Arkea maalaiskylässä.
Puutarhuri-agrologin ikkuna maalaismaisemaan.



tiistai 8. tammikuuta 2013

Metsää puilta

Lueskelin tuossa huvittuneena Hannu Laakson "Brandit kilpailuetuna"-kirjaa (sänkyni vieressä on merkillinen kokoelma vaihtuvaa kirjallisuutta sängynpohjapäivien iloksi). Laakso mainitsee näkökulmien erilaisuuden katsojan taustoista riippuen
"...Me markkinoijat ja mainonnan suunnittelijat katselemme takapihoillamme kaasugrillejä ja päivänvarjoja. Huttusen Pentin takapihalla Kainuussa on todennäköisemmin karjalankarhukoiran talviasuttava koppi ja kanisterillinen moottorisahan teräketjuöljyä."
Tällä viikolla on metsässämme möyrinyt moto. Metsä on yksi tilan tulonlähteistä. Jokavuotinen metsänhakkuu, harvennus, taimikonhoito ja istutus kuuluu tilan toimintaan. Polttopuuta ja sahapuutakin tarvitaan.  Mutta kyllä tilalta suojeltuakin metsää löytyy peikkometsästä puronvarrella.
Mustarindan taidetalon väki tuo kylällämme terveellistä toista näkökulmaa perinteiseen metsäkeskusteluun. Itse en omista metsää, mutta jos omistaisin, mitenkähän niitä hoitelisin? (maatilapronomini me johtuu yritykseen sitoutumisesta)






I was amused by the book of Hannu Laakso today. He writes about competitive branding (which was one of the various books I use to stretch my brains with) and he mentioned how different views we have depending our background. If a marketing person in southern Finland is asked, what might be the most common dog breed in Finland, the answer is based on the present city dogs there, though the most dogs are hunting dogs. For the same question a common man in Kainuu would answer leaning on the view to his backyard, and in this case, it would accidentally give the right answer, because of his elk hunting hobby.
This week  a harvester has been in our forest. Forestry and cattle are the basic incomes on our farm. The forest is treated in a traditional way. The most beautiful and valuable parts are protected. I don´t actually own any forest. I talk about "our farm" only because I am committed for my marriage, family tradition and my professional interest.  But if I owned? What kind of forest I would treasure? On our village we fortunately have Mustarinda . People of the art house give another view to forest values.

6 kommenttia:

  1. Metsässä viihdyn hyvin itsekin, mutta moottorisahahommat jätän mielelläni miehelle. Toki voin osallistua polttopuusavottaan, mutta mielelläni en moottorisahaan koske. Muistelen vieläkin kauhulla koulussa, kun yksi iso puu oli kaadettava, jotta sai metu-kurssin läpi.. Kurssi oli ekana vuonna, mutta puun kaadoin vasta viimeisenä vuonna, kun oli kerta kaikkiaan pakko, jotta valmistuisi ajallaan! :D Raivaussahan kanssa menen ihan mielelläni ympäri ämpäri, mutta moottorisahaa välttelen viimeiseen asti :)

    VastaaPoista
  2. Meillähän se myös oli se isomman puun kaato agrologiopinnoissa ja jotenkin taisin luistaa siitä, kuitupuun kyllä kaadoin:) Raivaussahalla pärtsäsin syksyllä ja siitä oli se hyöty, että löysin rintasyöpäni! Kipeysi valjaiden alla.

    VastaaPoista
  3. Hei Misku, blogissani on sulle tunnustus: villaidur.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Olen niiin huono näissä kiertävissä, mutta katsotaan:)

      Poista
  4. Minunkin blogissani on tunnustus ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mahoton, kiitokset! Mulla menee ihan nukkuessa taas sytounta, tarjoilen koottuja selityksiäni myöhemmin :)

      Poista