Metsässä, metsästä, metsään

 Metsässä: keräämässä kuvia, käpyjä, riidenliekoa, sammalta. Anoppi sanoikin lumesta, että mikä tuiskuten tulee, se ennen Marttia merehen menee, eli koko kymmensenttinen lumi oli poissa.
In the forest: picking cones, moss and club moss.

 Metsästä: Hurinaa kahdellakin palstalla, toisella tehtiin päätehakkuuta, toisella koottiin energiapuuta tänään. From the forest: Finall felling and on the other lot a machine collecting energy wood. If I could only give you the smell of the soil and fresh wood!

 Ja metsään: Killi seuraili mukanani kuvausretkellä ja jäi metsänpeittoon :) Olen taas koukussa paikkakunnan perinnetarinoihin, Tarinakartasto, sivu 441.
And to the forest: Killi followed me to the forest and is now in "forest cover".I have been reading Wildwood tales, page 447.

Karukoskesta luontoelämyksiin

Elokuvista juuri tulleena rietausin nyt näistä elämyksistä yleensä tuumailemaan. Luontoelämysten ympärillä olen pyörinyt viime aikoina koulutuksissa kulkiessa. Mutta mikä riittää luontoelämykseksi, kun asuu niin metsässä, että koko elämä on yhtä luontoelämystä? Mikä enää värisyttää selkäpiitä, nostaa karvat pystyyn ja kyyneleet silmiin? 
1. Aamuneljältä matkalla kohti pohjoista. Pysähdyn jalottelemaan jossain Pudasjärvellä määrättömän laajan suon laitaan. Aurinko nousee syksyiseen sumuun. Ja kaikki on mahdollista.
2. Yksin sysipimeänä yönä metsämökillä. Huussireissulla taskulamppu sammuu ja vaikka katsoo kohti taivaitakurkottavia kuusten latvoja, ei erota taivasta. Miten pientä olla maailmankaikkeudessa.

3. Ylä-Kainuulaisessa naavakuusikossa. Jäähileiselle sammalelle putoilee raidan keltaisia lehtiä. Oppaani laulaa Gandalfin nuotiolaulun. Ja vuorepeikotkin nojaavat hakkuihinsa ja pyyhkivät kyyneleitä silmistään elämän rajallisuuden edessä.

Että näin yksinkertaista se on. Ei koskikelluntaa, ei jääkiipeilyä, ei tunturivaellusta. Läsnäoloa.

When you live in the middle of the forest, it is hard to find a nature experience, which makes your heart beat or makes you weep, just because it is so awesome. Riverfloating? Ice climbing? Well...
1. Four o`clock in the morning driving to north. I stop to walk for a while. Swamp is endless. It is quiet and cold. Sun is just rising. Joy in my heart.
2. A dark autumn night. I stand in the middle of the forest. No moon. No snow. I know there is a sky, but I can´t tell where. How tiny I am! 
3. An old forest; singing voice of my guide. Gandalf`s song, the first feeling, that life will not last for ever. I have tears in my eyes. And the goblins listen and lean to their hacks for a moment. 
So simple. Just a moment. With no intentions.

Syysillan valssi- metallisellainen

Syksyisen sateisena ja pimeänä keskiviikkoiltana kunnon kansalaiset lämmittävät saunojaan ja istuvat telkkarin ääressä lempisarjansa parissa.
Meillä sensijaan viihdyttiin konepihalla. Koneet rassuuttivat.
Onneksi kivenheiton päässä löytyy maanmainio korjaamoyrittäjä, joka taas kerran pelasti meidät pulasta älyttömään vuorokaudenaikaan. Saatiin rauta taipumaan. Hiehohotellin väen ruokittuani kiirehdin avuksi isännälle. Varpaat kippurassa jännitin jontikan kopissa hydrauliikan vipstaakeleita väännellessä, että mitenkähän myöhään tässä menee. Mahtava tunne, kun isäntä vahtipaikaltaan työkoneen takaa huutaa: toimii! 

Valoa yössä

Working days on a farm are not necessarily from 7 to 17, not even from 6 to 21 as on our farm. Of course we have some breaks during the day, but sometimes the day is full of action. Yesterday evening we had to repair the trailer. Fortunately we have a very skillful repair man in the near village. After all we had even time to enjoy Wednesday sauna.

Ovatkohan olevinaan ovelampia kuin ovatkaan

Miehillä on tuo jännä ominaisuus, että he osaavat koneellistaa melkein kaiken.
Kekseliäisyys on loputon, etenkin jos siitä seuraa jotain hauskaa tai selviää helpommallla. Esim. mönkkärillä levitetään muka-paikkauskylvösiementä keväisin (Jep, kiva ajella pitkin peltoja!)
Tässä on ollut pelto varmasti vuodesta 1769. Ja kiviähän siitä on kerätty koko sen parisataa vuotta. Nyt tämän perän isännillä on tämä karhihtuu-villitys. Kuulemma ei nosta kiviä pintaan, niinkuin kyntö ja jää ainakin yksi työvaihe pois, hyvässä lykyssä se kivenkeruukin.

This field must be about 200 years old and it is still full of stones.
Ploughing raises stones up and farmers here have been using harrows nowadays to make the field work easier. Easy and fun. Complement sowing with ATW in spring seems to be fun too:)