Sosiaalinen mediaani

Menee muuten äkkiä tuommoinen viis kuukautta! Nyt on tullut aika arvioida somestapoistumistilannetta ja aivan- osittaista  paluuta sinne!

Olin siis yritykseni ja oman egoni suhteen läsnä Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja monessa muussa. Halusin irti niistä allaluetelluista syistä silloin 14. elokuuta. Ja nyt olen palannut Facebookkiin.

Ajankäyttö oli yksi syy, miksi halusin lopettaa tilini. Kyllä, kyllä ja kyllä oli hyvä ratkaisu! Olen saanut paljon aikaan, remppaa, kuntoilua, elämän järjestämistä, mutta ennen kaikkea hidasta aikaa kuunnella eläviä ihmisiä, tuntea oikeita tunteita ja olla roolitta. Palattuanikin osaan rajoittaa olemistani paikalla ja selaamistapoja ja seuraamisiaan voi valita ja porukoista voi poistua ja asioita voi estää.

Someihmissuhteiden aitoutta ja kylläisyyttä ihmettelin silloin syksyllä. Kyllä tässäkin suhteessa yllätyin iloisesti. Olin iloinen, kuinka puhelin alkoi soida tiuhempaan. Palattuani erotin massasta, mihin asiaan koen tarpelliseksi reagoida ja vaikka en enää onnittele/tykkää kaikkia maijoja ja matteja kissankumminkaimankihlajaisista, hymisen hyvää tahtoa ja se saa riittää.

Elämykset ovat tässä ja nyt. Tikkupullanuotio, metsäretki, lumisauna, revontulet, kynttilät, pitkät keskustelut . Oikeasti minun elämä. Oikeasti käsin kosketeltavia.

Markkinointi. Oma terveys on taas heittänyt häränpyllyä, joten markkinointi on ollut jäissä joka tapauksessa. Siihen nähden minut on löydetty ihmeen hyvin. Kiitokset päiväretkeläisille ja joulun tarinoijille! Ihania muistoja! Niin ja ei hätää, nivelet vain kaipaavat huomiota.

Viihde. Katso kohta Elämykset.

Tiedonsaanti. Eka oikeasti hankala paikka somettomuudessa! Nopein ja helpoin ja valitettavasti ainoakin tiedotuskanava joillekin toimijoille on nykyään Facebook. Ja tokihan minussa asuu se pieni tiedottaja, joka jo yläasteella kipusi aamuisin linja-autoon tunniksi päästäkseen Lapin Kansan toimittajaparin mukaan Tet-jaksolla. Eihän minulle tarvitse, kuin pikkuisen inahtaa, niin riennän sometueksi apuun muille ja kerron ja jaan tärkeäksi kokemiani luontoon, maaseutuun ja kulttuuriin liittyviä tapahtumia.

Tiedon laatu. Kyllä olen kuunnellut lisää radiota ja lukenut lehtiä. Telkkaria ei vaan jaksa avata. Mutta se pikkuisen harmittaa, ettei riippumatonta mediaa taida enää olla. Toki somen ”uutisvirta” ylittää älyttömyydessään huonon paikallislehden mustatuntuupiiperryksen.

Kuvien julkaisua instagramissa kaipasin eniten. Sillä profiloin, miltä haluaisin elämäni ja työni näyttävän. Mutta kuunnelkaa tuota lausetta! Onko se biologiaa (laumassa pätemistä) vai egon vaatimus, olla olevinaan jotain?

Palasin pienesti, työn vuoksi varmaan intensiivisestikin, mutta osaan taas elää omaa pientä elämääni. Sometili, olipa se face, twitter tai insta, voisi olla upeimmillaan ihmiselle kiitollisuuspäiväkirja. Ei muiden silmille välttämättä, mutta näppärä tapa itselle kirjata ylös, mistä tänään on kiitollinen. Se lisää onnellisuutta.  Sekin on minulla aivan paperiversiona. Hohhoijaa, mikä perinnehirmu. 

Tervetuloa kuulolle osoitteessa Maatilanarki . (päivitys; sivusto suljettu toiminimen lopetettua)

Remember my decision from august? I was going to leave social media.

I did! And I am happy about it.

