Puurontuunaaja

Olen näköjään 31 vuotta sitten istunut kotsan tunnilla piparitaikinaa leipomassa:) Nämä opettajan kuivakalla äänellä sanelemat muistiinpanot ovat edelleen käytössä ja rakkaita muistoja tulee aina mieleen, kun tästä vihkosta reseptiä etsii. Opettajan jokatuntinen ohje oli säästää energiaa ja raaka-aineita.
Nyt onkin ollut keittiötehopäiviä, sillä olo on mainio..ennen huomista sytoa. Nuttuskehveli keittää useinkin aamupuuron- ilman mitään mittoja (!) ja olenkin puurontuunausmestari. Tämän aamun puurosta tein kaurasämpylät, eilen mannapuurosta tolkuttoman maukasta pannukakkua. Leivinuunissa paistoin punajuuri- ja makaronilaatikon ja kiehutin valtavan hernekeiton. Pakkaseen saan nyt monen päivän ruuat ja talokin on tiiliuunin pehmoista lämpöä täynnä. Tulojen väheneminen ja rauskuva pakkanen luovatkin yllättäen herkkuruokaa ja maalaisromantiikkaa.

In December 1981! I still remember the voice of my teacher, when we wrote down this recipe of the gingerbread and when she, once again, told us to save electricity and materials.
This is "a good week" before next cyto tomorrow and I have used my energy in the kitchen. I warmed up the big baking oven (it was -24 Celsius degrees yesterday evening) and now I have a cozy warm kitchen. In the oven I cooked beetroot and macaroni casserole and a huge pea soup. I put them to the freezer for the next week. The rest of the morning porridge is now waiting for oven as oat buns. Yesterday I baked a pancake, where I hid 3 dl of  semolina porridge, and it was delicious! If this is how to live in a cold, distant village with low incomes-I love it:)