12 000 syytä olla onnellinen

Suomalainen käännös Barbara Ann Kipferin kirjasta ilmentänee suomalaista mielenlaatua nyysimällä parituhatta onnellisuussyytä jo heti kättelyssä pois alkuperäisestä tekstistä :) Tämän hauskan sanakokoelman avulla olen yrittänyt täyttää viime syton jälkeisen väsymyksen nollaamaa mieltäni positiivisilla mielikuvilla. Syöpähoidot ovat ihan syvältä ja maalla sairastamisen voisi lisätä siihen samaan rakoon, sillä täällä tarvitsee toisten tukea koko ajan, toisin kuin kaukolämmön ja lähisiwan viereinen asukki.
Listaanpa kuitenkin hyviä puolia tästä peräkylällä kitumisesta:
1. Hiljaisuus. Paranen hiljaisuudessa. Ei liikenteen melua, ei autontorvia, ei hälytysajoneuvoja.
2. Pimeys. Jos ei yöllä laita valoja, voi juoda kuumaa kaakaota villahuovan sisällä kuun, tähtien ja revontulien valossa. Tai pilvisenä yönä pilkkopimeässä. Karhumaista, lohdullista, voimaannuttavaa.
3. Puhdas ruoka. Kun harvemmin jaksaa raahautua kauppaan, tulee syötyä lähiruokaa. Itsepoimitut marjat, itsekasvatetut kasvikset, nam.
4. Ulos voi mennä ryysyissä kuin ryysyissä. Hiihdin pellolla kakskytvuotta vanhoilla suksillani ja navettatoppakamppeissa. Ei mahtanut haitata ketään:) Ja ilma on puhdasta. Parantavaa:)
5. Linnut. Kun on tosi heikossa kunnossa, voi kuitenkin katsella lintulaudan vilskettä.
6. Tilaa. Killi tulee ja menee niinkuin haluaa (osaa avata itse ulko-oven). Jos se ei satu kenenkään haulikonkantaman päähän, on tämä helppoa lemmikinpitoa.
7. Puuhailu. Voimien mukaan voi siivota, kokata, lämmittää uuneja, hakea halkoja, tehdä lumitöitä, rapsuttaa hiehoja, maalata potkuria tai vaikka hakea katajia maljakkoon. Ja kun väsyy, jättää siihen.
(Kiitokset tunnustuksista, joita olen saanut ihanilta bloggaajilta! Anteeksi, etten jaksa niiden vastauksia värkätä! )

Metsämansikat, kalenterin suunnittelu, palavien takkapuiden paukkuminen....

I wonder why 14 000 things to be happy about by Barbara Ann Kipfer was translated (here in Finland) to 12 000 things to be happy about :) 
I have read this book after the latest cancer treatment, which was...PEEEP. After few days of total tiredness and dark thoughts, I try to full my empty mind with good thoughts. 
A country village is in many ways a rotten place to be sick, but I decided to list here some advantages.
1. Silence. During the weak days the best is to rest in silence; no cars, no toots, no noise of the emergency vehicles.
2. Darkness. If you don´t put on the lights at night, there´s only stars, moon and northern lights. I feel bearish and it is comforting and empowering.
3.  Pure food. I use more local food and self-grown and picked berries and vegetables, when I must stay home. I imagine it is good for my health too.
4. Outdoor activities...are available in any kind of clothes. I can ski on our field with my 20 years old equipment and my working overall. No audience. And no exhaust out there.
5. Birds. On a really bad day I can just sit by the window and watch birds and squirrels on the birdfeeder.
6. Freedom to live. Our cat comes and goes as he likes, in and out.
7. Puuhailu? What´s the word...tinkering?  Cleaning, cooking, keeping fire, fetching fire wood, snow work, scratching the heifers, picking junipers to decorate the hall, painting kicksled... and if I get tired I can just let it be.

Metsää puilta

Lueskelin tuossa huvittuneena Hannu Laakson "Brandit kilpailuetuna"-kirjaa (sänkyni vieressä on merkillinen kokoelma vaihtuvaa kirjallisuutta sängynpohjapäivien iloksi). Laakso mainitsee näkökulmien erilaisuuden katsojan taustoista riippuen
"...Me markkinoijat ja mainonnan suunnittelijat katselemme takapihoillamme kaasugrillejä ja päivänvarjoja. Huttusen Pentin takapihalla Kainuussa on todennäköisemmin karjalankarhukoiran talviasuttava koppi ja kanisterillinen moottorisahan teräketjuöljyä."
Tällä viikolla on metsässämme möyrinyt moto. Metsä on yksi tilan tulonlähteistä. Jokavuotinen metsänhakkuu, harvennus, taimikonhoito ja istutus kuuluu tilan toimintaan. Polttopuuta ja sahapuutakin tarvitaan.  Mutta kyllä tilalta suojeltuakin metsää löytyy peikkometsästä puronvarrella.
Mustarindan taidetalon väki tuo kylällämme terveellistä toista näkökulmaa perinteiseen metsäkeskusteluun. Itse en omista metsää, mutta jos omistaisin, mitenkähän niitä hoitelisin? (maatilapronomini me johtuu yritykseen sitoutumisesta)

I was amused by the book of Hannu Laakso today. He writes about competitive branding (which was one of the various books I use to stretch my brains with) and he mentioned how different views we have depending our background. If a marketing person in southern Finland is asked, what might be the most common dog breed in Finland, the answer is based on the present city dogs there, though the most dogs are hunting dogs. For the same question a common man in Kainuu would answer leaning on the view to his backyard, and in this case, it would accidentally give the right answer, because of his elk hunting hobby.
This week  a harvester has been in our forest. Forestry and cattle are the basic incomes on our farm. The forest is treated in a traditional way. The most beautiful and valuable parts are protected. I don´t actually own any forest. I talk about "our farm" only because I am committed for my marriage, family tradition and my professional interest.  But if I owned? What kind of forest I would treasure? On our village we fortunately have Mustarinda . People of the art house give another view to forest values.