Telekkariukko ja muita kummajaisia

Kyntöpellon multa tuoksuu ihanalle! Talven tuntua on jo ilmassa ja lantala on tyhjennetty ja pellot kynnetty eli viljelysuunnitelma on jo ensi kesällekin. Keväällä suojaviljaan kylvetty apila vihertää vielä houkuttelevasti. Toivottavasti hirvet malttavat pysyä sieltä pois, sillä huomenna alkaa metsästys. Kotipellossa olisivat aivan turvassa, sieltä ei niitä ammuta, jos olen kotosalla!
On mennyt muutama viikko kuin sumussa. Löysivät maalaisrealistilta alkavan rintasyövän. Tästä ei kuitenkaan tule syöpäblogia, mutta mahtaahan ne kainuulaiset terveyspalvelut tulla nyt peräkylän ämmän näkökulmasta ruodittua. Aiemmin olikin kokemusta vain kylän mummojen kertomuksista "telekkariukosta" (nettilääkärivastaanotto) ja "Romppaisenkyyistä" (kelan kimppataksi koko peräkylän sairaille Kajaaniin). Tähän mennessä olen saanut vastaani hyvää palvelua ja ammattilaisia. Kiitokset heille!

Muu!

The soil smells lovely! It is a ploughing season. Plans for the next summer are ready. There are still green clover fields, although it has been frosty mornings. Elk hunting starts tomorrow. I won´t let them shoot the animals on our home fields:)
Last few weeks have been difficult. I got a diagnosis of the breast cancer, luckily non-invasive. But this blog keeps on telling about a country life. Of course the health care in the periphery deserves some attention too. It will become now familiar, more than only from the seniors stories about a "TV-guy" (a doctor-patient appointment via internet) and  the shared taxi to the hospital paid by the social insurance institution.