Ennenvanhaan Kainuussa talon vainajat odottivat hautauspäivää riihessä lepolaudalla. Aika ihana sana, senaikaisen kovan arkityön päätteeksi sai kuollut levätä.
Meidän talon lepolauta on jo hävinnyt. Näinpä ennen. Kaikki oli luonnonmateriaalista ja maatui aikanaan "raunion " päällä. Raunio taas on kivikasa, vaikka pelloilta koottu, jonka päällä on kiva säilytellä vehkeitä, joita saattoi ehkä vielä tarvita. Siinä ne olivat kuivan päällä, eivätkä kuitenkaan tiellä.
Riihen hirret oli numeroitu jo tekokesänä, jolloin rakennus oli siirreltävissä. Tämän talon ikivanha päärakennuskin on tehty torpan mailla ja kuljetettu sitten kehikko purettuna paikalleen savupirtiksi . Sittemmin se on taas liikautettu sata metriä ja palvelee nykyään varastona ja autotallina. Appeni osaa kääntää rakennuksen hirret nurinkin, jolloin terve ja vielä kestävä sisäpuoli saadaan ulospäin. Näin arvokkaasti tavaroita pidettiin ennen. On kontrastia nykyajan "sisustusbuumiin" ja "henkkamaukka" krääsään.
Meillä on 42 aikakonetta maatilalla! Rakennuksia 1800-luvulta nykypäivään. Jos istuu vanhassa aitassamme sadepäivänä, kun pisarat ropisevat tuohikattoon, voi melkein kuulla ovelta askelia. Ehkä aitan entinen emäntä sieltä tulee hakemaan ruiskapallista leipomusta varten. Toivottavasti taikinatiinu on edelleen oikeassa nurkassa, ettei hän hätäänny :)
Maatilan riihi |
In this time of the Midsummer Day, the sun, the night and the past are present.
In the old days all the buildings were valuable. They were made in the woods and all the timber was marked with numbers. In winter the structure was moved to its purpose.
This is our drying barn. The building was heated with smoke and rye was dried there in the autumn.
The family members, who died in the old days, were taken to this barn too, to wait for the funeral day on the rest board.
Our board has vanished. Maybe it was taken to "the ruin". Ruins are the stone mass and these stones are usually picked from the fields. Ruins were dry beds for the stuff, which you might need some day. But if not, nature would take care of the dumping. It was nice way to live! All materials were natural, they decomposed. Not any more...how sad.
We have 42 buildings on the farm. They are like time machines. When it rains gently to the birch bark roof of our old store house, you can almost hear someone to walk. Maybe it is Hanna 200 years ago, coming to take some rye for the bread. I hope the starter dough kit is on the right place, so she won´t get angry :)