007 ja Rantanplan

Kun naapurin hirvikoiran irtonaisen rentoa juoksua katselee, tai tapaa sen tutkapantoineen päivineen navetalta tuumuttamasta isäntiä, tai saa sen ventovieraan auton kyydissä vietyä kotihäkkiinsä karkureissulta ja sulattaa sydämensä sen maailmojasyleilevän aurinkoisen kiitollisuuden edessä, on aika selvää , että sen lempinimeksi kehittyy Rantanplan. Kaikella kunnioituksella, hän on vaaran parhaita hirvenhaukkujia! Ja metsällä se sälli osaa napata linnun omin päin hiukopalaksi.
Toisessa naapurissa oli muuan aamu herätty kissojen mouruamiseen; kolli talon katolla, toinen rappujen juuressa mittelemässä arvoaan. Vili ja meidän 007 siellä olivat asialla. Meidän kissalla on lupa tappaa ja se uskoo luvan yltävän myyrien lisäksi oraviin ja jäniksiinkin. Elää tappaakseen, muttei tapa syödäkseen. Kaupan ruoka on sen mielestä siistii.
Eläimet ovat osa kyläämme. Joistakin eläimistä on tullut kylälegendoja, kuten Nalle-koira, joka makoili keskellä kylätietä houratessaan. Koulubussi luonnollisesti väisti Nallea. Eläinystäviä saattamaan löytyy onneksi kylältä luottomies. Lemmikit haudataan ja niitä muistellaan. 
Viime viikolla anoppi kertoi löytäneensä marjametsän reunasta hienon kiven ja aikoi tuoda sen pihaansa. Kertoi sen töröttäneen kuin laitettuna toisen kiven päällä. Taisipa jäädä paikalleen, kun paljastui, että se oli auton alle jääneen kissamme hautakivi:)

Ai kerma? Sekoitettuna, ei ravistettuna.

Pets and domestic animals are village members. They have their own characters and some of them become a legend. Like Nalle-dog, who used to sleep in the middle of the road. Even school bus dodged him.
Rantanplan is our neigbor`s Laika, very respected for his skills to find elks. But so endearing with his relaxed running style and his good natured character and huge appetite, that this nickname was inevitable.
Our cat 007 and Vili the tomcat argue of the domination of this village. Our cat lost his original name after he got his licence to kill. And he really kills: voles, hares, squirrels...But he is as stylish as Bond, only Latz is eatable. 
And when it is time, we bury them, we mourn them and we tell stories of them. 

Rahanväärentäjien sukua

Sattuneista syistä suvun ja kylän naiset ovat ollet nyt suurena tukenani, kiitokset siitä! Juttuja naisista sukupolvien ketjussa on piisannut ja tyttäreni pyysi minua taas kertomaan linkin menneisyydestä, yhden entivanhasen syyn, miksi hänelläkin on taiteilijan lahjoja:)
Tässä kuvassa päässäni on isomummoni Maria Eerikan kirkkohuivi. Tuon huivin alla on mahtanut synkkiäkin ajatuksia joskus liikahtaa. Isomummon veljillä oli nimittäin rahanväärennöspaja.
Kerrotaan, että veljet olivat rahanpaljoudestaan huolimatta tuoneet kotiin tuliaisiksi vain "silimineuloja", vaikka seteleitä oli mummoni kertoman mukaan ollut laatikkosängyssä "kannella painaen".
Eräänä päivänä Maria Eerika huomasi ikkunasta, että tarkastajat olivat taloon tulossa ja hän ryhtyi kiireesti polttamaan väärennöksiä pirtin uunissa, kuitenkin veljiään suojellakseen. Viimeiset rahat paloivat, kun miehet tulivat, mutta veljet paljastuivat ja joutuivat Siperiaan rangaistaviksi. 
Että piirtää meillä osataan! 

The women of my family have supported me so much for the last few days days! Thank you! We have been telling empowering and delightful stories about the ladies of the past generations. My daughter’s favorite is this story. She loves drawing, like her ancestors :)
The scarf in the picture is my grand grandma’s church scarf. This lady had brothers, who counterfeited money. They were also stingy. They had a wooden side sofa bed, drawer overloaded with fake money, but they brought their sister only tiny needles from the market. 
Anyway, Maria Eerika tried to protect her brothers. She burned all the money in the baking oven before the authorities reached the house, but still the brothers were taken to prison in Siberia.
Oh yes, we really can draw nice pictures!

Tetrix

Meillä on onni omata lintuja metsästävä ystävä. Linnun siipi nimittäin on ihan paras lakaisija. Siivellä sipsuessa muistuu aina mieleen oma mummoni, joka asusti pikkuisessa mökissä, keitti meille kahvit vanhanajan puuhellalla ja antoi lapsille "uskovaisten pastillia" nurkkakaapista. Ja tietysti lakaisi varpuluudalla portaat. Lintumieheltä saamme aina joskus teertä, josta tulee uunissa mainiota leivänpäällystä.
Lueskelin tuossa Kainuun maaseutukeskuksen Kainuulaista ruokaperinnettä-kirjasta (Kajaani 1979, Kainuun sanomain kirjapaino oy) ja siellä kerrottiin entisajan ruokajärjestyksestä:
klo 5 aamukahve
klo 7-8 aamunen
klo 10 päiväkahve
klo 13-14 puolinen
klo 16 iltakahve
klo 19-20 iltanen

Erityisen hauska on tuo kirjan kuvailema kahve: aamukahvella jyvävettä tai pöönäkahvea, päiväkahve nautittiin samalla tavalla kuin aamukahve ja iltakahvella tarjottiin samaa kuin päiväkahvella:)
Ruuat ovat todellista lähiruokaa, päivän ruokalista saattoi olla esim. aamulla naurismaitovelli, päivällä lintuvelli ja illalla kukkoa, lisänä hapanleipää, höppövoita ja suolakalaa, juomana hapanta piimää. Eipä ole ylipainoa varmaan kertynyt!
Jäljellä meillä on nuo ruoka-ajat, mutta ilettää ajatellakin, mikä mässytyksen määrä tulee päivän mittaan vedettyä nassuun. Omnom!

Our dear neighbor hunts black grouses (Tetrao tetrix) and I get wings from him for sweeping. (Don´t worry, I have a vacuum cleaner, but wings are the best tools for oven dust). These wings remind me of my grandma. She lived in a tiny cottage and used traditional ways in her housekeeping. Old fashioned range, bird wings, twig brooms...
I found a book about the food tradition of Kainuu. It is quite obvious why we get overweight today! Only black grouses and the meal times are left:)
For example:
5.00 coffee (no buns!)
7.00-8.00 breakfast, porridge or gruel
10.00 coffee (no buns!!)
13.00-14.00 lunch, black grouse soup
16.00 coffee (did you really think there´ll be some buns?)
19.00-20.00 evening snack, porridge or fish pie
All meals with sourdough bread, sour milk and butter.