Arkea maalaiskylässä.
Puutarhuri-agrologin ikkuna maalaismaisemaan.



sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Askeleet kesäyössä

Koska juhannus, niin liikutaan auringon, yön ja näkymättömän vaiheilla.
Ennenvanhaan Kainuussa talon vainajat odottivat hautauspäivää riihessä lepolaudalla. Aika ihana sana, senaikaisen kovan arkityön päätteeksi sai kuollut levätä. 
Meidän talon lepolauta on jo hävinnyt. Näinpä ennen. Kaikki oli luonnonmateriaalista ja maatui aikanaan "raunion " päällä. Raunio taas on kivikasa, vaikka pelloilta koottu, jonka päällä on kiva säilytellä vehkeitä, joita saattoi ehkä vielä tarvita. Siinä ne olivat kuivan  päällä, eivätkä kuitenkaan tiellä. 
Riihen hirret oli numeroitu jo tekokesänä, jolloin rakennus oli siirreltävissä. Tämän talon ikivanha päärakennuskin on tehty torpan mailla ja kuljetettu sitten kehikko purettuna paikalleen savupirtiksi . Sittemmin se on taas liikautettu sata metriä ja palvelee nykyään varastona ja autotallina. Appeni osaa kääntää rakennuksen hirret nurinkin, jolloin terve ja vielä kestävä sisäpuoli saadaan ulospäin. Näin arvokkaasti tavaroita pidettiin ennen. On kontrastia nykyajan "sisustusbuumiin" ja "henkkamaukka" krääsään.
Meillä on 42 aikakonetta maatilalla! Rakennuksia 1800-luvulta nykypäivään. Jos istuu vanhassa aitassamme sadepäivänä, kun pisarat ropisevat tuohikattoon, voi melkein kuulla ovelta askelia. Ehkä aitan entinen emäntä sieltä tulee hakemaan ruiskapallista leipomusta varten. Toivottavasti taikinatiinu on edelleen oikeassa nurkassa, ettei hän hätäänny :)
Maatilan riihi


In this time of the Midsummer Day, the sun, the night and the past are present. 
In the old days all the buildings were valuable. They were made in the woods and all the timber was marked with numbers. In winter the structure was moved to its purpose. 
This is our drying barn. The building was heated with smoke and rye was dried there in the autumn.
The family members, who died in the old days, were taken to this barn too, to wait for the funeral day on the rest board. 
Our board has vanished. Maybe it was taken to "the ruin". Ruins are the stone mass and these stones are usually picked from the fields. Ruins were dry beds for the stuff, which you might need some day. But if not, nature would take care of the dumping.  It was nice way to live! All materials were natural, they decomposed. Not any more...how sad. 
We have 42 buildings on the farm. They are like time machines. When it rains gently to the birch bark roof of our old store house, you can almost hear someone to walk. Maybe it is Hanna 200 years ago, coming to take some rye for the bread. I hope the starter dough kit is on the right place, so she won´t get angry :)

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Masse



Nonni, se leikkuus siirtyi syksyyn törkysen flunssan takia. Vapaa vaeltamaan mettäläisenä koko kesän!
Somehomma ei taas luonnistu, kun kesä tulee ja luonto kutsuu! Oikeastihan en ole mikään eräjorma. Mukavuusalueeni on lähellä vesivessaa, muovipussia ja ydinvoimaa.
Mutta tässä vuoden aikana on kyllä metsä tunkenut liki. Kaikkea susista suopöllöihin hiimailee ihan pihassa. Luonto näyttää vähät välittävän tehometsätaloudesta!
Käytiinpä sunnuntai-illan ratoksi isännän kanssa metsäpalstalla. Satoi vettä kuin aisaa aamusta alkaen. Ihmeteltiin, että jopa on tulvan nakannut joelle. Kaikkien alojen erikoiskoira Rekkukin ( nyt myös metsämaan arvioimiskoira-Rekku) meinasi jäädä veden varaan. Kävelimme uteliaisuuttaan vanhalle tammelle ja siellähän se hirttämätön patomestari oli taas työjellyt.
Pisnesmiehen metsätalous näyttää olevan enämpi tämmöistä luonnon monimuotoisuushommaa. Masse Majavan kanssa on otateltu jo menneinä vuosina ja sama savotta näkyy jatkuvan. Eka erän hävisi silloin Masse, mutta saa nähdä tällä kertaa.

Still alive! I got a major flue and the surgery, which I was waiting for, is not until autumn. 
Free summer in woodlands and meadows! Actually I am no ranger. My comfort zone is somewhere near water closet, plastic bags and nuclear power.
Anyway, this year has wilderness come very close. Wolf, wolverine, lynx, owls, hawks....all kinds of creatures in the near forest, even on our yard. They talk about nature protection, but the nature seems to be more clever than we assume. 
In the evening we walked in the forest with Rekku, the expert in all fields-corgi, now also an expert in forest evaluation.  This has been a rainy day, and at first we thought that the river was flooding with rain. When we reached the old broken weir, we saw the real reason. The beaver, our old buddy, had started a new project. We have had disagreements about water levels with this brisk animal for some years. Who will win this time?