Arkea maalaiskylässä.
Puutarhuri-agrologin ikkuna maalaismaisemaan.



sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Hiehonkasvatusta (rautalangasta) 1/6

Hiehokasvattamo.
Siitä sitä on kysymyksiä riittänyt.
Meillä elää ja piruuksia jakaa lauma nautoja. Ne tulevat meille omalta kotitilaltaan, kun ovat maidon tissuttelun lopettaneet ja osaavat syödä heinää ja "nappularehua" eli rakeita, joissa on viljaa. Eli pikkuisia kaksi-neljäkuisia vasikoita.
Samassa autossa lähtee takaisin kotiin porukka tiineitä, kaksivuotiaita hiehoja, jotka ovat lepäilleet, syöneet, kakkineet ja leikkineet (tuossa järjestyksessä) meillä vajaat pari vuotta. Hiehoksi tullaan siis, kun vasikalla alkaa pojat kiinnostaa ja hiehosta lehmäksi, kun se poikii ja alkaa tuottaa maitoa.
Hiehoja varten meillä on pihatto. Pihatossa eläimet saavat tökkäillä vapaana ja miettiä päivät pitkät, haluavatko juuri sillä sekunnilla levätä, syödä, kakkia vai leikkiä. Ruokaa ja vettä on tarjolla koko ajan ja nukkumista varten on kumimatolla peitettyjä turvekuivitettuja parsia, joista voi valita. Pienillä on makuualue, jossa lojutaan sikin sokin. Joka ryhmällä on harja, tiineillä ihan automaattisesti pyörivä harja, jossa voi käydä putsaamassa karvansa.
Meidän hiehot ovat holstein ja ayrshire rotuisia eli väreiltään mustavalkoisia ja ruskeavalkoisia. Ne on jaettu kuuteen ryhmään iän mukaan, sillä isot syövät muuten pientenkin rehut ja eri iässä on eri leikit. Koko huusholliin mahtuu 80 eläintä, mutta yleensä meillä on väljempää. Sonni- eli poikavasikoita meille ei tule ollenkaan, vaan ne kasvavat lihakarjatiloilla.
 Pienet vasikat nukkuvat enemmän kuin aikuistuvat hiehot. Ja leikkivätkin. Välillä juostaan karsinaa ympäri peräjalkaa ja pusketaan kavereita. Vasikan sarvenaiheet on poltettu jo kotitilallaan ja sarvia ei tarvitse varoa leikeissä. Jo näissä pienissä huomaa luonne-eroja. Joku muukuljetuksen tulokkaista tälläytyy heti kainaloon, että rapsuta. Joku pelkää lantakonetta ja seisoisi mieluiten makuualueella vaikka päivän, jos isäntä ei hakisi syömään. 
Vasikat ovat uteliaita ja niistä tulee heti Rekku-pihattokoiran kavereita. Kissahan meillä on niin leuhka, ettei pistää nenäänsä navetan puolelle. 



Heifer hotel 1/6. This story is in easy words to random.
We breed heifers. Heifer is a young cow for dairy production. Bovines life from the age of 8 months to two years, when she calves for the first time, is heifer time. After calving she can produce milk.
Our little calves are 2-4 months old, when they come to our farm. They have just learned to eat hay and grain and left behind sucking teat milk. The lorry takes our two year old heifers the way back to home farm. They have lazed, eaten, pooped and played in our cowshed for almost two years.
Our cow shed is modern. In this kind of building animals can walk free and choose what to do. Heifers don´t have special schedule, food is offered all the time, you can sleep whenever you want on the peat littered stalls or brush your fur on an automatic cow brush, and there´s no duties like milking yet, so they really have too much time to think and make practical jokes.
These animals are Holstein and Ayrshire cattle, so the colors are black and white and brown and white. We can keep 80 animals, but usually we have plenty of room free. Heifers are in 6 groups among the age, because bigger animals just love to steal smaller ones food and they play different games! The boy calves, bulls, are bred in another farm, so we have only chicks here.
The little calves sleep  a lot and they play by running together around and pushing each other’s. Already in these groups you can see how different their characters are. There is always someone to be scratched, someone to be frightened of loud noises etc.
The calves are curious and soon they are best friends with our Rekku-dog. Our cat is so big-headed, that he has no interest to go to the stinky cowshed.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti