ei ole silti vaikutusta siihen, kuinka tarinat kehittyvät kulkiessaan. Minunkin on kerrottu vuosien varrella eronneen, karanneen ja kuolleen.
Media tuntuu olevan tällä viikolla täynnänsä tissejä ja syöpää. Omakohtaista kokemusta on näistä kummastakin. Kesäsuunnitelmat menivät taas uusiksi, kun riemukseni sain ajan leikkuulle.
Parin vuoden takainen syöpähoito vei minulta siis toisen rinnan. "Jouti koirille!", sanoi ihana kuhmolainen huonetoverini Oyssin potilashotellissa. Olen siitä lähtien kulkenut irtosilikonilla täyttääkseni naisenkuvatuksen tunnusmerkit. Paitsi niinä aamuina, kun silikoni unohtuu liivintaskusta ja tunget jossain huoltsikan vessassa käsipyyhepaperia maitorauhasen muotoon. Herrekyy, jos vessoissa on valvontakamerat, niin on vartijoilla hupia kerrakseen!
Nyt fysiikka ja mieli on valmis uuteen. Sytostaattihelvetti unohtunut ja sädehoidosta muistona vain tumma iho. Kirugit ovat viiltävän nokkelia ja suorapuheisia. Sanoin viime vuositarkastuksessa, että annan nyt luvan vähän tuunata tuota tissivarustusta. Kirurgit arvelivat, että se vaatiikin jopa pientä laittoa tuollaiselle riipparinnalle! Selästä siirretään lihas eteen ja kummankin teoksen alle silikoni. Silikoniblondi siis. Jes.
EDIT 2017: Loppujen lopuksi saatiin selkälihaksesta rakenneltua kaikki ja minuun ei tarvinnut laittaa muovia ollenkaan. Ihan olen oma ruttuinen itseni siis :)


I already know what kind of headline brings readers :) Welcome, and hope I won´t disappoint you!
In these little villages you must accept that good gossips seldom have any true facts. And if you are the star of the story, just be happy, if your name is written and pronounced right. In my case even the name is usually wrong.
During the years I have been run away, divorced and dead in those village stories. This time I´ll let the news out by myself. This won´t ensure the result! After a week it will be great fun to read messages in Facebook..."are you dead or not..."
This week the media has been all tits and cancers. I am familiar to both of them. Two years ago my breast was cut away, because of a cancer. After that my feminine appearance has based on the silicone prosthesis in the bra pocket. Or to the paper towels, on those mornings, when I forget the silicone home :) 
Now my body and mind is ready to new. The chemotherapy is a weak memory and radiotherapy just left the dark skin. Surgeons are charmingly outspoken and when I told them, that I am ready now for the little fix to my breasts, they told it will rather be a good renovation to my kind of saggy breast. And now I have a day for an operation! Yes, I am afraid, but so so happy too. They will move a muscle from my back to front and both breasts will get an implant. The first silicone blond in this village! And this time I don´t even care if my name is written wrong :)


tiistai 31. maaliskuuta 2015

Nii, että lunta

Heittäkää hiiteen se vouhkaaminen siitä keväästä! Mitään narsisseja ja tulppaaneja vielä kasva...
What spring flowers????? This is situation in my garden.

 Ruusupenkki. Rose bed.
 Kasvimaa. Kitchen garden.
 Perunakuopan ovi. Potato cellar door.
 Maisema keittiön ikkunasta. View from the kitchen window.

Puutarhakeinu. Garden swing.