Oikeella jalalla herätyn päivän miete

Aviomiehen status maatilanemännän silmissä vaihtelee nuttuskehvelin ja alfauroksen välillä. Sijoitus ei riipu kahdestikaan todellisista ansioista, vaan siitä millä vinkkelillä emäntä on aamusella sängystä sattunut nousemaan. Viime viikoina mies on käynyt kirkkaasti alfauroksesta. Rehupaalit on ajettu talouskeskukseen, halkoja ajettu ja rankoja karsittu, luottamustoimet hoidettu ja opiskelemaankin Hän on ehtinyt. Ja näitä tolokkuja miehiä löytyy maalaiskyliltämme paljon. Kiitokset kaikille miehille, jotka pitävät tulia yllä syrjäkylillä!

Farmer can never guess in the morning, what his status will be during the day in his wife´s thoughts. It is not reliant to his achievements. It is "la donna mobile" who judges as she likes. Scale is from an alpha male to a lazy hobbit. Lately my farmer has been an alpha male, no doubt. He has brought all the bales from the fields to the farm. He has cut trees for the firewood. He has been studying. He has worked for the local union of agricultural producers...Thank you, to my husband and all the real men, who keep these little villages alive!

Leppoistaja

Minä uskon rahaan, talouskasvuun ja kapitalismiiin. Leppoistajat ovat minusta siivelläeläjiä ja koko sana kuulostaa mattopiiskan läiskeeltä kuulaassa talvi-iltapäivässä.
Ja humps!
Työsuhde päättynyt. Keskellä viikoittaista Herceptin ja sytostaattirumbaa. Yrittäjyyttä ei jaksa edes ajatella, sillä Päivän Saavutus on reissu postilaatikolle. Taidankin olla keskellä slowlaiffia:)
Ja mikä olikaan elämän tarkoitus? Raha, valta, maine, nautinto? Hiki hatussa rakennamme asutustilaa, raadamme pankkisaleissa, pykäämme lainataloa, leivomme synttärikakkua, ja "kun tuuli käy hänen ylitseen.." ja jo vähän ennen sitäkin, asutustilan pihan on vallannut ryteikkö, pankkineitien vuosikymmenet ovat vain lehti historiassa ja itserakennettu talo synttärikakkuineen on uuden nuoren perheen elämän hetki, ennenkuin taas uusi perhe tulee tai koko talo puretaan kaavamuutoksen takia.
Ehei, leppoistaminen ei ole heikkohermoisten hommaa! Sitä saattaa joutua ajattelemaan Isoja Asioita. Miksi me oikein elämme. Miksi sängystä noustaan aamulla. Kokeilkaa slowta, jos uskallatte!

Onneksi juureni ovat syvällä maaseudulla. Menen päivästä toiseen esivanhempieni maalaisrutiinilla: ruoanlaitto, leipominen, saunan lämmitys, siivouspäivä... Perustarpeet. Kerron sitten, jos löydän vastauksia matkalla. Pitänee kuunnella se Eppujen ikävän karkoitus...ja lukea sen Job-tyypin ja Saarnaajan päätelmät uudelleen.
Ja onneksi on metsä. Kakskytmetriä pirtinportailta ja olen keskellä omaa ei-missään. Kuuset, lumi ja taivas puhtaina, niin puhtaina, että voisin maistaa lunta, havuja, mustikanvarpuja. Tyhjä ihminen, kuin rukous.

Talvivaarasta huolimatta, puhtautta Kainuussa.

I believe in money, economic growth, capitalism. Downshifting is a way to parasitize.
Aaand Stop! Bang. 
Unemployed.  In the middle of the weekly Herceptins and cytostatics.  Hardly capable to walk to the mailbox. Maybe this is slow life? So "cool":)
And there come the questions. What is the meaning of the life? Money, fame, pleasure, power? Why do we live? Why to get up in the morning? Why do we build, create, serve, co-operate, lead, plan? "When the wind blows over him..." and even a bit earlier, all the efforts become meaningless. An old house is covered with ivy, years of hard work in the factories-only few pages in the history book and again and again new families and civilisations come and give way: what for?
No, this slow life is not so cool. You might start asking Big Questions. And I am not so sure there will be answers. Must read Job and Preacher (Eccleciastes) again.
How to survive downshifting? The basic needs. Done like all the farmers’ wives did it hundreds of years before me. Cooking, baking, cleaning, sauna. And the forest. Twenty meters from my staircase. Tall spruces, blueberries, snow, sky...all so pure. Yes, I can eat snow, if I like. And in the middle of the forest my soul is empty, like a prayer.

Ilon kierrätystä

Aina joskus "unohdan " tarkoituksella siihen markettien säilytyslokeron lukkohärveliin kolikkoni. Huvittelen ajatuksella, miten seuraava ihminen reagoi löytämäänsä kolikkoon. Luulenpa, että siitä on hällekin iloa. 
Kajaanissa sain viikolla itse iloa parkkeeratessani keskustaan. Viereisen auton punatakkinen nainen vinkkasi lippuautomaatille suunnistaessani, että hänen lippuunsa jäi aikaa, ota! Rahaa tarjotessani hän sen torjui ja meillä oli hauska juttuhetki. Kiitokset päivän piristyksestä, syöpälääkärireissulla sitä tarvittiin!

