Lurjukset

Hiehon elämässä ei ole velvollisuuksia ja sitäpä on sitten aikaa keksiä piruuksia pitkin päivää. Isäntä piipahti koulutuksessa ja tuli kotiin iltatarkastukselle. Navetalla oli riemu ylimmillään. Portti oli jäänyt auki ja nuoriso pötki pitkin ruokintapöytää. Aitojen takana olevat kaverit huutivat kurkku suorana harmista, kun eivät päässeet mukaan. Viljelijälle tilanne on pelottava. Arvokkaat eläimet viilettävät ruokintapöydän kovapinnalla ja jos jalka katkeaa, se merkitsee yleensä eläimen lopettamista. Tällä kertaa päästiin onnellisesti takaisin pihaton jaloittelukäytävälle ja rauhoituttiin syömään ja yöpuulle.

Osataan me aukaista itekin nää portit, jos huvittaa. 

Heifers are really intelligent. And they have all day (without special duties) time to search for fun. My husband was in Kajaani on Saturday and in the evening, when he went to check the situation in the cow-house he had to call me to help. The year old heifers had noticed that one gate had been left open and they didn’t hesitate to use a chance for a little adventure. All the rest of the animals who couldn’t take part to the run-fun, were shouting loud. In this kind of chaos we only hope that no legs will be broken. This time we were lucky: only little bit of sweat and happy faces in the herd.

Kiinteistöjä itsepäisille ihmisille

Ja taas lähtee kynä lapasesta:
Kiinteistö myytävänä, kiinteistö myytävänä, kiinteistö...
Päivän palaverissa tipahteli teknisiä tietoja tyhjillään olevien kiinteistöjen neliömääristä. Järkipuhetta lämmityskuluineen ja kunnostustarpeineen. Melkein kuuli, kuinka osallistujien muistot viiskymmenluvun lapsilaumoista kivikouluissa napsahtivat muistojen arkkuun lukon taakse.
Luin aikanaan Tapani Valkosen ja kumppaneitten "Suomalaiset" (-85) pääsykokeeseen, kun vielä haaveksin pääseväni toimittajaoppiin. Tänään kömmin aitavintille lukemaan taas kyseistä kirjaa. Miten tähän tultiinkaan? Mihin katosivat ihmiset syrjäseuduilta? Eikö paluuta ole?
Jatkoin lukemista Eero Uusitalon kirjalla "Maaseutu-väliinputoajasta vastuunkantajaksi" (2009). Surffaan edelleen näiden kahden kirjan välillä vertaillen ja ihmetellen. Väestökehitys, hallitusohjelmat, maatalous-, maaseutu- ja aluepolitiikka...
Pienen  ihmisen päässä tuntuu, että koko härdellin taustalla on vain raha. Tehokkuus, kilpailukyky, globalisaatio.
Ei löydy kirjoista ylistystä isomummoille, jotka pyöräyttivät lapsilauman "väärään" paikkaan. Ei löydy teknisen puolen tiedostoista kammaria nykyihmiselle, jossa saisi tehdä etätyötä hiljaisuudessa tai pelkästään tilaa olla kylähullu tarpeeksi väljissä maisemissa.
Välittäkää piutpaut hallitusohjelmista, alijäämäisistä kuntatalouksista! Vääntykää väkisin landelle, vaatikaa etätyökonetta nyrkkiä puiden, tuokaa yrityksenne vanhoihin kyläkouluihin, tinkikää matkasta turhuuden turuille ja tuhlatkaa rahanne kyläkauppaan, mielenosoittaakaa juurtenne puolesta, vaatikaa tieremonttia, pitäkää kynsin hampain kiinni tukirahoista ( ne ovat vastike maalta siirretyltä orjajoukolta, joka asuu suolle ajomaalle rykäistyllä viidenkymmenen samanlaisen "omakotitalon" alueella keskellä ikean huonekaluja) ja nostakaa työttömyyskorvauskin rinta rottingilla! Se on nimittäin nyt teistä itsestä kiinni. Kyllä meidän elämän eteen värkkäillään direktiiviä ja maakuntaohjelmaa, mutta itse on elämänsä suunta valittava. Tervetuloa takaisin maalle, jossa puu on puuta, eikä komposiittia, ruokakin maistuu joltakin, ja unta ja näläkää riittää ja lempikin palaa alkuvoimaisena.
Huhhuh. Ja uskokaa tai älkää, en ole kunnallisvaaliehdokas.

