Naapurin emännän ihana hairahdus

Juureva kainuulainen ei osta mitään turhaa, eikä myy, jos ei ole pakko.
Meillä on mökillä legendaarinen katuharja. Sen harjasosa on haljennut kahtia ja kyllä vain, se on naulattu takaisin kasaan.
Isännällä on liiketoimintasuunnitelma halkojen myyntiä varten, mutta ei, ei raaski myydä kalikkaakaan.
Myöhäillalla jakelin joulukortteja naapuruston postilaatikoihin potkukelkalla ja uskoni kainuulaiseen pihiyteen ja perinteisyyteen sai kolauksen. Naapurin emäntä oli somistanut kuistin etusen joulukuusen SINISIN ja UUSIN jouluvaloin. Mutta miten hulvattoman hauskaa! Kaunis kuusi, upea valoshow keskellä etäänperää! Ei pitäisi juututtaa aivojaan vanhoille radoille. Siinä voi menettää ilon pilkahduksia!

The original people of Kainuu spend their money on useful things and repair old things rather than buy new. It is also hard to sell your property. A good example is a street broom on our cottage. It has torn to two pieces, but it has been nailed back together! 
My husband made a business plan about selling firewood few years ago, but he never sold a stick. I guess, he can´t stand losing them after keeping each piece several times in his hands when chopping wood. Tonight I met something new and refreshing and my opinions about the stinginess of our "village-originals" had to be renewed.
My dear neighbor had bought a BRAND NEW and (!!) BLUE Christmas lights to her spruce tree on the yard!  What a beautiful and a surprising sight!

Iisiä joulunodotusta

Mistä on joulunodotus tehty:
1. Joulukalenteri: spr:n vanhanajan kuvakalenteri keittiön seinällä
2. Joulumyyjäiset: saa puhua suunsa makkeaksi ihmisten kanssa
3. Joulutortut: oma taikina, rasvaiset sormet, tulikuuma luumuhillo
4. Joulukuu: potkukelkkailu lumisilla teillä narskupakkasessa
5. Joulukortit: muutama hassu kortti, mutta iltaisin lähetän lämpimiä ajatuksia teille kaikille
6. Jouluomenat: kotimaisia, pieniä, tuoksuvia (se olen minä siinä omenahyllyllä, joka nuuskii vartin, ennenkuin malttaa siirtyä tieltä pois)
7. Joululaulut: no tietenkin kauneimmat, siellä kirkossa vuodelta 1786. (Hyrynsalmen srk)
8. Joulumiete: meidän suvun esi-isät saivat aikanaan nuhteet, kun eivät käyneet kirkossa, eikähän tuolla tule vieläkään käytyä, mutta kyllä meidän päässä on kirkkaana, mistä joulu tulee!
9. Jouluturvallisuus: nuohooja kävi jokavuotisen siivouskierroksen uuneillamme. Meidän nuohooja ei muuten sotke, ettäs tiedätte! Tai sitten meillä on aina niin sotkuista, ettei se vaan erotu...
10. Joululumihiutaleet: paperihiutaleet, jotka äiti kiinnitti ennen perunalla ikkunaan! Pumpulihiutaleet rullalangassa ikkunassa! Hiihtokeskuksen ilmassa leijuvat tekolumihiutaleet, jotka vääristävät maiseman oudoksi! Hiljaa laskeutuvat lumihiutaleet taivaalta!
  


Our Christmastime:
1. Advent calendar: Traditional picture calendar on kitchen wall
2. Christmas market: Talking with lovely customers!
3. Mince pies: own paste, greasy fingers, plum jam and burned tongue.
4. December: Kick sled! A snowy road and frost, just great!
5. Cards: only few, but in the evenings I send you all blessings
6. Apples: domestic and odorous (I can spend a looong time on the apple shelf in the grocery shop)
7. Songs: The church has special Christmas song evenings. The church building was made in 1786! (Hyrynsalmi church )
8. The message: Our family has never been anxious church visitors, but we sure trust this message.
9. Christmas safety: Chimneysweepers annual visit. He is a professional, no dirt on floors! 
10. Snowflakes: Paper flakes (my mother used to glue them to the window with potato). Cotton flakes in sewing yarn in the window. Ski resorts snow gun-flakes, which make the air somehow specular. Slowly falling real snowflakes. Beautiful!

Oot patvinu!

Kainuussa asiat sanotaan ihan suoriksi, eikä edes millään pahalla. Elämä on helppoa, kun ei tarvitse miettiä, että mitähän tuokin oli tarkoittavinaan. Äkkinäiselle se on kauhistuttavaa, mutta parinkymmenen vuoden jälkeen siihen tottuu ja alta löytyy kuplivaa huumoria.

