Sosiaalinen mediaani

Menee muuten äkkiä tuommoinen viis kuukautta! Nyt on tullut aika arvioida somestapoistumistilannetta ja aivan- osittaista  paluuta sinne!

Olin siis yritykseni ja oman egoni suhteen läsnä Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja monessa muussa. Halusin irti niistä allaluetelluista syistä silloin 14. elokuuta. Ja nyt olen palannut Facebookkiin.

Ajankäyttö oli yksi syy, miksi halusin lopettaa tilini. Kyllä, kyllä ja kyllä oli hyvä ratkaisu! Olen saanut paljon aikaan, remppaa, kuntoilua, elämän järjestämistä, mutta ennen kaikkea hidasta aikaa kuunnella eläviä ihmisiä, tuntea oikeita tunteita ja olla roolitta. Palattuanikin osaan rajoittaa olemistani paikalla ja selaamistapoja ja seuraamisiaan voi valita ja porukoista voi poistua ja asioita voi estää.

Someihmissuhteiden aitoutta ja kylläisyyttä ihmettelin silloin syksyllä. Kyllä tässäkin suhteessa yllätyin iloisesti. Olin iloinen, kuinka puhelin alkoi soida tiuhempaan. Palattuani erotin massasta, mihin asiaan koen tarpelliseksi reagoida ja vaikka en enää onnittele/tykkää kaikkia maijoja ja matteja kissankumminkaimankihlajaisista, hymisen hyvää tahtoa ja se saa riittää.

Elämykset ovat tässä ja nyt. Tikkupullanuotio, metsäretki, lumisauna, revontulet, kynttilät, pitkät keskustelut . Oikeasti minun elämä. Oikeasti käsin kosketeltavia.

Markkinointi. Oma terveys on taas heittänyt häränpyllyä, joten markkinointi on ollut jäissä joka tapauksessa. Siihen nähden minut on löydetty ihmeen hyvin. Kiitokset päiväretkeläisille ja joulun tarinoijille! Ihania muistoja! Niin ja ei hätää, nivelet vain kaipaavat huomiota.

Viihde. Katso kohta Elämykset.

Tiedonsaanti. Eka oikeasti hankala paikka somettomuudessa! Nopein ja helpoin ja valitettavasti ainoakin tiedotuskanava joillekin toimijoille on nykyään Facebook. Ja tokihan minussa asuu se pieni tiedottaja, joka jo yläasteella kipusi aamuisin linja-autoon tunniksi päästäkseen Lapin Kansan toimittajaparin mukaan Tet-jaksolla. Eihän minulle tarvitse, kuin pikkuisen inahtaa, niin riennän sometueksi apuun muille ja kerron ja jaan tärkeäksi kokemiani luontoon, maaseutuun ja kulttuuriin liittyviä tapahtumia.

Tiedon laatu. Kyllä olen kuunnellut lisää radiota ja lukenut lehtiä. Telkkaria ei vaan jaksa avata. Mutta se pikkuisen harmittaa, ettei riippumatonta mediaa taida enää olla. Toki somen ”uutisvirta” ylittää älyttömyydessään huonon paikallislehden mustatuntuupiiperryksen.

Kuvien julkaisua instagramissa kaipasin eniten. Sillä profiloin, miltä haluaisin elämäni ja työni näyttävän. Mutta kuunnelkaa tuota lausetta! Onko se biologiaa (laumassa pätemistä) vai egon vaatimus, olla olevinaan jotain?

Palasin pienesti, työn vuoksi varmaan intensiivisestikin, mutta osaan taas elää omaa pientä elämääni. Sometili, olipa se face, twitter tai insta, voisi olla upeimmillaan ihmiselle kiitollisuuspäiväkirja. Ei muiden silmille välttämättä, mutta näppärä tapa itselle kirjata ylös, mistä tänään on kiitollinen. Se lisää onnellisuutta.  Sekin on minulla aivan paperiversiona. Hohhoijaa, mikä perinnehirmu. 

Tervetuloa kuulolle osoitteessa Maatilanarki . (päivitys; sivusto suljettu toiminimen lopetettua)

Remember my decision from august? I was going to leave social media.

I did! And I am happy about it.

Positive:

I have had time. Time to me and people I meet.

Phone has rang more often and I have used it to say hello. It is nice to hear(!) how are you. In Facebook your comments (even with emojis) are only words.

Experiences are real. Well, I have not visited that sheep farm in Iceland yet, but I have watched Northern lights, made a sauna of snow, drunk hot chocolate by the campfire, burned candles… It is so relaxing just to do things, with no need to take a photo to Instagram etc.

