Olin jo tässä huolissani, kun hirtehinen kirjallinen
ilmaisuni tuntui hävinneen. Onneksi papit ja kirkkoherrat, jotka ennenkin ovat
saaneet muistoihini mukavia juttuja tallennettua, auttoivat tälläkin kertaa.
Osallistuin yrittäjien kirkkopyhän messuun vanhassa upeassa
hirsikirkossamme syksyllä. Olen aivan normipakana, kirkossa vain kauneimmissa
joululauluissa, mutta tällä kertaa avecina ja kuskina. Kirkossakäynti innoitti
minut laittamaan suomen evankelisluterilaisen kirkon sivuilla palautetta, ettei
tällainen heittiö saa mitään tolkkua uudesta virsikirjasta, eikä pysy perässä
näissä kaavoissa, millä sitä toimitusta vedetään.
Ansioksi seurakuntamme työntekijöille luettakoon, että
kirkkoherra neuvoi sanallisin ohjein ja ilmehtien, mitä meidän odotettiin
tekevän. Uusi kanttori löysi uruista pillejä, joita ei ollut soitettu eläissään
(oli muuten ihan peto laulajaksikin) ja lauloimme tosi hyviä biisejä porukalla,
osa jopa tuttujakin virsiä.
Mutta siitä jumalanpalveluksen kulusta jatkoimme keskustelua
myöhemminkin. Minulle ehdoteltiin visiteeraamista useammin kirkossa, jotta oppisin
kaavat tai perhemessua, joka on helpompi ymmärtää. Hyviä ajatuksia, mutta ei
tule tapahtumaan. Ymmärrän, että
jumalanpalveluksen kaava ei ole ihan suitsait muutettavissa, mutta eikö kirkkoa (niitä
päättäviä janttereita siellä kirkkohallituksessa) huoleta, onhan jo vuosikaudet
nähty, ettei kirkossakäynti kiinnosta.
Tuo palikkatestikaava on aika hyvä innostuksen tappaja.
Etsit sieltä viheliäisen loitsukirjan (virsikirjan) takaosasta, mikä palvelus
on menossa ja kun puolivälissä kemuja löydät, ryhdytään rukoilemaan tai
veisaamaan lisäosasta, jonka sivua et löydä, ennen kuin koko bileet ovat ohi.
Tämmöiselle kympintytölle jää kyllä turhautunut olo.
Ja kyse ei ole siitä, etten olisi periaatetasolla
innostunut. Olin paljonkin kirkon jutuissa mukana nuorena ja luen juuri toista
kertaa raamattua (-87 viimeksi) läpi. Ei muuten ole meno paljon muuttunut
Mooseksen ajoista. Uutta käännöstä raamatusta kyllä suosittelen lämpimästi.
Kieli on aivan hulvatonta ja nykyajan kauhuelokuvat kalpenee vanhan testamentin
jutuille.
Mutta ratkaisuun: Kevytjumalanpalvelus. Tai siis kevythartaus,
koska se jumalanpalvelus kuihtuu pois mahdottomuuteensa. Kirkossa työpäivän
jälkeen. Vartin mittainen. Tervetulosanat, virsi, hiljainen hetki (jossa se
mainio kanttori voi kyllä vaikka laulaa), jonka aikana saa miettiä syntejään,
imurointia, kiitollisuuden aiheita tai vaikka nyppiä nukkaa työtakista. Kiitosrukous
ja menkää herran rauhaan. Ostaisitteko?
Kiitoksi ja anteeksi. Ootte ihania!
 |
| Hupaisia luomuksia nämä. |
Hello, my
friends! Actually I am cleaning up our house, but I had something on my mind about
church service, so here I am. The main point is that the service is far too old-fashioned
and it should be modified to keep modern people interested about ethics and
work together for a better world.
Wau, it was
easy and compact :) I guess I have to find a new place to be buried with these
opinions….
