Arkea maalaiskylässä.
Puutarhuri-agrologin ikkuna maalaismaisemaan.



torstai 5. toukokuuta 2016

Suojeltuja juttuja (sarjassamme otsikko elää)

Kirjotappa jottain asiallistakin joskus, sanoi muuan ystäväni. Toinen taas muotoili nätisti, ettei aina löydä kirjoituksistani sitä vitsiä. Tällä kertaa kopsaan tähän verkkotehtävän, jota väännän täällä pimenevässä kevätillassa, sillä päivä on mennyt kylillä ja Mustarindan helajuhlissa humputellessa. Olen talven päkertänyt Turun avoimessa yliopistossa ympäristötieteen perusopintoja. Tällä kertaa oli tarkoitus kertoa läheltä löytyvästä suojelualueesta ja sen merkityksestä. Nämä ovat sellaisia pikku välipalahommia, joilla herätellään ajatteluamme. Sitten porukalla ruodimme näitä läpi. Lopullinen tieto-oksennus on kurssista sitten essee tai tentti. Ihan mielenkiintoista on ollut. Jaa että missä tässä on vitsi? Huumorintaju taisi loppua jo siinä vaiheessa, kun ymmärsin, että olen kurssilla ainut joka on joskus tappanut nisäkkään, kaatanut kuitupuun ja käyttänyt kasvinsuojeluaineita. Että ei muuta kuin nokka kohti uusia vastoinkäymisiä ;)

Paljakan luonnonpuisto


Niin Puolangan, kuin Hyrynsalmenkin puolella vaara-asutus on syntynyt 1600-luvulla. Jo sitä ennen alueella on ollut pyyntikulttuuria ja lappalaisasutusta. Kaskiviljely on jatkunut pitkälle 1800-luvulle ja niittytalous 1900-luvun puoliväliin asti. Paljakankin reheviä maita on kaskettu, mutta kaskeamisen jäljet ovat jo pääosin hävinneet. Metsien savottatyöt eivät ole juuri Paljakkaan ulottuneet ennen suojelua.
Metsistä suurin osa on tuoretta kangasta, kuusikkoa. Kolmannes alueesta on erilaisia suotyyppejä karuista rahkarämeistä saniaiskorpiin. Paljakasta löytyy lähdeperäisiä puroja, lähteitä, saniais- ja suurruoholehtoja. Kasvillisuuden lajikirjo on sekoitus pohjoisia, eteläisiä ja taigalajeja. Paljakassa asustaa monia uhanalaisia lajeja. Lajistolistaa löytyy ympäristö.fi sivun Paljakka ja Latvavaara osiosta. Meille paikallisoriginaaleille Paljakan suurpedot, liito-oravat ja pohjansinivalvatit yms. ovat tuttuja ympäröivistä talousmetsistäkin.  Puiston itälaidan metsästäjät kertovat hirvien käyvän metsästysaikaan yöllä talousmetsätaimikoissa syömässä ja päivisin menevän piiloon luonnonpuiston alueelle metsästystä pakoon. Liekö totta vai tarua.
Paljakan arvo näin maallikolle on tietysti vanhan metsän suuri osuus. Ympärillä olevat talousmetsät on voimakkaasti hyödynnetty ja kuuden kilometrin polku, jolta ei toki luonnonpuistossa saa poiketa, on ikkuna luonnontilaiseen metsään. Paljakka on rehevyydessään mielenkiintoinen vähänkin kasveja tuntevalle, saati sitten sienistä ja käävistä kiinnostuneille. Paljakassa on ympäristönäytepankki, jonne on keskitetty Metlan (nykyisin Lukea) tutkimusnäytteiden säilytys. 
Alueen retkeilyreiteiltä on yhteys Paljakan luonnonpuistoon. Esimerkiksi UKK-reitti ja Köngäskierros vievät  läheisille muille luonnonsuojelualueille, jotka toki ovat pienempiä.  Läheltä löytyy myös laajahkoja Natura-alueita.  Paljakan luonnonpuiston arvo paljastuu tutkijoille selvemmin, kuin meille asiaa tuntemattomille. Makuun pääsee lukemalla esimerkiksi Paljakan luonnonpuiston kasvillisuus-raportin (Kaikkonen K. Metsähallitus 1987). Olisi mielenkiintoista tietää, minkä verran ne hirven veijarit ja muut eliöt hyötyvät luonnonpuistosta ja missä suhteessa sen ekologia vaikuttaa ympäröivän arkimetsän eliöstöön, saatikka onko Kainuun suojeltujen ja Natura-alueiden välillä millaisia yhteyksiä.

Luke (2016). Paljakan tutkimusmetsät. 5.5.2016. http://www.metla.fi/metsat/paljakka/index.htm
Luontoon.fi. (2016). Paljakan luonnonpuisto. 5.5.2016. http://www.luontoon.fi/paljakka
Luontoon. fi (2016). Paljakan reitit. 5.5.2016. http://www.luontoon.fi/paljakka/reitit
Metla.fi (2016). Metla-Ympäristönäytepankki. 5.5.2016. http://www.metla.fi/metsat/paljakka/ympanp/ympanp.htm
Ympäristö.fi (2016). Paljakka ja Latvavaara. 5.5.2016. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Paljakka_ja_Latvavaara%286945%29


This wiesel visited yesterday the garden shop, where I work at the moment!
Today I am too tired to translate this, but it tells about Paljakka nature reserve near my home. I have been studying environmental science all winter. This kind of home works are to be discussed in the net with our group. This time I copy it here, because one of my friends told me to write something serious! Well, it is a pity, that protecting nature seems to be a very serious thing. My relation to nature is cheerfull, happy and understanding. I hope that we will not forget our right to be a part of the nature too. Maybe mining, forestry and industry have a lot to do to keep nature clean, but stainless steel is a nice thing to use, if you need cancer operation. (My experience ;))

1 kommentti:

  1. Hei! Hyvää alaa opiskelet ja varmasti kantaa monessa merkityksessä. Noista ruusuista: Kun niitä aloin istutella ihan mieheni ja äitini muistoksi, olen huomannut kuinka paljon ne ovat tuottaneet iloa ja hoitoa minulle itselle. Sinun kannattaa kulkea siellä autiotulavalla tarkemmilla silmillä, sillä sieltä saattaa löytyä jopa ruusuaarre. Itselläni onkin enimmäkseen noita suomalaisia "sinniruusuja", jotka ovat mutaatioiden kautta sinnitelleet itselleen elinsijaa Suomen kylmässä luonnossa. Niitä kutsutaan löytöruusuiksi. Niitä on perään kuuluttanut Suomen Ruususeura, joka erikoisimmat kirjaa ylös, ja saattaa joku ruusunviljelijä (esim. Matti Kulju Oulujoella) alkaa kasvattamaan niistä myyntiin taimia. Siis tutustelepa mitä ne voisivat lajissaan olla. Hyvää kevättä sinulle!

    VastaaPoista