Positive:

I have had time. Time to me and people I meet.

Phone has rang more often and I have used it to say hello. It is nice to hear(!) how are you. In Facebook your comments (even with emojis) are only words.

Experiences are real. Well, I have not visited that sheep farm in Iceland yet, but I have watched Northern lights, made a sauna of snow, drunk hot chocolate by the campfire, burned candles… It is so relaxing just to do things, with no need to take a photo to Instagram etc.

Clients have found me without social media. Maybe this kind of trade has been even more truthful. Buying is not caused by me and feedback is immediate.

Negative:

Without social media I missed some nice events and information. Facebook is fast and sometimes even only channel where some operators give information.

I sometimes wanted to come back to Instagram with cool pictures of my life and my products. But why? Is it really added value or just my ego asking for attention? This led to a reorganization of my thoughts in generally and it has not ended yet :)

How to use?

I came back to Facebook, as a person and with my little Maatilanarki. I can now spot the really important things. I bravely unfollow, leave groups, block and make decisions in order to make my life easy, happy and mine. And I can inform others and get information about my loved things: countryside, nature and culture.

One nice way to use social media account could be as a gratitude journal. Not necessarily shared to all the followers and friends, but to remember how good life really is. It increases happiness.

My gratitude journal is a sketch book.

What a dinosaur!

Talakkuna

Talkkunapuuro, pottumaito ja pottupuuro olivat Kainuuseen miniäksi tälläytyneelle lappilaiselle aivan nevöhööd kamaa silloin neljännesvuosisata sitten (mahtavaa, kun on jo niin vanha, että voi käyttää tuollaisia aikamääreitä ja pojitella kaikkia alle 40 v miehiä). Tätä nykyä osaan jo moiset keittää.

Ja höpöhöpö. Ei talkkunaa opita keittämään.

Talkkuna valmistetaan täällä ohrasta. Jyvät keitetään, paahdetaan ja jauhetaan. Ennen sitä tehtiin itse, mutta nykyään mennään kauppaan, kävellään ohi hämäläisen talkkunapussin ja otetaan se oranssinkeltainen.  

Puuroon tarvitaan litra vettä, se kiehuvaksi, suolaa teelusikallinen, talkkunaksia 2 desiä sekoitetaan veteen. Pussin kylessä lukee puoleen litraan kaksi desiä, mutta se on sotkamolaista huumoria. Tulee liian tönkköä.  Puoli litraa on kyllä hyvä idea. Talkkunan keittäminen alkaa nimittäin vasta tästä ja kun puuroon veivaa vuorotellen vettä tai jauhoa, puuro siunautuu yleensä niin, että sillä ruokkisi koko kylän.

 Puuroa kannattaa hämmentää koko ajan. Tiedät, että se on kypsää, kun jauho alkaa pysyä tasaisena puurona. Kun puurokauha ei enää liiku puurossa, tiedät lisätä vettä. Kun puuroa roiskaa pitkin hellaa, tiedät lisätä jauhoa. Tätä jatketaan, kunnes on liian nälkä tai kyllästytään. Pöydässä puuroa vielä moititaan kovin sanoin, mutta tulee se voisilmän kanssa suurella nautinnolla syötyä. Kuulin eilen radiosta, että ruoka on ravitsemuksen lisäksi yhdessäoloa ja elämyksiä. Olivat varmaan syöneet talkkunaa.

Koska kypsyminen jatkuu kuitenkin, on tähteet  lohkottava kattilasta biojätteeseen työkalun avulla. Jos joku on keksinyt tähteille käyttöä, niin kertokoon!

Talkkunajauhoa voi kuulemma laittaa vaikka viilin päälle ja olihan ainakin takavuosina suomussalmella saatavilla pehmisjäätelöä talkkunalla. Noh, vaikka olen jo lauhtunut kainuulaisuuden edessä sen verran, että minut saa saukkokankaaseen haudata, niin joku roti tuolle talkkunansyönnille on oltava. 

It will be cold out for the next days, even -28 c, so I can make all my winter tricks to make life cosier.  We have already ploughed snow against the plinth (keeps the house warmer), fulfilled the firewood store, set the heater to the cow house and store enough food for animals and family for a week. Usually life goes on normally, but it is wise to prepare.