And to you, my foreign friends: this was a passionate speech for the rural areas. My message was actually, that we have a lot of empty properties in Finland:) Check for example Karhulanvaara and lovely village pages of Ruhtinansalmi.

Countryliving leikisti ja oikeesti

Olen tuhlannut taas synkän summan rahaa elokuun maalais-ihanuus-naistenlehtiin. Luen niitä inspiraation takia, mutta eräänkin lehden lukijapalautteessa oli jo kritisoitu, miten aina voi löytyä se unelmatalo rannalla, kätevästi korjattava hirsikartano, leppoisasti hoituva perinnepuutarha, hymyilevä kyläyhteisö ja paskanhajuton naapurimaatila.
No, maalaisrealistipa palauttaa maanpinnalle:
1.nättien vasikoidenkin sonta haisee, kun lantalaan sataa vettä ja etelästä tuulee
2.meidän kylällä kyräillään, juorutaan ja vihataan...ihan niinkuin teidänkin kylällä
3.jos asut kunnallisen vesihuollon ulottumattomissa, saatat löytää itsesi kännykän kanssa pimeänä syksy-yönä kylän vesilinjan päästä korjaustöiden viestihommissa
4.ja viemärijätteen saat sitten ihan itse hoitaa loppusijoitukseen
5.kasvimaa vaatii täällä oikeasti sen 60 tuntia aarille työtä kesässä, tuo juolavehnäkin ainakin viisi tuntia taivastelua
6.ainakaan meidän hirsirakennusten alin hirsikerta ei näytä muuttuvan uudeksi
7.meille näkyy järvi makuuhuoneen ikkunaan, kahdenkymmenen kilometrin päästä
8.pullaa meillä ei ole leivottu aikoihin ja siivottukaan ei ole kuin viimeksi
9.isännän kanssa ei ole istuttu naistenlehtien kuvien tapaan yhdessä pihakeinuun, koska; siinä on huono penkki, penkki on aina linnunkakassa, siellä on aina sääskiä, meillä on aina kiire tai ollaan muuten huonoissa väleissä
10."rahhoahansta ei oo", vaikka maalla-asujillahan sitä ei pitäisi mihinkään edes kulua
No, karrikoitua, mutta ihan oikeaa elämää. Ja ne hyvät hetket eivät löydy naistenlehtien sivuilta. Kukapa kirjoittaisi siitä, kun vanhaemäntä soittaa alimmasta talosta, että vettä tulloo taas, tai lantalan laatan viemäri aukeaa (jesjes), tai isäntä täyttää tiskikoneen (love) ja löydät kasvimaalta senverran nokkosta, että saat siitä nokkosletut (yum).

Saiskohan tuosta countryromantiikkaa?

I love reading those magazines with beautiful pictures and articles about country living. Old log houses (easy to repair), own strawberries and vegetables (easy to grow), lake nearby, friendly neighbours, home made cakes, sitting in the garden chairs, odourless dairy farms...

As a realist I must warn you: they write these articles just to sell the magazine and to get a chance to leave the editing office in a sunny day for a trip to the countryside.

This is the truth:

-even the loveliest little calf smells if she poops, if you have 80 of them and it rains to the manure storage, the smell is notable

-every human community has gossips, enmity and jealousy

-if you live far from the center, you must do a lot of work for your water..

-and even more work to get rid of the used water

-log wood houses are not easy to repair

-easy garden? I’ve spent 5 hours this summer standing by my strawberry field. Only standing and wondering, what went wrong...

-home made cakes...as rare in my house as cleaning days

-we have a lake view from our window. Distance is only 20 km.

-we don’t sit in the garden chairs. There’s too much work, insects and bird poops

-we live in the middle of nowhere, but the bills and taxman find us

Yes, I am a bit cynical. The true life can’t be found from the magazines. The good moments of the periphery life are maybe too brief and tender to be written: he made the dishes today (rakas), waste water pipe from the manure storage starts to work (kyllä!), you find enough nettles from you strawberry field for nettle crepes (nam).