Arkea maalaiskylässä.
Puutarhuri-agrologin ikkuna maalaismaisemaan.



tiistai 20. marraskuuta 2012

Leppoistaja

Minä uskon rahaan, talouskasvuun ja kapitalismiiin. Leppoistajat ovat minusta siivelläeläjiä ja koko sana kuulostaa mattopiiskan läiskeeltä kuulaassa talvi-iltapäivässä.
Ja humps!
Työsuhde päättynyt. Keskellä viikoittaista Herceptin ja sytostaattirumbaa. Yrittäjyyttä ei jaksa edes ajatella, sillä Päivän Saavutus on reissu postilaatikolle. Taidankin olla keskellä slowlaiffia:)
Ja mikä olikaan elämän tarkoitus? Raha, valta, maine, nautinto? Hiki hatussa rakennamme asutustilaa, raadamme pankkisaleissa, pykäämme lainataloa, leivomme synttärikakkua, ja "kun tuuli käy hänen ylitseen.." ja jo vähän ennen sitäkin, asutustilan pihan on vallannut ryteikkö, pankkineitien vuosikymmenet ovat vain lehti historiassa ja itserakennettu talo synttärikakkuineen on uuden nuoren perheen elämän hetki, ennenkuin taas uusi perhe tulee tai koko talo puretaan kaavamuutoksen takia.
Ehei, leppoistaminen ei ole heikkohermoisten hommaa! Sitä saattaa joutua ajattelemaan Isoja Asioita. Miksi me oikein elämme. Miksi sängystä noustaan aamulla. Kokeilkaa slowta, jos uskallatte!
Onneksi juureni ovat syvällä maaseudulla. Menen päivästä toiseen esivanhempieni maalaisrutiinilla: ruoanlaitto, leipominen, saunan lämmitys, siivouspäivä... Perustarpeet. Kerron sitten, jos löydän vastauksia matkalla. Pitänee kuunnella se Eppujen ikävän karkoitus...ja lukea sen Job-tyypin ja Saarnaajan päätelmät uudelleen.
Ja onneksi on metsä. Kakskytmetriä pirtinportailta ja olen keskellä omaa ei-missään. Kuuset, lumi ja taivas puhtaina, niin puhtaina, että voisin maistaa lunta, havuja, mustikanvarpuja. Tyhjä ihminen, kuin rukous.
Talvivaarasta huolimatta, puhtautta Kainuussa.


I believe in money, economic growth, capitalism. Downshifting is a way to parasitize.
Aaand Stop! Bang. 
Unemployed.  In the middle of the weekly Herceptins and cytostatics.  Hardly capable to walk to the mailbox. Maybe this is slow life? So "cool":)
And there come the questions. What is the meaning of the life? Money, fame, pleasure, power? Why do we live? Why to get up in the morning? Why do we build, create, serve, co-operate, lead, plan? "When the wind blows over him..." and even a bit earlier, all the efforts become meaningless. An old house is covered with ivy, years of hard work in the factories-only few pages in the history book and again and again new families and civilisations come and give way: what for?
No, this slow life is not so cool. You might start asking Big Questions. And I am not so sure there will be answers. Must read Job and Preacher (Eccleciastes) again.
How to survive downshifting? The basic needs. Done like all the farmers’ wives did it hundreds of years before me. Cooking, baking, cleaning, sauna. And the forest. Twenty meters from my staircase. Tall spruces, blueberries, snow, sky...all so pure. Yes, I can eat snow, if I like. And in the middle of the forest my soul is empty, like a prayer.


9 kommenttia:

  1. Hallelujaa, kiitos ja aamen. Alan heti lukijaksesi! Miksen eksynyt tänne aiemmin? (Iltapuhteiksi luen vanhemmat postauksesi.)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Pilvi ja Saara! Huhhuh, täällä elämän tarkoitusmietteet hetkeksi väistyi, kun illalla syttyi nokipalo:) Synttärit näkyy paranevan vuosi vuodelta, kun kakkukahvitin lopuksi kuusi palomiestä eli kaikki hyvin loppujen lopuksi ja nyt jo naurattaa:)

    VastaaPoista
  3. Kiitos taas hyvästä tekstistä! Voimaannuttavia terveisiä "etelän" harmaudesta!

    VastaaPoista
  4. Olipas tänä aamuna slow, ihanaa! Istuin teekupposen kanssa ja tein palapeliä. Hurmaavaa laiskottelua.

    Mutta talouskasvulle saisi tulla jossakin stoppi. Luontohan siitä kärsii. Ja luonto on minun arvoni numero 1. Olen itse sitä. Suurin nautintoni ja se mitä minulla on ystävillekin näyttää, on pihalta jo laajeneva metsä korpineen ja polkuineen. Mutta maksaa siitäkin saa. Auton ja bensamaksut.

    Mutta hyvin kirjoittelet!

    Tuo nokipalo minuakin peloittaa. Hyvä kun muistutit! Nokokolari pitää tilata ensikädessä...

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. No, oujee, sählään täällä:) Päivällä yritin tuota lukulistaa päivittää...vielä joku päivä sekin on hienosti.
    Niin, että tervetuloa ja ajatusryöppyni sai potkua David Mitchellin kirjasta Pilvikartasto, jossa oli kauhistuttava kuva tulevaisuuden kulutusyhteiskunnasta. Toisaalta eipä se kovin lohdullista katsottavaa ole nytkään ostarilla, kun melskaamme tavaran perässä. No, kyllä itsekin edelleen myyn ja ostan sen kun kerkeen ja uskon talouskasvun tuovan hyvinvointiakin, mutta Leila on ihan oikeassa luonnon arvon suhteen ja jonkinlainen tasapuolisuus ihmisten ja maanosien kesken pitäisi olla pohjalla.

    VastaaPoista