Raken/ne-/teen muutos

Otsikonkaltaisia sanapalahirviöitä opittu syksyn koulutuksessa.
Epäjoulukalenterin liikunnallisia harjoitteita on jatkettu, vaikka itsenäisyyspäivä juhlittiinkin kutakuinkin kansallispuvussa. Eilinen oli staattista liikuntaa, jos näin voi sanoa, kuutisen tuntia seisoskelua palavan talon äärellä. Palokunta harjoitteli metsätilamme autiotaloa polttamalla ja sammuttamalla.

Rakennemuutos

Seisoimme siis aamusta jo tolokkuna pihassa, joka oli alun perin torppa, mutta perustettiin isonjaon aikaan 1860–1870 luvuilla uudistilaksi. Tilan nimen pääte ”aho” viittaa historiankirjan mukaan kaskiahoon. Näillä vaaroilla poltettiin kaskea viljanviljelyyn ja etelään viettävä maasto onkin varmasti ollut oivaa kaskettavaa.  Pihapiiri muuttui nykyiselle paikalle viisikymmenluvun lopulla. Maaseutu ei elättänyt enää suurta perhettä, tilan viimeinen asukas muutti pois 80-luvulla ja pellot istutettiin kuuselle.  Sukulaistalo kietoutuu monin paikoin omiin tarinoihimme ja ilo onkin viljellä viimeistä peltotilkkua ja hoitaa talon metsiä.

Rakenteen muutos

Hirsirakennusten pihapiiristä pikkupirtti on hyvässä huomassa paikkakunnan museolla ja muutkin hirsirakenteet ovat löytäneet uusia koteja aittana, saunana ja kanalana. Autioitunut lautarakenteinen talo oli kuitenkin jo huonossa kunnossa. Palokunnan harjoituskohteeksi siitä vielä oli ja syksyn aikana on selvitelty kunnan, maistraatin ja palolaitoksen kanssa tarvittavia lupia ja ilmoituksia.

Eilen parikymmentä pelastushenkilöä sytytti, sammutti, tuuletti ja testasi, me kuvasimme ja suvun insinöörismiehet WhatsAppin kautta mukana ollessaan laskivat hiilipäästöjä ja kustannuksia.

Liekkien vähän laannuttua tuli tulen lämmittämiin koivuihin pikkulintuparvi juhlimaan sulaneiden silmujen ja heränneiden öttiäisten aterialle. Illan hämärtyessä kävin mielessäni läpi talon voimamiehet, velhot, tarinat sota-ajalta ja elävät ystävät. Yhden ajanjakson merkki oli hiilloksenkaunis muisto, mutta metsänhoitotöitä menossa ja tulevaisuuden varalta infraa jäljellä. Metsän suojellut maisemapuut - todelliset entit - mänty ja lehtikuusi, humisivat hiljaa lumituiskussa.

Paloharjoitus

I did fit to my dress on 6th December, thanks to my countryside sports Christmas calendar. I have been walking in deep snow and doing snow clearing (48 cm of snow!) after my sledge adventures and cow house parkour. Yesterday we were on our feet all day photographing burning house. Maybe not the exercise, but all the feelings during the day were exhausting.

This was carefully planned fire drill. We own a tree farm with a 60 year old wooden house. It has been uninhabited for nearly 40 years. So it was in a bad shape. Fire departments from 4 municipalities took part to practice. It was exciting to see how professionally they worked. They went into the house spraying water to the awful flames. We were standing 30 meters far and it was warm even there!

After the firemen left, we were guarding there, eating packed lunch and admiring the bird flight in the near birch trees eating the warm buds and bugs. All the ancient habitants of the old farm came to my mind. The strongman, the wizard and the rich lady. I honored the Russian soldier’s memory.  I smiled for the old love stories of the village and laughed to the family engineers who were involved by WhatsApp and counting carbon release numbers. I was happy about our friends, who used to live in this house.

The Pine and The Larch were singing icy ballade at the edge of the yard. They are the ents of this forest and protected trees in the forest management plan. I guess they even took that carbon back home.