Sunnuntairähinä

Tuli ja leimaus, että oli saada naapurin hirvikoira selkäänsä! Olen aito fani sille ja vilkaisin ruokapöydästä ihan tyytyväisenä, että näkyy hirviharjoittelu jo alkaneen, kun koira jolkotteli yli pellon meidän pihaan. 
Kerkesin juuri pihalle, kun alkoi tapahtua. Etunenässä pinkoo kissamme, toisena Rantanplan ja sittenpä minäkin kolmantena karjuen koiralle, ettet syö sitä meidän kissaa! Kissa karkaa kuuseen juuri ennen kuin hampaat lyövät sen kinttuihin. Koira haukkuu puolivälissä kuusta istuvaa kattia, minä viskelen koiraa kivin ja haloin. Kierretään Röhölää (puuverstas) ympäri ja joka välissä koira kurkottaa jo puuhun, kun ehdin paikalle. Kierretään talon ympäri ja taas Röhölää ja meteli on kauhea, koira louskuttaa ja minä pauhaan painokelvotonta. Pajunvitsan edessä koira ottaa kierroksen aittojen takaa ja kun saavumme peräkanaa nurkalle, on isäntäkin siellä jo äimänkäkenä, että mitä täällä oikein tapahtuu. Koiran onneksi kuntoni loppuu naapurin pihan laitaan. Kissa on sitten tänään ottanut aika rennosti. Jos koirat puhuisivat, olisi Rantanplan varmasti sanonut kotiuduttuaan isännälleen, ettet arvaa minkälainen reissu!

Little did I know when I welcomed our neighbor’s hunting dog to visit our farm yard. I really love this special dog, but suddenly I found myself chasing him with stones and willow whip. I had just finished my Sunday lunch and come out, when it started to happen. Our cat run faster than Usain Bolt, Rantanplan after him and I after those both yelling like bewitched "don´t you dare to eat our cat!"
The cat climbed to the tree in the last minute and I run around buildings with the barking dog. En route we met Lassi, who tried hard to understand the storyline of this Sunday evening. For dog´s sake my energy run out in a quarter. The cat came down in the evening and today he`s been relaxing. If dogs could speak, I bet Rantanplan would say to his master: "Never trust that lady in the red house" :)