One of the best winter dishes is ”talkkuna” porridge. The flour is made of boiled, roasted and milled barley.  The recipe is easy.  Add two cups of flour to a litre of boiling water (some salt too). Stir well. Eat with a good piece of butter.

For me, a daughter–in –law from Lapland this porridge has been one of the adaptation tests. Easy way to cook this porridge is a sign of a real  ” kainuuoriginal”. I usually have to add more water and after a while more flour and after a while….. in the end I have huge porridge far away from the idea of  real talkkuna.  But it keeps you full and you have time to keep fire on and dream of the next meal, maybe potatomilk this time! (Another odd traditional food from Kainuu)(Don´t tell the originals that I said this)

Sauna lumesta

Muuan ja jos toinenkin on tänä vuonna kysynyt, että oletkos sinä ansiotyössä (blingbling ja glamouria) ollut ja olen siitä tavattomasti käärmeissäni, mutta sivutoimiyrittäjä-osa-aikatyöttömän arjessa alkoi jo itsestänikin tällä viikolla tuntua siltä, että pitäisi vissiin hommata OIKEITA töitä.

Tein nimittäin lumisaunan. Tai no joo, oli siinä isäntä traktorimiehenä ja nuoriso viimeistelyhommissa. Mutta ei siis järkeä. Mutta todella ihana siitä tuli!

Ensin kasattiin julma määrä lunta etukuormaajalla. Sitten koversin terälapiolla sinne 1,8*1,8 huoneen, joskin lauteiden ”alta” en ottanut lunta pois. Lauteet sahasin kuormalavasta ja maalasin ne nätimmäksi. Lauteiden alle lumipenkkaan iskin rimat tueksi ja ruuvasin lauteet kiinni niihin. Katto syntyi parista kakkosnelosesta ja kierrätyslevyistä. 

Kiuas on kesämökin varakiuas, kierrätetty ties mistä. Kivet isäntä haki sorapaikaltamme lumen alta. Piippu on osin kiukaan piippu, osin joku vanha ränninpätkä. Kivivillasta on läpiviennin kohdalla eriste ja sen päällä folio. Ovena on tyttönä kutomani räsymatto.

Löyly tulee ällistyttävän kuumana ja höyry täyttää koko saunan joksikin aikaa. Oikea sauna on toki lämmin ohella ja suihkuun mennään sisätiloihin.

Alun perin hommasin kivivillaa siihen nimeen, että kiuaskin vuorataan sillä, mutta ei se ole tarpeen. Lumi sulaa pikkuhiljaa, jäätyy jääksi ja vain oven ja katonraja ovat höyrylle mieleisiä karkupaikkoja. Piipun ympärille olisi pitänyt olla toinen kierros villaa, mutta sulaneet kohdat voi tilkitä lumella kylvyn välissä.

Ajatus jalostui tehdessä (mutta kielenkäyttö ei), joten ehkä ensi vuonna tehdään uusi sauna pikkuisen eri mallilla.

My middle age crisis has reached the ultimate point and I have started to make weird things. This time it is a sauna made of snow.

Lassi made a big snow mountain by tractor and I made a cave to the snow. Sauna has pallet benches, roof of old chipboard pieces and sauna stove is an old stove from our summer cottage. Door is a rag rug.

The contrast of cold walls and hot stove make a thick steam every time we put water on the stones. To the shower we walk to the house under dark starry sky. It is an amazing experience!

Omakotiasujan tarkistuslista

Tästä aamusta saisi taas aika mehevänkin tarinan, mutta laitetaan nyt lähinnä napakka tarkistuslista omakotitaloasukkaalle. Persuus ylös sohvalta ja tarkistamaan. NYT.

•  Toppavaatteet, talvikengät, pipo ja vanttuut ovat naulakossa helposti saatavilla
• Taskulamppu on ja siinä on pattereita ja se on mielellään edellä mainitun toppavaatteen taskussa
•  Kännykkä on saapusalla ja siinä on virtaa ja olet miettinyt valmiiksi kelle soittaa, kun tarvitset apua
•  Olet tarkistanut palovaroittimet
•  Taskussa on hevosenleipää

No tuo viimeinen ei ole pakollinen ja naapurinemännälle tiedoksi, että kaikki on ihan kunnossa , taas.