Every now and then I "forget" my coin to those lockers at the store. It is fun to think how people react to a little surprise. I hope they have fun too.
I visited Kajaani for my cancer treatment and this time I got  a nice surprise from another joy-recycling-activist. I was just walking to the parking ticket machine, when this lady offered me her ticket. There was some time left and she wanted to make someone happy for that day. Thank you for a nice feeling!

Kirkolla käymässä

Lähempä käväseen kylällä. Vitsi, vitsi! Kun meillä lähdetään kylälle asioimaan, se vaatii strategista suunnittelua. Ensin listataan käyntipaikat, sitten avataan netti ja tarkistetaan, millä kylällä mikin pulju on kyseisenä päivänä auki, onko siellä asiasta tietävä asiantuntija paikalla ja voiko sille viisaalle varata ajan jo netissä. Ettei menis hukkaan koko reissu.
Meiltä on 20 km omalle kirkolle, 50 km kilpailevalle isommalle kirkolle ja 90 km maakunnalliselle maalikylälle. Oman kylän Kelalla on elävä ihminen maanantaisin ja perjantaisin, naapurissa joka päivä. Kirjasto on varmimmin auki puolenpäivän jälkeen kummallakin kylällä. Poliisin lupa-asiat hoituu siellä isommalla kirkolla, mutta puolenpäivän seutuun he ovat syömässä. Työkkärissä voi kävästä, kunhan menee ennen kolmea. Koirankopinkokoinen verotoimiston palvelupiste on naapurikylällä auki tiistaina 9-15. Isännän pankki palvelee omalla kylällä ti-to-pe ja minun pankkini kassapalvelu naapurikylällä ma-ke-pe. Jos sairastuu, päivystys on milloin missäkin, eli on viisainta soittaa päivystävälle sairaanhoitajalle. Moni vika on parantunut ottamalla kotona buranaa ja miettimällä yön yli. Hammaslääkäri...mikä? Onneksi bisnes on bisnestä ja kauppiaille raha kelpaa melkein mihin aikaan vuorokautta tahansa. Onko se teillä kaupunkilaisilla helpompaa?
Tervetuloa uusille lukijoille! 

I´ll drop by...oh dear...I´ll make a master plan for my visit to the centre. 
We have our nearest centres 20 and 50 km away and our region town is 90 km away. Opening hours of the services are various and many services have moved away from our own little municipality. 
If I need to meet tax officer, Tuesday, 50 km, 9.00-15.00
...police station, 50 km, every day
...social security office, Monday and Friday, if you drive that 50 km- every day open
...employment office, any day, both nearby villages, try to get there before 15.00
 ...library, various opening hours...mnemonic: post meridiem
...bank of our own village, Tuesday-Thursday-Friday
...and my affairs are of course in that bank further away, Mon-Wed-Fri
...a doctor? Call the emergency duty and you`ll find a nice opportunity to stay home, have some sleep and eat some Burana
...a dentist..what?
It seems that if I really need to go to the centre, the best time is in the larger centre after midday, as long as you don´t disturb anyone on their lunch break. I just love entrepreneurs! They accept money at any time of the day.

007 ja Rantanplan

Kun naapurin hirvikoiran irtonaisen rentoa juoksua katselee, tai tapaa sen tutkapantoineen päivineen navetalta tuumuttamasta isäntiä, tai saa sen ventovieraan auton kyydissä vietyä kotihäkkiinsä karkureissulta ja sulattaa sydämensä sen maailmojasyleilevän aurinkoisen kiitollisuuden edessä, on aika selvää , että sen lempinimeksi kehittyy Rantanplan. Kaikella kunnioituksella, hän on vaaran parhaita hirvenhaukkujia! Ja metsällä se sälli osaa napata linnun omin päin hiukopalaksi.
Toisessa naapurissa oli muuan aamu herätty kissojen mouruamiseen; kolli talon katolla, toinen rappujen juuressa mittelemässä arvoaan. Vili ja meidän 007 siellä olivat asialla. Meidän kissalla on lupa tappaa ja se uskoo luvan yltävän myyrien lisäksi oraviin ja jäniksiinkin. Elää tappaakseen, muttei tapa syödäkseen. Kaupan ruoka on sen mielestä siistii.
Eläimet ovat osa kyläämme. Joistakin eläimistä on tullut kylälegendoja, kuten Nalle-koira, joka makoili keskellä kylätietä houratessaan. Koulubussi luonnollisesti väisti Nallea. Eläinystäviä saattamaan löytyy onneksi kylältä luottomies. Lemmikit haudataan ja niitä muistellaan. 
Viime viikolla anoppi kertoi löytäneensä marjametsän reunasta hienon kiven ja aikoi tuoda sen pihaansa. Kertoi sen töröttäneen kuin laitettuna toisen kiven päällä. Taisipa jäädä paikalleen, kun paljastui, että se oli auton alle jääneen kissamme hautakivi:)

Ai kerma? Sekoitettuna, ei ravistettuna.

