Countryliving leikisti ja oikeesti

Olen tuhlannut taas synkän summan rahaa elokuun maalais-ihanuus-naistenlehtiin. Luen niitä inspiraation takia, mutta eräänkin lehden lukijapalautteessa oli jo kritisoitu, miten aina voi löytyä se unelmatalo rannalla, kätevästi korjattava hirsikartano, leppoisasti hoituva perinnepuutarha, hymyilevä kyläyhteisö ja paskanhajuton naapurimaatila.
No, maalaisrealistipa palauttaa maanpinnalle:
1.nättien vasikoidenkin sonta haisee, kun lantalaan sataa vettä ja etelästä tuulee
2.meidän kylällä kyräillään, juorutaan ja vihataan...ihan niinkuin teidänkin kylällä
3.jos asut kunnallisen vesihuollon ulottumattomissa, saatat löytää itsesi kännykän kanssa pimeänä syksy-yönä kylän vesilinjan päästä korjaustöiden viestihommissa
4.ja viemärijätteen saat sitten ihan itse hoitaa loppusijoitukseen
5.kasvimaa vaatii täällä oikeasti sen 60 tuntia aarille työtä kesässä, tuo juolavehnäkin ainakin viisi tuntia taivastelua
6.ainakaan meidän hirsirakennusten alin hirsikerta ei näytä muuttuvan uudeksi
7.meille näkyy järvi makuuhuoneen ikkunaan, kahdenkymmenen kilometrin päästä
8.pullaa meillä ei ole leivottu aikoihin ja siivottukaan ei ole kuin viimeksi
9.isännän kanssa ei ole istuttu naistenlehtien kuvien tapaan yhdessä pihakeinuun, koska; siinä on huono penkki, penkki on aina linnunkakassa, siellä on aina sääskiä, meillä on aina kiire tai ollaan muuten huonoissa väleissä
10."rahhoahansta ei oo", vaikka maalla-asujillahan sitä ei pitäisi mihinkään edes kulua
No, karrikoitua, mutta ihan oikeaa elämää. Ja ne hyvät hetket eivät löydy naistenlehtien sivuilta. Kukapa kirjoittaisi siitä, kun vanhaemäntä soittaa alimmasta talosta, että vettä tulloo taas, tai lantalan laatan viemäri aukeaa (jesjes), tai isäntä täyttää tiskikoneen (love) ja löydät kasvimaalta senverran nokkosta, että saat siitä nokkosletut (yum).

Saiskohan tuosta countryromantiikkaa?

I love reading those magazines with beautiful pictures and articles about country living. Old log houses (easy to repair), own strawberries and vegetables (easy to grow), lake nearby, friendly neighbours, home made cakes, sitting in the garden chairs, odourless dairy farms...

As a realist I must warn you: they write these articles just to sell the magazine and to get a chance to leave the editing office in a sunny day for a trip to the countryside.

This is the truth:

-even the loveliest little calf smells if she poops, if you have 80 of them and it rains to the manure storage, the smell is notable

-every human community has gossips, enmity and jealousy

-if you live far from the center, you must do a lot of work for your water..

-and even more work to get rid of the used water

-log wood houses are not easy to repair

-easy garden? I’ve spent 5 hours this summer standing by my strawberry field. Only standing and wondering, what went wrong...

-home made cakes...as rare in my house as cleaning days

-we have a lake view from our window. Distance is only 20 km.

-we don’t sit in the garden chairs. There’s too much work, insects and bird poops

-we live in the middle of nowhere, but the bills and taxman find us

Yes, I am a bit cynical. The true life can’t be found from the magazines. The good moments of the periphery life are maybe too brief and tender to be written: he made the dishes today (rakas), waste water pipe from the manure storage starts to work (kyllä!), you find enough nettles from you strawberry field for nettle crepes (nam).