Kiinteistöjä itsepäisille ihmisille

Ja taas lähtee kynä lapasesta:
Kiinteistö myytävänä, kiinteistö myytävänä, kiinteistö...
Päivän palaverissa tipahteli teknisiä tietoja tyhjillään olevien kiinteistöjen neliömääristä. Järkipuhetta lämmityskuluineen ja kunnostustarpeineen. Melkein kuuli, kuinka osallistujien muistot viiskymmenluvun lapsilaumoista kivikouluissa napsahtivat muistojen arkkuun lukon taakse.
Luin aikanaan Tapani Valkosen ja kumppaneitten "Suomalaiset" (-85) pääsykokeeseen, kun vielä haaveksin pääseväni toimittajaoppiin. Tänään kömmin aitavintille lukemaan taas kyseistä kirjaa. Miten tähän tultiinkaan? Mihin katosivat ihmiset syrjäseuduilta? Eikö paluuta ole?
Jatkoin lukemista Eero Uusitalon kirjalla "Maaseutu-väliinputoajasta vastuunkantajaksi" (2009). Surffaan edelleen näiden kahden kirjan välillä vertaillen ja ihmetellen. Väestökehitys, hallitusohjelmat, maatalous-, maaseutu- ja aluepolitiikka...
Pienen  ihmisen päässä tuntuu, että koko härdellin taustalla on vain raha. Tehokkuus, kilpailukyky, globalisaatio.
Ei löydy kirjoista ylistystä isomummoille, jotka pyöräyttivät lapsilauman "väärään" paikkaan. Ei löydy teknisen puolen tiedostoista kammaria nykyihmiselle, jossa saisi tehdä etätyötä hiljaisuudessa tai pelkästään tilaa olla kylähullu tarpeeksi väljissä maisemissa.
Välittäkää piutpaut hallitusohjelmista, alijäämäisistä kuntatalouksista! Vääntykää väkisin landelle, vaatikaa etätyökonetta nyrkkiä puiden, tuokaa yrityksenne vanhoihin kyläkouluihin, tinkikää matkasta turhuuden turuille ja tuhlatkaa rahanne kyläkauppaan, mielenosoittaakaa juurtenne puolesta, vaatikaa tieremonttia, pitäkää kynsin hampain kiinni tukirahoista ( ne ovat vastike maalta siirretyltä orjajoukolta, joka asuu suolle ajomaalle rykäistyllä viidenkymmenen samanlaisen "omakotitalon" alueella keskellä ikean huonekaluja) ja nostakaa työttömyyskorvauskin rinta rottingilla! Se on nimittäin nyt teistä itsestä kiinni. Kyllä meidän elämän eteen värkkäillään direktiiviä ja maakuntaohjelmaa, mutta itse on elämänsä suunta valittava. Tervetuloa takaisin maalle, jossa puu on puuta, eikä komposiittia, ruokakin maistuu joltakin, ja unta ja näläkää riittää ja lempikin palaa alkuvoimaisena.
Huhhuh. Ja uskokaa tai älkää, en ole kunnallisvaaliehdokas.

And to you, my foreign friends: this was a passionate speech for the rural areas. My message was actually, that we have a lot of empty properties in Finland:) Check for example Karhulanvaara and lovely village pages of Ruhtinansalmi.