Meillä tämä kriisinhallinta menee jo rutiinilla, minuutissa olin jo kantamassa piipunnuohousrasseja  ulos, ovet oli suljettu, elävät ulkona ja vain kissanpösö kaikessa erinomaisuudessaan makasi sohvan selkänojalla savupilven sisässä koko episodin ajan närkästyneen näköisenä.

Aamukahvipöydässä isäntä totesi, että ihan kuin ruuti haisisi. Ilmoitin, etten nyt niin äkäisellä päällä ole aamutuimaan, jos kohta räiskyvä luonnoltani olenkin. Ehdottelin, että keskuslämmitysuunistahan se tulee. Keskustelumme on yleensä kuin ongella olisi. Toinen heittää syötin ja toinen kiskoo väistämättä eri suuntaan, mutta kun pirtin puolella oli savua katosta kissaan asti ja pannuhuoneeseen ei enää nähnyt sisälle, alkoi parinkymmenen vuoden yhteiselon ja parin nokipalon kokemuksella säpinä, jossa ei sanoja taas tarvittu ollenkaan ja vakuutusyhtiön mieskin olisi ollut tyytyväinen, terveisiä vaan Raappanalle.

Kun palo oli hallittu, uuni nuohottu ja miehelle muistutettu, että on sitten talossa erinomainen vaimo, kun taas siivoaa koko talon, tuumasi  hän vain tyyneesti, että no  tulipahan nuohottua!

Loppuhuomautukseksi että uunia ja hormia on hoidettu ihan kunnialla, mutta ilmeisesti matalapaineet olivat pienneet piipun nopeammin kuin normaalisti. Erinomaista vaimoa tarvittiin vielä ruokintahetkestä karanneen kerrassaan uudelleennimetyn hevosen takia, joka kyllä palasi ominpäin aitaansa ennenkuin ehdin paikalle.

Ensi kerralla kerron lumisaunastamme, sillä naapurusto ja kylä on niin hyvin pitänyt pokkansa siitä kuullessaan, että ansaitsevat selvityksen. Paikallisen rautakaupan myyjälle pisteet, sillä kun ostin maalia lumisaunan lauteisiin, ei ilmekään värähtänyt, vaan hän totesi kuivan asiallisesti, että se ois varmaan sitten tuota ulkomaalia.

If you live in a middle of nowhere in a detached house (wintertime), this checkinglist is for you:

•   You have winteroverallls, boots, furry cap and mittens in the hall ready to go
•   You have a flashlight in the pocket of overalls 
•   Your mobile is available and you know who to call if you have problems
•    You have checked  fire alarm units
•    You have bread to the horses in your pocket

Bread is not obligatory :)

This eventful morning started, when we were drinking coffee.  The master of our central heating asked if I could smell the gunpowder. I told him that my mood was not the reason, even if I am known of my explosive temper. I guessed that oven could be the reason. We burn wood and the fire stays on and starts to flame when the temperature gets down. This method causes soot and these rainy autumns are not easy for the flue and the system must be cleaned more often.

Like there is yin and yang and light and dark and all these polarities, our marriage is based on argument and its counterargument. He started to answer me, but when we noticed that cat was lying annoyed in the thick smoke in the living room and the boiler room was full of smoke, we started to work together in mutual understanding.  We have done this before, so we knew what to do and in a minute all living creatures were out (minus that obstinate cat on the sofa in the middle of smoke), doors were closed and tools to clean the flue were found.

After an hour we were luckily back to coffee table and I reminded him how good wife he has (I must clean all the rooms after chimney fire) and surprisingly he did not argue.  

He left to feed the horses in the neighbor stables and soon he phoned me about a horse (which he called with names rich in nuances) which had run away from fence. This is why a good wife keeps bread in the pocket from now on. The renamed horse returned to the fence spontaneously after all.

Next time I will tell you about our snow sauna. The villagers have been very polite and they have kept their mouth shut when they hear about my building project. Sauna is a neseccity in Finland, but they are not convinced of this idea. But our hardware store Arto is a real salesman. I asked for paint to the snow sauna benches and he kept cool. “ I guess it should be this outdoor paint then.”