Otsikon ilmaisua käyttää tyttäremme aina, kun joku asia on
aikamoinen kaaos ja häslinki.
Tänään oli rakkaan akkaosastomme kokous kunnan laavulla.
Tämä on yksi kylämme vanhimmista yhdistyksistä ja sinnittelee hengissä
edelleen. Järjestämme retkiä, kasvatamme kilpaa milloin mitäkin ja siirrämme
käsityö- ja kotitalousperinnettä kahvittelun lomassa, jos viitsimme. Olen
ehdottomasti kaikkea paskantärkeää pönötystä vastaan ja nautin suunnattomasti
yhdistyksen vauhdikkaasta toiminnasta. Jos lukijoissa on joku pykäläpirkko,
niin kannattaa sitten lopettaa lukeminen tähän. Tämä ei tule menemään
yhdistyslain mukaan, mutta siksi luovuudesta ammentava yhdistyksemme on
edelleen olemassa tässä syrjäisessä ihmiskatoisessa kolkassa.
Kokous alkaa määrittelyllä, onko tämä kokous. Leikin yhdistyksen
sometiedottajaa, mutta käy ilmi, että olen ainoa, joka ei ole saanut
tekstiviestiä siitä, mikä kokous on edes kyseessä. Päätetään, että
epävirallinen palaveri muutetaan yhdistetyksi johtokunnan ja jäsentenväliseksi
kokoukseksi, koska kaikki jäsenet ovat saaneet kutsun saapua paikalle. Saamme
seuran sihteerin vakuutettua, ettei Komulan Liisa (meitsi) pahastu, jos ei
tiedä ennalta, mihin kokoukseen on menossa.
Ennen kuin puheenjohtaja on edes aloittanut kokousta, tilit
ja toimintakertomus kiertää ja räpsäytämme nimemme vakuudeksi, että rahaliikenne
on kunnossa. Sihteeri julistaa aluksi, ettei muuten varmasti jatka toimessaan
ja miettii, kannattaako koko hommaa jatkaa, koska toiminta kuihtuu kuihtumistaan.
Kun esityslista siltä vuodelta, kun erosimme emojärjestöstä, on saatu kaivettua
esille ja päästy toiminnan suunnittelukohtaan, löytyy puheenjohtajan
käsilaukusta onneksi toimintasuunnitelma vuodelle 2016 ja päätämme yksimielisesti
kasvattaa lanttuja esityksen mukaan.
Seuran sihteeri julistaa taas, ettei jatka toimessaan, mutta
kokousväki huomauttaa, ettei se aihe kuulu tähän kohtaan esityslistassa. Niin
kuin sillä olisi mitään väliä, sillä kymmenpäinen jäsenistö on nuotion ympärillä
sujuvasti juonut mehua ja keksejä, paistanut makkaraa ja vaihtanut kuulumisia
koko ajan. Esityslistaa on menty luovasti läpi ja täytyy ihailla kokouksen
sihteerin taitoa taikoa tästä junakolarikokouksesta aivan asiallinen
pöytäkirja. Toiminnantarkastuskohta on hypätty jopa yli, sillä sehän
tarkistettiin ennen kokousta.
Kokouksen tiimellyksessä paljastuu sekin, että olen kaiketi
ainoa tässä kylässä, jolla ei ole tablettitiekonetta, tai mikä se vehje onkaan.
Joku puhuttelee minua ristimänimeltä ja vieressäni istuva naapurin emäntä
korjaa, että se on Misku. Olen tipahtaa penkiltä, sillä en käytä
bloginimimerkkiäni arjessa. Käy ilmi, että 30-50-luvun ikäluokasta anoppi taisi
olla se viimeinen, joka hinkui tabletin äitienpäiväksi. Mutta päätän silti
tarinoida tästä loistavasta porukasta blogissani. Jospa minua ei erotettaisi.
Siunatuksi lopuksi todetaan, että puheenjohtaja ja sihteeri
ovat erittäin ansiokkaasti luotsanneet yhdistystä, eikä me vaihdeta
toimihenkilöitä. Sillä siisti ja kokous on päättynyt. Sihteeri huomauttaa,
ettei pöytäkirjantarkastajia muistettu valita. Kokousväki esittää, kuten esityslistan
jokaisessa kohdassa aiemminkin, että tehdään kuten viime vuonna. Viime vuoden
tarkastajista on paikalla vain toinen, joten hänen vieruskaverinsa päätetään
valita toiseksi tarkastajaksi, että allekirjoitukset saadaan samalta istumalta.
That´s it Uppis. Näin meillä tehdään. Tehkää perässä, jos uskallatte.
Train crash
(in the title) is the name to chaotic situations, used by our daughter.
In Finland
we have an innumerable amount of laws, regulations and rules. We are the most
exemplary citizens in Europe I dare to say. This story will not change that
fact. Today we had an annual meeting of the village association (used to be
farmers association in the good old days).
You´ll notice, that if necessary,
rules can be ignored, but only for aim for the best result and only if you just
don´t remember exactly, how the law told us to do it. In this case you must
keep in mind that we have only 20 members and our mission is to drink coffee,
keep on knitting socks and visit the local sights.
Before we
started, the secretary announced, that she is bored to do this work and she didn´t
expect much for the future of the association. We ignored her talks and started
to check the diary to recall, what we did last year.
I hate all
kind of ceremonial events, so it was great entertainment to sit around the
fire, grill sausages and talk about field works. The procedure of the meeting
is from the year we left the main organization and we use it loosely to guide
the discussion. It causes every year funny situations, because laws have
changed since then and our old members start to remember how they did this in
the good old days. This time the discussion about membership fee was cut down
when sausages were ready. I wonder how the secretary of the meeting is always
able to write convincing minutes. We even jumped over checking diary, because
we did it before the meeting ever got started.
The
secretary shouted again, that she´s had enough, but we voted her silent and as
in every single point of the list before, the decision proposal was that last year’s
decision will do.
Despite the
cynical attitude of the secretary, we found a plan to year 2016 from the chairman’s
purse. Everyone was looking forward to turnip competition and we could end the
meeting. Afterwards it was noticed that we forgot to elect inspectors to check
the meeting minutes, but that is not a problem to our club. In seconds
inspectors were chosen and minutes checked.
So, if you
just want to keep an innocent turnip growing competition, is it a crime to make
a fire and talk about it in a little bit unconventional order :)
