Talakkuna

Talkkunapuuro, pottumaito ja pottupuuro olivat Kainuuseen miniäksi tälläytyneelle lappilaiselle aivan nevöhööd kamaa silloin neljännesvuosisata sitten (mahtavaa, kun on jo niin vanha, että voi käyttää tuollaisia aikamääreitä ja pojitella kaikkia alle 40 v miehiä). Tätä nykyä osaan jo moiset keittää.

Ja höpöhöpö. Ei talkkunaa opita keittämään.

Talkkuna valmistetaan täällä ohrasta. Jyvät keitetään, paahdetaan ja jauhetaan. Ennen sitä tehtiin itse, mutta nykyään mennään kauppaan, kävellään ohi hämäläisen talkkunapussin ja otetaan se oranssinkeltainen.  

Puuroon tarvitaan litra vettä, se kiehuvaksi, suolaa teelusikallinen, talkkunaksia 2 desiä sekoitetaan veteen. Pussin kylessä lukee puoleen litraan kaksi desiä, mutta se on sotkamolaista huumoria. Tulee liian tönkköä.  Puoli litraa on kyllä hyvä idea. Talkkunan keittäminen alkaa nimittäin vasta tästä ja kun puuroon veivaa vuorotellen vettä tai jauhoa, puuro siunautuu yleensä niin, että sillä ruokkisi koko kylän.

 Puuroa kannattaa hämmentää koko ajan. Tiedät, että se on kypsää, kun jauho alkaa pysyä tasaisena puurona. Kun puurokauha ei enää liiku puurossa, tiedät lisätä vettä. Kun puuroa roiskaa pitkin hellaa, tiedät lisätä jauhoa. Tätä jatketaan, kunnes on liian nälkä tai kyllästytään. Pöydässä puuroa vielä moititaan kovin sanoin, mutta tulee se voisilmän kanssa suurella nautinnolla syötyä. Kuulin eilen radiosta, että ruoka on ravitsemuksen lisäksi yhdessäoloa ja elämyksiä. Olivat varmaan syöneet talkkunaa.

Koska kypsyminen jatkuu kuitenkin, on tähteet  lohkottava kattilasta biojätteeseen työkalun avulla. Jos joku on keksinyt tähteille käyttöä, niin kertokoon!

Talkkunajauhoa voi kuulemma laittaa vaikka viilin päälle ja olihan ainakin takavuosina suomussalmella saatavilla pehmisjäätelöä talkkunalla. Noh, vaikka olen jo lauhtunut kainuulaisuuden edessä sen verran, että minut saa saukkokankaaseen haudata, niin joku roti tuolle talkkunansyönnille on oltava. 

It will be cold out for the next days, even -28 c, so I can make all my winter tricks to make life cosier.  We have already ploughed snow against the plinth (keeps the house warmer), fulfilled the firewood store, set the heater to the cow house and store enough food for animals and family for a week. Usually life goes on normally, but it is wise to prepare.

One of the best winter dishes is ”talkkuna” porridge. The flour is made of boiled, roasted and milled barley.  The recipe is easy.  Add two cups of flour to a litre of boiling water (some salt too). Stir well. Eat with a good piece of butter.

For me, a daughter–in –law from Lapland this porridge has been one of the adaptation tests. Easy way to cook this porridge is a sign of a real  ” kainuuoriginal”. I usually have to add more water and after a while more flour and after a while….. in the end I have huge porridge far away from the idea of  real talkkuna.  But it keeps you full and you have time to keep fire on and dream of the next meal, maybe potatomilk this time! (Another odd traditional food from Kainuu)(Don´t tell the originals that I said this)