Pets and domestic animals are village members. They have their own characters and some of them become a legend. Like Nalle-dog, who used to sleep in the middle of the road. Even school bus dodged him.
Rantanplan is our neigbor`s Laika, very respected for his skills to find elks. But so endearing with his relaxed running style and his good natured character and huge appetite, that this nickname was inevitable.
Our cat 007 and Vili the tomcat argue of the domination of this village. Our cat lost his original name after he got his licence to kill. And he really kills: voles, hares, squirrels...But he is as stylish as Bond, only Latz is eatable. 
And when it is time, we bury them, we mourn them and we tell stories of them. 

Rahanväärentäjien sukua

Sattuneista syistä suvun ja kylän naiset ovat ollet nyt suurena tukenani, kiitokset siitä! Juttuja naisista sukupolvien ketjussa on piisannut ja tyttäreni pyysi minua taas kertomaan linkin menneisyydestä, yhden entivanhasen syyn, miksi hänelläkin on taiteilijan lahjoja:)
Tässä kuvassa päässäni on isomummoni Maria Eerikan kirkkohuivi. Tuon huivin alla on mahtanut synkkiäkin ajatuksia joskus liikahtaa. Isomummon veljillä oli nimittäin rahanväärennöspaja.
Kerrotaan, että veljet olivat rahanpaljoudestaan huolimatta tuoneet kotiin tuliaisiksi vain "silimineuloja", vaikka seteleitä oli mummoni kertoman mukaan ollut laatikkosängyssä "kannella painaen".
Eräänä päivänä Maria Eerika huomasi ikkunasta, että tarkastajat olivat taloon tulossa ja hän ryhtyi kiireesti polttamaan väärennöksiä pirtin uunissa, kuitenkin veljiään suojellakseen. Viimeiset rahat paloivat, kun miehet tulivat, mutta veljet paljastuivat ja joutuivat Siperiaan rangaistaviksi. 
Että piirtää meillä osataan! 

The women of my family have supported me so much for the last few days days! Thank you! We have been telling empowering and delightful stories about the ladies of the past generations. My daughter’s favorite is this story. She loves drawing, like her ancestors :)
The scarf in the picture is my grand grandma’s church scarf. This lady had brothers, who counterfeited money. They were also stingy. They had a wooden side sofa bed, drawer overloaded with fake money, but they brought their sister only tiny needles from the market. 
Anyway, Maria Eerika tried to protect her brothers. She burned all the money in the baking oven before the authorities reached the house, but still the brothers were taken to prison in Siberia.
Oh yes, we really can draw nice pictures!

Tetrix

Meillä on onni omata lintuja metsästävä ystävä. Linnun siipi nimittäin on ihan paras lakaisija. Siivellä sipsuessa muistuu aina mieleen oma mummoni, joka asusti pikkuisessa mökissä, keitti meille kahvit vanhanajan puuhellalla ja antoi lapsille "uskovaisten pastillia" nurkkakaapista. Ja tietysti lakaisi varpuluudalla portaat. Lintumieheltä saamme aina joskus teertä, josta tulee uunissa mainiota leivänpäällystä.
Lueskelin tuossa Kainuun maaseutukeskuksen Kainuulaista ruokaperinnettä-kirjasta (Kajaani 1979, Kainuun sanomain kirjapaino oy) ja siellä kerrottiin entisajan ruokajärjestyksestä:
klo 5 aamukahve
klo 7-8 aamunen
klo 10 päiväkahve
klo 13-14 puolinen
klo 16 iltakahve
klo 19-20 iltanen

Erityisen hauska on tuo kirjan kuvailema kahve: aamukahvella jyvävettä tai pöönäkahvea, päiväkahve nautittiin samalla tavalla kuin aamukahve ja iltakahvella tarjottiin samaa kuin päiväkahvella:)
Ruuat ovat todellista lähiruokaa, päivän ruokalista saattoi olla esim. aamulla naurismaitovelli, päivällä lintuvelli ja illalla kukkoa, lisänä hapanleipää, höppövoita ja suolakalaa, juomana hapanta piimää. Eipä ole ylipainoa varmaan kertynyt!
Jäljellä meillä on nuo ruoka-ajat, mutta ilettää ajatellakin, mikä mässytyksen määrä tulee päivän mittaan vedettyä nassuun. Omnom!

Our dear neighbor hunts black grouses (Tetrao tetrix) and I get wings from him for sweeping. (Don´t worry, I have a vacuum cleaner, but wings are the best tools for oven dust). These wings remind me of my grandma. She lived in a tiny cottage and used traditional ways in her housekeeping. Old fashioned range, bird wings, twig brooms...
I found a book about the food tradition of Kainuu. It is quite obvious why we get overweight today! Only black grouses and the meal times are left:)
For example:
5.00 coffee (no buns!)
7.00-8.00 breakfast, porridge or gruel
10.00 coffee (no buns!!)
13.00-14.00 lunch, black grouse soup
16.00 coffee (did you really think there´ll be some buns?)
19.00-20.00 evening snack, porridge or fish pie
All meals with sourdough bread, sour milk and butter.