Media tuntuu olevan tällä viikolla täynnänsä tissejä ja syöpää. Omakohtaista kokemusta on näistä kummastakin. Kesäsuunnitelmat menivät taas uusiksi, kun riemukseni sain ajan leikkuulle.
Parin vuoden takainen syöpähoito vei minulta siis toisen rinnan. "Jouti koirille!", sanoi ihana kuhmolainen huonetoverini Oyssin potilashotellissa. Olen siitä lähtien kulkenut irtosilikonilla täyttääkseni naisenkuvatuksen tunnusmerkit. Paitsi niinä aamuina, kun silikoni unohtuu liivintaskusta ja tunget jossain huoltsikan vessassa käsipyyhepaperia maitorauhasen muotoon. Herrekyy, jos vessoissa on valvontakamerat, niin on vartijoilla hupia kerrakseen!
Nyt fysiikka ja mieli on valmis uuteen. Sytostaattihelvetti unohtunut ja sädehoidosta muistona vain tumma iho. Kirugit ovat viiltävän nokkelia ja suorapuheisia. Sanoin viime vuositarkastuksessa, että annan nyt luvan vähän tuunata tuota tissivarustusta. Kirurgit arvelivat, että se vaatiikin jopa pientä laittoa tuollaiselle riipparinnalle! Selästä siirretään lihas eteen ja kummankin teoksen alle silikoni. Silikoniblondi siis. Jes.
EDIT 2017: Loppujen lopuksi saatiin selkälihaksesta rakenneltua kaikki ja minuun ei tarvinnut laittaa muovia ollenkaan. Ihan olen oma ruttuinen itseni siis :)
In these little villages you must accept that good gossips seldom have any true facts. And if you are the star of the story, just be happy, if your name is written and pronounced right. In my case even the name is usually wrong.
During the years I have been run away, divorced and dead in those village stories. This time I´ll let the news out by myself. This won´t ensure the result! After a week it will be great fun to read messages in Facebook..."are you dead or not..."
This week the media has been all tits and cancers. I am familiar to both of them. Two years ago my breast was cut away, because of a cancer. After that my feminine appearance has based on the silicone prosthesis in the bra pocket. Or to the paper towels, on those mornings, when I forget the silicone home :)
Now my body and mind is ready to new. The chemotherapy is a weak memory and radiotherapy just left the dark skin. Surgeons are charmingly outspoken and when I told them, that I am ready now for the little fix to my breasts, they told it will rather be a good renovation to my kind of saggy breast. And now I have a day for an operation! Yes, I am afraid, but so so happy too. They will move a muscle from my back to front and both breasts will get an implant. The first silicone blond in this village! And this time I don´t even care if my name is written wrong :)
Rohkea nainen! Avoimuus on aina hyvä miekka, on tämäkin flikka maailmalla todennut! Mielikuvien suuruus ei pääse niin paljon rehottamaan.
VastaaPoistaJa nämä jutut on niin yleisiä ja tuttuja kaikille, että oikein naurattaa, miksi niitä pidetään tabuina. Oikeastaan ei flunssaa kummempaa ja räkätautiaan mainostavat kaikki :)
PoistaMulta vietiin selkälihas heti samalla makaamisella kuin rinta poistettiin. Silikoni piti sinnekin laittaa, vaikka toivoin että ilman selvittäisiin. Ei ollut tarpeeksi omaa läskiä silloin.
VastaaPoistaEn ole ihan tyytyväinen ollut, selkä ei meinannut parantua millään ja pitikin avata uudestaan vuoden päästä. Ja onhan se tunnoton vieläkin (3 1/2 vuoden päästä), paitsi vinot asennot sattuu. Selkälihaksen liikehermo kasvoi ilmeisesti takaisin, eikä saatu enää uudestaan poikki, niin että nyt se innokkaasti supistelee ja rutistelee tuossa etukyttyrässä aina kun sitä sen mielestä johonkin työhön tarvittaisiin. Yllättävän monessa näyttää leveä selkälihas olevan mukana. Tuntuu ikävältä, mutta ei se satu. Lääkäri epäilee myös, että silikoni on voinut kasvaa kiinni rintalihakseen, kun kyttyrä niin kovasti pomppii jos vähän vaikka yskii tai pyyhkii pöytää.
Eihän toki alkuperäisetkään rinnat enää mitkään muotovaliot olleet. Kun toinen samalla pienennettiin, alkoivat vaatteet istua paremmin. Toivon silti, että sulla tämä operaatio onnistuu paremmin kuin mulla! Itse en antaisi enää toisen puolen selkälihasta viedä. Nyt kun siltäkin puolelta löytyi syöpä, ajattelin että poistetaan molemmat rinnat ja sitten harmittaa se selkälihaksen menetys tosi lujaa. Onneksi tällä kierroksella riitti pienempi leikkaus.
Onnea sinulle leikkaukseen!
Kiitos ja miä täälä rutistan sinua lämmöllä! Onpa ollut vaiheita sullakin! Tiiät, että toivon mahottomasti hyviä päiviä eteenpäin! Oon vaan kuullu niin sata kertaa jottain "tsemppiä", että osaan olla vääntämättä ihmesanoja :)
PoistaJoo, tuota jänskään vähän, miten se lihas siellä elää omaa elämäänsä! Oonkin aatellu, että sillä on hauska järkyttää jotain paskantärkeitä pönöttäjiä, heilauttaa vaan lihasta... no olen tosi kamala :) Tunto-ongelman kanssa oon onneksi jo vähän sinut, kun arpialueessa ei käytännössä ole tunto palautunutkaan. Joo, ja sehän se aina pelottaa, että jos löytyy uutta. Mulla on ultra ja mammo ens viikolla ja oon aina ihan hermona, että mitä jos....uhkasin ruveta ryyppäämään ja tupakoimaan, jos löytyy uudestaan, oli senverta katkeraa sairastua, kun oon aina ollu varsinainen elovena-kansalainen. Mutta met porskutamma!
toivottavasti kaikki ok?Osapoistolla ite selvinneenä (04)aina kuvien jälkeen sanon miehelleni että jos pyydän tuomaan tupakkiaskin ja konjakkipullon,älä kysy mitään.Mutta ei ole vielä tarvittu.Blogiasi on ollut mielenkiintoinen seurata.
VastaaPoistaHei! Kiitokset kommentista ja kaikki hyvin! Tilanne muuttui lennosta, kun sain maatakaatavan influenssan ja leikkaus heilahti elokuuhun. Kesä on vienyt minut taas mennessään ja juuri tänä aamuna mietin, että pitää käydä akkaosastonkin blogi päivittämässä. Ihanaa, että olet selvinnyt hyvin, vaikka sitä konjakkipulloa hipistelen itsekin aina kuvissa käytyäni, ihan sen jännityksen vuoksi :) Mahtavaa kesää sinne ja kiva, että olet mukana täällä!
Poista