Onnen päälle

Sanojen merkityksistä ja merkillisyyksistä taas pari sanaa.

Niin sanalliset käänteet, kuin fyysisetkin ilmiöt ovat joskus kuin katsoisi peiliin ja sitten sen taakse. Näkee ja tietää, ettei peilimaailma sinne jatku ja silti on hämmästynyt olo. Tuli mieleen, kun isolla kädellä kallistin tyhjää maitopurkkia. Tiedätte sen tunteen. 

Katselin keittiössä läppäriltä sivusilmällä veppiseminaaria kastikepottua laittaessa ja isäntä jumittui seuraamaan sitä ihan muuten vain. Vuorossa ollut puhuja kehui yrityksensä päivitysten saaneen somessa hyvin repostauksia. Isäntä virnisti, että näillä kylillä on ennen someakin osattu repostella muiden asioita. 

Nämä hobittit  ovat vielä  niin nokkelia, että hitaammalla menee aina puoli päivää, ennekuin oivaltaa. Naapurin isäntä wotsappasi kanssani aamulla autoremontista (?!) ja kysyi, joko meidän pehtoorilla ääni flunssan jälkeen kulkee. Vastasin, että kyllä, tuossa se sohvalla teurasautoa oottaa. Naapuri tietysti, että vai on se jo siinä mallissa.

Tänä aamuna laitettiin tosiaan muutama hieho teurasautoon. Pakkasjakson ja hurjan sulamisen jälkeen oletimme eläinkuljetusoven olevan jäässä ja jumissa ja asetuimme kuin amerikkalaisissa poliisisarjoissa ryntäämään vasten ovea. Van ei! Jollekin fyysikolle olisi siinä selittämistä, miten energian häviämättömyyden laki menee tilanteessa, kun löydät itsesi pihalta ovenkahva kourassa. 

Kun kainuulainen astuu tellingillä laitimmaiselle laudalle, joka ei sitten olekaan naulattu kiinni tai asetettu tukevasti minkään varaan ja huiskahtaa pää edellä kenttään, sanovat kommentaattorit, että astui  onnen päälle.  Vähän niin kuin tämä Rhonda Byrnen markkinoima vetovoiman laki, jossa oikein uskomalla tavoitteensa toteutumiseen, voit saavuttaa tavoitteen. Van ei.

This morning I was chatting in Whatsup with our friend about my visit to the faraway town today. He had luckily got the ball joint for his car yesterday but he asked if my husband could talk again after a bad throat inflammation. I answered that he´s ok and lying on the sofa, waiting for a slaughterers transport. It took a half an hour to me to understand the point of his next sympathetic comment.

Wordplays and anecdotes are great. Listening to the story is like looking to the mirror. After the story you look behind the mirror, there is nothing and you are still surprised. It has something to do with energy. Energy takes you up and leaves you flying without wings. It is the same trick in physical life.

You know the feeling. When you take a milk can to pour milk to your glass. You think it is heavy and full, but the empty can make your efforts somehow ridiculous. Or when you step down the stairs and you miss the last one. The natives here say that you stepped by luck “onnen päälle”.

 This morning we decided to open the large door for heifer transport. It has been a hard winter. The raid on the entrance and the empty mind, when your expectations of a frozen door are collapsed and you find yourself on the yard.

Somehow the used energy disappears.  And the feeling is odd. Yes, I have a nice education and I know about the law of conservation of energy. But the wisdom of these Kainuu-hobbits is more relevant to these situations. The philosophy is almost like Rhonda Byrne´s idea of the law of attraction. If you can imagine, you can achieve. But the natives here know that the last part is not likely to come true.