Junakolari

Otsikon ilmaisua käyttää tyttäremme aina, kun joku asia on aikamoinen kaaos ja häslinki. 

Tänään oli rakkaan akkaosastomme kokous kunnan laavulla. Tämä on yksi kylämme vanhimmista yhdistyksistä ja sinnittelee hengissä edelleen. Järjestämme retkiä, kasvatamme kilpaa milloin mitäkin ja siirrämme käsityö- ja kotitalousperinnettä kahvittelun lomassa, jos viitsimme. Olen ehdottomasti kaikkea paskantärkeää pönötystä vastaan ja nautin suunnattomasti yhdistyksen vauhdikkaasta toiminnasta. Jos lukijoissa on joku pykäläpirkko, niin kannattaa sitten lopettaa lukeminen tähän. Tämä ei tule menemään yhdistyslain mukaan, mutta siksi luovuudesta ammentava yhdistyksemme on edelleen olemassa tässä syrjäisessä ihmiskatoisessa kolkassa. 

Kokous alkaa määrittelyllä, onko tämä kokous. Leikin yhdistyksen sometiedottajaa, mutta käy ilmi, että olen ainoa, joka ei ole saanut tekstiviestiä siitä, mikä kokous on edes kyseessä. Päätetään, että epävirallinen palaveri muutetaan yhdistetyksi johtokunnan ja jäsentenväliseksi kokoukseksi, koska kaikki jäsenet ovat saaneet kutsun saapua paikalle. Saamme seuran sihteerin vakuutettua, ettei Komulan Liisa (meitsi) pahastu, jos ei tiedä ennalta, mihin kokoukseen on menossa.

Ennen kuin puheenjohtaja on edes aloittanut kokousta, tilit ja toimintakertomus kiertää ja räpsäytämme nimemme vakuudeksi, että rahaliikenne on kunnossa. Sihteeri julistaa aluksi, ettei muuten varmasti jatka toimessaan ja miettii, kannattaako koko hommaa jatkaa, koska toiminta kuihtuu kuihtumistaan. Kun esityslista siltä vuodelta, kun erosimme emojärjestöstä, on saatu kaivettua esille ja päästy toiminnan suunnittelukohtaan, löytyy puheenjohtajan käsilaukusta onneksi toimintasuunnitelma vuodelle 2016 ja päätämme yksimielisesti kasvattaa lanttuja esityksen mukaan. 

Seuran sihteeri julistaa taas, ettei jatka toimessaan, mutta kokousväki huomauttaa, ettei se aihe kuulu tähän kohtaan esityslistassa. Niin kuin sillä olisi mitään väliä, sillä kymmenpäinen jäsenistö on nuotion ympärillä sujuvasti juonut mehua ja keksejä, paistanut makkaraa ja vaihtanut kuulumisia koko ajan. Esityslistaa on menty luovasti läpi ja täytyy ihailla kokouksen sihteerin taitoa taikoa tästä junakolarikokouksesta aivan asiallinen pöytäkirja. Toiminnantarkastuskohta on hypätty jopa yli, sillä sehän tarkistettiin ennen kokousta. 

Kokouksen tiimellyksessä paljastuu sekin, että olen kaiketi ainoa tässä kylässä, jolla ei ole tablettitiekonetta, tai mikä se vehje onkaan. Joku puhuttelee minua ristimänimeltä ja vieressäni istuva naapurin emäntä korjaa, että se on Misku. Olen tipahtaa penkiltä, sillä en käytä bloginimimerkkiäni arjessa. Käy ilmi, että 30-50-luvun ikäluokasta anoppi taisi olla se viimeinen, joka hinkui tabletin äitienpäiväksi. Mutta päätän silti tarinoida tästä loistavasta porukasta blogissani. Jospa minua ei erotettaisi. 

Siunatuksi lopuksi todetaan, että puheenjohtaja ja sihteeri ovat erittäin ansiokkaasti luotsanneet yhdistystä, eikä me vaihdeta toimihenkilöitä. Sillä siisti ja kokous on päättynyt. Sihteeri huomauttaa, ettei pöytäkirjantarkastajia muistettu valita. Kokousväki esittää, kuten esityslistan jokaisessa kohdassa aiemminkin, että tehdään kuten viime vuonna. Viime vuoden tarkastajista on paikalla vain toinen, joten hänen vieruskaverinsa päätetään valita toiseksi tarkastajaksi, että allekirjoitukset saadaan samalta istumalta. That´s it Uppis. Näin meillä tehdään. Tehkää perässä, jos uskallatte.

Train crash (in the title) is the name to chaotic situations, used by our daughter. 

In Finland we have an innumerable amount of laws, regulations and rules. We are the most exemplary citizens in Europe I dare to say. This story will not change that fact. Today we had an annual meeting of the village association (used to be farmers association in the good old days).   You´ll notice, that if necessary, rules can be ignored, but only for aim for the best result and only if you just don´t remember exactly, how the law told us to do it. In this case you must keep in mind that we have only 20 members and our mission is to drink coffee, keep on knitting socks and visit the local sights.

Before we started, the secretary announced, that she is bored to do this work and she didn´t expect much for the future of the association. We ignored her talks and started to check the diary to recall, what we did last year.

I hate all kind of ceremonial events, so it was great entertainment to sit around the fire, grill sausages and talk about field works. The procedure of the meeting is from the year we left the main organization and we use it loosely to guide the discussion. It causes every year funny situations, because laws have changed since then and our old members start to remember how they did this in the good old days. This time the discussion about membership fee was cut down when sausages were ready. I wonder how the secretary of the meeting is always able to write convincing minutes. We even jumped over checking diary, because we did it before the meeting ever got started.

The secretary shouted again, that she´s had enough, but we voted her silent and as in every single point of the list before, the decision proposal was that last year’s decision will do.  

Despite the cynical attitude of the secretary, we found a plan to year 2016 from the chairman’s purse. Everyone was looking forward to turnip competition and we could end the meeting. Afterwards it was noticed that we forgot to elect inspectors to check the meeting minutes, but that is not a problem to our club. In seconds inspectors were chosen and minutes checked.

So, if you just want to keep an innocent turnip growing competition, is it a crime to make a fire and talk about it in a little bit unconventional order :)