Komulan mylly ja muita bongauksia

Olen minäkin kuntosalilla käynyt, kerran eläissäni kaverin houkuttelemana ja olen vieläkin ällistynyt. Että siitä vielä ihmiset maksavat, äläs kyllä rääkistä! Satunnainen kuntoiluni on lähinnä kävelyä ja olen parina päivänä jopa koppeutunut lenkille. 
Motivaatio? Toissapäivän kävely oli autiotalobongausta ja eilen roskakävelin myllylle. Roskankeruun ideologiaa voi tutkailla roskaliikkeen sivuilta.

Autiotalobongari en tiennyt olevanikaan, ennenkuin luin  Milla Pihon harrastuksesta ja kirjasta Kämppäpyyskä. Tuo kirja on saatava! Ja nytpä on silläkin harrastuksella nimi. 

I have visited a gym, once. That was enough. They even asked money for that torture. 

But I like to walk. Not for walking, but for deserted houses and for litter picking. Yesterday I walked to our village mill with a litter bag. Yes, the road bank tells about consumption habits...and morality.  

The mill bridge had been repaired! Thank you to the workers! I swept the floors and hoped that my visit didn’t spoil the mill. It is an old belief that women shouldn’t work in the mill.  The other day I went to an old farm. I love the atmosphere. Peaceful, sad and mysterious. I even got my first kiss in a deserted house :)

Rupelit ja reviirit

Tiedättekö ne tunteet, jotka tulevat kuin suoraan sisäisestä eläimestä? Kuinka pintasilaus onkaan ihmisen sivistys!
Enkä puhu nyt edes intohimosta, vaan ihan oman reviirin puolustamisesta. Törmäsin kalastuksenvalvojiin sunnuntaina. Ihan luvan kanssa olivat autolla liikkeellä mökkitiellämme, mutta koska en tiennyt millä asialla, muuttui arvostamani naapuruskaksikko merkilliseksi uhkaksi ja tempaisin puhelun anopille. Anoppi järkeili hetken ja asia selvisi. Oma reviirini on kai sitten oma piha ja se kahdeksasosamökillinen järven rannassa. 
Jokamiehenoikeudet ovat suomalaisten rikkaus, mutta marjastusaikaan oikeuksiin tulee varauksia: tiepuomeja, karhuvaarajuttuja ja kirjoittamattomia lakkasuovaltauskirjoja. 
Nurkillemme suunnitellaan tuulivoimaloita. Rupelit ovat yleisesti hyväksyttyjä energianlähteitä, mutta on jo virinnyt keskustelu, olisiko jokin muu vaaranlaki parempi paikka. 
Kuinkahan monta euroa, työpaikkaa, lisävuotta maaseutukylille, naapurisopua ja metsään mätänevää marjasangollista menetämme reviiritaistoissamme?  

Olen penskana seurannut Kemijoen valjastamisen jälkipyykkiä ihan joen/asian äärellä ja Talvivaarankin aiheuttamat ongelmat kammottavat. Silti toivotan niin rupelit kuin thaimaan ahkerat marjastajatkin tervetulleiksi. Suuret kehitysaskeleet ovat aina vaatineet uhrauksia ja korjausliikkeitä.

TILAA

We are animals. Passions and defence of our territory have nothing to do with common sense. I was walking home from our cottage on Sunday and I met a car, which I didn’t recognize at first. Immediately I phoned my mother-in-law, who is one of the eight owners of our pathetic, molded cottage. Grandma knew the car. The men were just checking the fishing licenses. 

My very dear villagers had just turned to a threat, because of my primitive instincts. How funny!

But is it really? To keep strangers away from our forests, not to allow them pick the berries, to say no to the windmills on our home hill... to stop the progress. My childhood view was a dry part of Kemijoki and I am concerned about Talvivaara today, but I welcome the windmills and berry pickers from Thailand. We must work hard to protect the nature, but we can’t afford losing the money, jobs and the habitats of these tiny villages.

Higgsin hiukkanen

Nyt ne sen kömpiäisen löysi, tuumasi anoppi meille kahvipöydässä. Etteikö muka kainuussa vanhempikin väestö olisi ajantasalla hiukkasfysiikan saavutuksista! Osansa tietysti on sillä, että anopin keskimmäinen poika on ikänsä tutkinut näitä kömpiäisiä, joten cern ja higgs kuuluvat mummun arkisanastoon. Anopin isä oli aikanaan jo tuuminut tyttärenpojan etsivän "tyhjää tyhjästä".
Juhlimme synttäreitä ja samalla ensimmäistä rehusatoa. Isäntä vaihtoi "pallokoneeseen" ja sai rehun ensimmäistä kertaa tilan historiassa yhden miehen koneistuksella kasaan. Seurasin ensimmäisen paalin pyöritystä ja se kaikille säilörehuntekijöille tuttu lause jatkoi elämäänsä tämänkin koneen kanssa: ketju poikki! 
Lehmien evästä olen sitten elämäni aikana ollut kasaamassa seiväskuivatuksella, haasiolla, luokona, pikkupaalina, niittosilppurilla torniin ja aumaan, noukinvaunulla siiloon ja nyt palloon. Ketjut on katkeilleet elevaattorista, rehukärrystä, siltanosturista ja tästä vempeleestä. Olen jotensakin varma, että jos vielä tulee uusi keksintö, siitä ei tule ketjuja puuttumaan.
Now they found that creepy-crawly! Oh yes, my mother-in-law has know-how to talk about particle physics with words easy to understand. This creepy-crawly was Higgs boson and the news about "finding nil from the emptiness" (grand-grand-dads expression for the efforts of the particle physics) was our coffee table theme when we celebrated our son’s birthday.

Also for the first time in this farms history the silage-work was done by one man. We counted seven different working methods which we have used during the years to get hay for the cows. "The chain is broken"-sentence still kept on living. All the farmers know how it feels to hear it :) And I guess, if there’ll be invented a new machine for the silage in the future, the drive will certainly be based on chains.

Hauella ihmettelemistä

Perushyrynsalmelaisella äidillä on kuukausi hengähdystaukoa toukokuulla. Silloin voi rauhassa sipaista saunaoluen ja sulkea lääkekaapin oven. Ei ole auki laskettelurinne, eikä wakeboard. Eikä tarvitse päivystysnumeroja.

No, ei nyt sentään! Taitavia rimpuilijoita ovat nuo nuoret. Ja onhan se varmasti hauskaa.

Nyt on "weikkikausi" parhaimmillaan! Kesävelvollisuudet- talonmaalaus ja keittiövuoro hoidetaan, mutta sitten nuoriso katoaa Ukkohallaan. Tämän päivän uutinen oli moponavaimet...Syväjärven pohjassa.

As a mother I really like May. No snow in the ski slope and no ropes in the wakepark yet. A safe month for our young.

Now it is the best wakeboard-season. And they really enjoy it! After summer duties-painting the house and cooking, they disappear to Ukkohalla. 

Today they asked me to bring the spare keys for the moped. And where were the original keys? In the bottom of the Syväjärvi lake.