Tilanteita vuosien varrelta:
Paikalliseen baariin kertyy kahvelle maansiirtourakoitsijoita, puistotyöntekijöitä, turisteja ja muita joutomiehiä. Istun mutustaen hirmuwiineriä, kun muuan tuttu kuorma-automies istahtaa viereeni: " Oot patvinu!" No niinpä, mitäpä sitä kieltämäänkään :)

Katsastusaseman tiivistunnelmaisessa konttorissa on liki-istuntajono. Täällä tarjotaan kahvia, joka on juuri päässyt loppumaan termoksesta. Toimistosihteeri on sitä keittämässä takahuoneessa. Sillävälin paikalle saapastelee rempseä isäntämies. Kun sihteeri palaa, kysäisee tuo velikulta "Mitässiä siellä pukseerasit?" Sihteeri selittää kahvitilanteen ja mies jatkaa " Onko sulla kuivat puut?"
Herraisä, aivan absurdia, mutta tunnelma on mahtava!

Ässmarketin kassatyttö piipittää kahden naistuttavansa ostoksia. Naiset tutkivat kassatytön uutta hiuslookkia ja toinen tokaisee ykskantaan: "Itekö leikkasit?" 

Vieraamme ihmetteli taannoin, miksi matkailijoita ei neuvota täällä kylillä, kun kysyvät. Tilanne: Marjastaja nousee juuri tielle metsästä äheltäen kahden marjasangon kanssa. Paikalle osuneet matkailijat kysyvät "Tässähän on se ratsutalli, mutta kun me ei löydetä..." " Ei sitä oo, se on loppu!!"  
Selitys: Kysyjä kysyi sitä entistä ratsutallia, eikä sitä, onko uutta yrittäjää!

Että tervetuloa lujahermoiset vierailijat:)

Lujahermoisten lintujen asuinsija

Here in Kainuu people say, what they think, with such honesty, that some visitor can think it is even rude. But when you get used to it, it makes your life easy and gives so much fun to your day. 

Here are some examples:

I sat once in a local bar, where all the garden workers, entrepreneurs and travelers used to have a cup of coffee in the morning. I just gobbled a huge danish, when a trucker friend sat next to me and said (instead of hello): ”You have fattened!"  Ok, so true, I couldn´t deny :) 

We were waiting for the car inspection in a tiny room, full of customers. Coffee run out from the thermos and the secretary went to the kitchen to cook more. Meanwhile a new man, with sunny face, came in. When secretary arrived from the kitchen, he asked:" What an earth did you fuss there?" She gave a summary about the coffee situation and the man continued: "Did you even have dry firewood?"
Totally absurd! In a modern building! But we sure did have some fun!

In a queue in a local store. Cashier girl served her friends. She had a new haircut and her friends looked at it very long and carefully:” You cut it yourself?"  (ohmy, I would have been hurt, but she just smiled!)

I just love honest people!

Metsässä, metsästä, metsään

 Metsässä: keräämässä kuvia, käpyjä, riidenliekoa, sammalta. Anoppi sanoikin lumesta, että mikä tuiskuten tulee, se ennen Marttia merehen menee, eli koko kymmensenttinen lumi oli poissa.
In the forest: picking cones, moss and club moss.

 Metsästä: Hurinaa kahdellakin palstalla, toisella tehtiin päätehakkuuta, toisella koottiin energiapuuta tänään. From the forest: Finall felling and on the other lot a machine collecting energy wood. If I could only give you the smell of the soil and fresh wood!

 Ja metsään: Killi seuraili mukanani kuvausretkellä ja jäi metsänpeittoon :) Olen taas koukussa paikkakunnan perinnetarinoihin, Tarinakartasto, sivu 441.
And to the forest: Killi followed me to the forest and is now in "forest cover".I have been reading Wildwood tales, page 447.

Karukoskesta luontoelämyksiin

Elokuvista juuri tulleena rietausin nyt näistä elämyksistä yleensä tuumailemaan. Luontoelämysten ympärillä olen pyörinyt viime aikoina koulutuksissa kulkiessa. Mutta mikä riittää luontoelämykseksi, kun asuu niin metsässä, että koko elämä on yhtä luontoelämystä? Mikä enää värisyttää selkäpiitä, nostaa karvat pystyyn ja kyyneleet silmiin? 
1. Aamuneljältä matkalla kohti pohjoista. Pysähdyn jalottelemaan jossain Pudasjärvellä määrättömän laajan suon laitaan. Aurinko nousee syksyiseen sumuun. Ja kaikki on mahdollista.
2. Yksin sysipimeänä yönä metsämökillä. Huussireissulla taskulamppu sammuu ja vaikka katsoo kohti taivaitakurkottavia kuusten latvoja, ei erota taivasta. Miten pientä olla maailmankaikkeudessa.

