Käsittämätön aika

Jos elämä ei tunnu tarpeeksi hankalalta, niin senhän voi tehdä hankalaksi, vaikka kirjoittamalla metsistä tai susista. Niin, että elkää nyt ottako ”tunteela”! 

(Niin kuin käskisi).

Istuin aamupalalla ulkomaisten ystävien kera ja he halusivat tietää, mitä teen raivaussahan kanssa metsässä. Kerroin, että kun puut on istutettu, menee parikymmentä vuotta ja siellä pitää tehdä tilaa, ettei kasvu kärsi. Parikymmentä vuotta siitä, niin päästään harventamaan ja saadaan jo myytävääkin puuta ja taas reilu parikymmentä vuotta, niin voidaan taas uudistaa koko kuvio. Tyärimmeinen huokaisi, että satsölongtaim. Että niin pitkä aika!

Joskus aivoissa ihan tuntuu, kun oivalluksen käämit osuvat kohdakkain ja niin nytkin. Olin juuri hikihatussa tuskaillut kolme-nelimetrisessä pöpelikössä, että vastahan tämä istutettiin ja penskat iskivät kurahousuissaan omia taimiaan maahan. Meidän aika on eri kuin toisella puolella maapalloa kaupungissa.Eikä se johdu aikavyöhykkeistä, vaan elämäntavasta.

Kun me kylvämme siemeniä peltoon, istutamme kalaa järveen tai puita aukolle, kestää asioilla tapahtua vähintään yksi kasvukausi. Isommilla asioilla jopa vuosia. Ja se on ihan ok. Elämä on näin. Äkkiähän tuo käy. Suvut, jotka ovat eläneet täällä vuosisatoja, kelluvat ajassa, jossa menneisyys ja nykyisyys limittyvät. Joskus joudun itsekin kysymään tarinankertojalta, että minäs vuonna tuo tapahtuikaan, kun tarina kuulostaa ihan eilisenpäiväiseltä, mutta onkin jostain seitsemänkymmenen vuoden takaa. Ja oma oleminen on vain osa luonnon kiertokulkua, olet ehkä kuudes Lassi tällä mäellä tai kolmas Johanna meidän suvussa. 
 

Me luotamme luontoon. Aina on metsässä ja metsästä eletty, on tehty savottaa, on marjastettu ja metsästetty ja metsä ei lopu. Vaikka et edes jaksaisi istuttaa tai hoitaa, metsä huolehtii itsestään ja sinusta. 

On meilläkin suojeltua metsää, mutta metsällä on meille henkistä arvoa, vaikka se olisi talousmetsää. Minua kylmää suojelukiistoissa lausunnot, joissa talousmetsän sanotaan olevan menetettyä, retkeilylle arvotonta tai raiskattua.  Suomalaisten metsälähtöinen hyvinvointi, virkistys ja taloudellinenkin tulee suurelta osin sieltä talousmetsästä. Että näin. Suset (sanoo kainuulainen)  jätän nyt toiseen kertaan.

This will be difficult to understand. Sit down, relax, and forget the time.

I had breakfast with our foreign friends and we talked about forests. I had been clearing a wood lot and they counted how many years is the period from a recently planted forest to logging. It takes about 20 years to the first clearing, another twenty years to the first real thinning (some wood to sell too) and 20-30 years to clearcutting and new planting. Such a long time, they said!

Time?

Our time is not defined by this modern society. It is not the same as in busy towns or quarter year business. We farm our fields and plant trees and it takes at least a whole growing season to see some results, usually years. Past years and decades and present time are overlapping. Old stories sound like they happened yesterday.

Your life is only a part of the circulation. And if you plant a tree, you know it will be your children and grandchildren who will wrap they arms around it and they will still remember you. And the stories about grandma and great-grandfather. It is not a long time to us. We see through it.

Forest conservation is in headlines here once again. I heard someone to claim that an economical forestry makes the forest ugly, worthless and impossible to be used for recreation.  I disagree. We live in the forest, we thank our life for it. Log, berries, mushrooms, hunting, sleeping over night by the campfire, all in the usual forest, not protected. We trust the nature. We trust forest. It doesn’t need us, but it lets us live here and use it. And it takes care of us. It keeps on growing, with or without our help. It takes time, but this time is slowly time. Nature’s time. Transparent. Quick. The future is already here.