Clients have found me without social media. Maybe this kind of trade has been even more truthful. Buying is not caused by me and feedback is immediate.

Negative:

Without social media I missed some nice events and information. Facebook is fast and sometimes even only channel where some operators give information.

I sometimes wanted to come back to Instagram with cool pictures of my life and my products. But why? Is it really added value or just my ego asking for attention? This led to a reorganization of my thoughts in generally and it has not ended yet :)

How to use?

I came back to Facebook, as a person and with my little Maatilanarki. I can now spot the really important things. I bravely unfollow, leave groups, block and make decisions in order to make my life easy, happy and mine. And I can inform others and get information about my loved things: countryside, nature and culture.

One nice way to use social media account could be as a gratitude journal. Not necessarily shared to all the followers and friends, but to remember how good life really is. It increases happiness.

My gratitude journal is a sketch book.

What a dinosaur!

Talakkuna

Talkkunapuuro, pottumaito ja pottupuuro olivat Kainuuseen miniäksi tälläytyneelle lappilaiselle aivan nevöhööd kamaa silloin neljännesvuosisata sitten (mahtavaa, kun on jo niin vanha, että voi käyttää tuollaisia aikamääreitä ja pojitella kaikkia alle 40 v miehiä). Tätä nykyä osaan jo moiset keittää.

Ja höpöhöpö. Ei talkkunaa opita keittämään.

Talkkuna valmistetaan täällä ohrasta. Jyvät keitetään, paahdetaan ja jauhetaan. Ennen sitä tehtiin itse, mutta nykyään mennään kauppaan, kävellään ohi hämäläisen talkkunapussin ja otetaan se oranssinkeltainen.  

Puuroon tarvitaan litra vettä, se kiehuvaksi, suolaa teelusikallinen, talkkunaksia 2 desiä sekoitetaan veteen. Pussin kylessä lukee puoleen litraan kaksi desiä, mutta se on sotkamolaista huumoria. Tulee liian tönkköä.  Puoli litraa on kyllä hyvä idea. Talkkunan keittäminen alkaa nimittäin vasta tästä ja kun puuroon veivaa vuorotellen vettä tai jauhoa, puuro siunautuu yleensä niin, että sillä ruokkisi koko kylän.

 Puuroa kannattaa hämmentää koko ajan. Tiedät, että se on kypsää, kun jauho alkaa pysyä tasaisena puurona. Kun puurokauha ei enää liiku puurossa, tiedät lisätä vettä. Kun puuroa roiskaa pitkin hellaa, tiedät lisätä jauhoa. Tätä jatketaan, kunnes on liian nälkä tai kyllästytään. Pöydässä puuroa vielä moititaan kovin sanoin, mutta tulee se voisilmän kanssa suurella nautinnolla syötyä. Kuulin eilen radiosta, että ruoka on ravitsemuksen lisäksi yhdessäoloa ja elämyksiä. Olivat varmaan syöneet talkkunaa.

Koska kypsyminen jatkuu kuitenkin, on tähteet  lohkottava kattilasta biojätteeseen työkalun avulla. Jos joku on keksinyt tähteille käyttöä, niin kertokoon!

Talkkunajauhoa voi kuulemma laittaa vaikka viilin päälle ja olihan ainakin takavuosina suomussalmella saatavilla pehmisjäätelöä talkkunalla. Noh, vaikka olen jo lauhtunut kainuulaisuuden edessä sen verran, että minut saa saukkokankaaseen haudata, niin joku roti tuolle talkkunansyönnille on oltava. 

It will be cold out for the next days, even -28 c, so I can make all my winter tricks to make life cosier.  We have already ploughed snow against the plinth (keeps the house warmer), fulfilled the firewood store, set the heater to the cow house and store enough food for animals and family for a week. Usually life goes on normally, but it is wise to prepare.

One of the best winter dishes is ”talkkuna” porridge. The flour is made of boiled, roasted and milled barley.  The recipe is easy.  Add two cups of flour to a litre of boiling water (some salt too). Stir well. Eat with a good piece of butter.

For me, a daughter–in –law from Lapland this porridge has been one of the adaptation tests. Easy way to cook this porridge is a sign of a real  ” kainuuoriginal”. I usually have to add more water and after a while more flour and after a while….. in the end I have huge porridge far away from the idea of  real talkkuna.  But it keeps you full and you have time to keep fire on and dream of the next meal, maybe potatomilk this time! (Another odd traditional food from Kainuu)(Don´t tell the originals that I said this)