3. Ylä-Kainuulaisessa naavakuusikossa. Jäähileiselle sammalelle putoilee raidan keltaisia lehtiä. Oppaani laulaa Gandalfin nuotiolaulun. Ja vuorepeikotkin nojaavat hakkuihinsa ja pyyhkivät kyyneleitä silmistään elämän rajallisuuden edessä.

Että näin yksinkertaista se on. Ei koskikelluntaa, ei jääkiipeilyä, ei tunturivaellusta. Läsnäoloa.

When you live in the middle of the forest, it is hard to find a nature experience, which makes your heart beat or makes you weep, just because it is so awesome. Riverfloating? Ice climbing? Well...
1. Four o`clock in the morning driving to north. I stop to walk for a while. Swamp is endless. It is quiet and cold. Sun is just rising. Joy in my heart.
2. A dark autumn night. I stand in the middle of the forest. No moon. No snow. I know there is a sky, but I can´t tell where. How tiny I am! 
3. An old forest; singing voice of my guide. Gandalf`s song, the first feeling, that life will not last for ever. I have tears in my eyes. And the goblins listen and lean to their hacks for a moment. 
So simple. Just a moment. With no intentions.

Syysillan valssi- metallisellainen

Syksyisen sateisena ja pimeänä keskiviikkoiltana kunnon kansalaiset lämmittävät saunojaan ja istuvat telkkarin ääressä lempisarjansa parissa.
Meillä sensijaan viihdyttiin konepihalla. Koneet rassuuttivat.
Onneksi kivenheiton päässä löytyy maanmainio korjaamoyrittäjä, joka taas kerran pelasti meidät pulasta älyttömään vuorokaudenaikaan. Saatiin rauta taipumaan. Hiehohotellin väen ruokittuani kiirehdin avuksi isännälle. Varpaat kippurassa jännitin jontikan kopissa hydrauliikan vipstaakeleita väännellessä, että mitenkähän myöhään tässä menee. Mahtava tunne, kun isäntä vahtipaikaltaan työkoneen takaa huutaa: toimii! 

Valoa yössä

Working days on a farm are not necessarily from 7 to 17, not even from 6 to 21 as on our farm. Of course we have some breaks during the day, but sometimes the day is full of action. Yesterday evening we had to repair the trailer. Fortunately we have a very skillful repair man in the near village. After all we had even time to enjoy Wednesday sauna.

Ovatkohan olevinaan ovelampia kuin ovatkaan

Miehillä on tuo jännä ominaisuus, että he osaavat koneellistaa melkein kaiken.
Kekseliäisyys on loputon, etenkin jos siitä seuraa jotain hauskaa tai selviää helpommallla. Esim. mönkkärillä levitetään muka-paikkauskylvösiementä keväisin (Jep, kiva ajella pitkin peltoja!)
Tässä on ollut pelto varmasti vuodesta 1769. Ja kiviähän siitä on kerätty koko sen parisataa vuotta. Nyt tämän perän isännillä on tämä karhihtuu-villitys. Kuulemma ei nosta kiviä pintaan, niinkuin kyntö ja jää ainakin yksi työvaihe pois, hyvässä lykyssä se kivenkeruukin.

This field must be about 200 years old and it is still full of stones.
Ploughing raises stones up and farmers here have been using harrows nowadays to make the field work easier. Easy and fun. Complement sowing with ATW in spring seems to be fun too:)

Valot solokkusankosa

Sienineuvojakurssin jälkeen meidän taloudessa on tullut näitä tilanteita. 
Joku aina jaksaa heittää vitsiä niistä jääkaapin valoista, jotta palaako ne oven kiinni ollessa. Yönäpä muutamana konttasin keittiön solkkusankolla (suom.huom. biojäteastia) pilikkosen pimiässä.  Löysin pihasta pohjanmesisieniä ja netissä niiden kerrottiin hohtavan pimeässä valoa. Olin jo viskannut ne ämpäriin  ja oikeastaan nukkumassakin, kun yllätin kaikennähneen puolisoni pomppaamalla sängystä. Eihän sitä unta saa, jos solkkusankossa voi olla valot!
No, ei ollu. Minua on lohduteltu, että ehkäpä ne valaisee vielä maassa ollessaan. No justiinsa. Ja luulette vaan, että lähden pihalle pimiässä konttaamaan :)

Limanuljaskat pontevana

Mushrooms! I had three weeks of herb, berry and mushroom studies this summer and especially mushrooms make me happy. It is the whole new world! 
Fortunately my husband knows me well after 20 years. For someone else it could be a bigger problem to find his wife from the kitchen on all fours staring to the organic waste pail in the total darkness :)
I had found some Armillaria Borealis-mushrooms and red that they have ability to bioluminescence. I threw them away, but I really had to come back to check it. Well, no light in our waste pail! Someone told me that they might illuminate only in their natural position. Would it be too weird to stay outside overnight to find it out?