Talvi ulkona

Mietin tuossa aamulla, että jopas on menny alkutalvi vähän kuin unessa. Listasin, mitä kaikkea talven aikana pitää ehtiä tekemään. Saa kopsata! Saa jakaa! Saa kertoa lisää ideoita! Tulkaa mukaan!

Potkukelkkailu
Jäälyhty
Avantouinti
Lumiukko
Pilkkiminen
Luistelu
Lumilinna
Pulkkamäki
Revontulien katsominen
Lumilyhty
Rekiajelu
Pöllön huhuilun kuuntelu
Tähdenlentojen katsominen
Moottorikelkalla ajo
Hullunkelkka
Perinteinen hiihto 

Nuotioretki

Lumikenkäily
Umpihankijalkapallon peluu
Lumienkelien teko
Talvilintubongaus
Lumenluonti
Umpihankihiihto
Eläinten jälkien laskenta
Laskettelu
Jääkiipeily (hurjimmille)
Poroajelu
Huskyajelu

Ja se ei ole iästä kiinni sitten!!!

Ja sammaposvenska:

Winter! What to do?

Kicksled
Icelantern
Ice swimming
Snowman Ice fishing
Skating
Snow castle
Sledge run
Aurora borealis
Snow lantern
Horse sleigh drive
Listening to the owl
Falling stars
Snow scooter
Merry go round sledge
Skiing
Campfire in the snow
Snowshoe walk
Snowsoccer
Snow angels
Winter bird twitch
Snow work
Skiing in unbroken snow
Counting animal tracks
Downhill skiing
Ice climbing
Reindeer sleigh drive
Husky sleigh drive

Add ideas! Where are you going to spend your winter?

Pariisi-Hyrynsalmi

Parriisissa herrat ihmettelee, mitä sitä tehdään tuon ilmaston kanssa. Saapi sitä ihmetellä itse kukin! Niin on helppoa ajatella, ettei koske minua. Ilmastonmuutos sanan kuuleessani itsekin muistan isäni kertomukset lapsuuden lämpimistä kesistä ja äijän (isoisä Lapissa) viljanviljelystä. On kai se keli ollut vaikka minkälainen aikain saatossa.
Syksyn olen nyt harrastellut avointa yliopistoa ja oikeastaan kaikki ympäristöaiheet kierrättelevät jonkun mutkan kautta ilmastonmuutokseen. Olinpa kiitollinen tänä aamuna hetteellä, että meillä on vielä puhdasta vettä ja luntakin tuprutti!  Mutta kyse ei ehkä olekaan ihmisestä! Luonto ja maapallo jatkaa touhujaan ilman meitäkin, ehkä erilaisena, mutta silti. Kyse taitaa olla ihmisyydestä. Miten teen oikein, miten olen hyvä luonnollekin. 
Lupaanpa istuttaa ensi kesänä 50 puuta! Ei maalta merelle nakkaa, mutta jos sinäkin istutat tai jos vaikka prosentti maailman väestä istuttaisi 50 puuta, se olisi 1,4 miljoonaa hehtaaria metsää. Kuvittele!

There´s a climate change conference in Paris at the moment. What is it about? No big issue, they just try to save the globe! :) 
Climate change is still somehow difficult to understand. My farther told us kids about the warm summers in his childhood. There have been warm years before! This autumn I have studied environmental sciences and every theme seems to have a connection to climate change. And it really is something to be worried about.
This morning we drank from this spring in the forest. Water is clean, fresh and cold. It was snowing. I saw birds, hare and Rekku found voles. Nature will survive, I guess, maybe in a different form. We are not even important, really. 
It is about doing the right things. The rulers will negotiate. And I promise to plant 50 trees next summer. Not much you think. If you`ll plant too? If 1 % of the people of the world would plant 50 trees? It is 1,4 million hectares of forest. Imagine!

Sotepark

Minua ei saa Powerparkkeihin millään. Siellä laitteissa oksettaa, väsyttää, tulee kiukkuiseksi ja menettää rahansa. Menetänköhän hienon elämyksen? Nou hätä, sama hoituu syrjäseudun terveyspalveluissa rällätessä. Tässä muutama selviytymisohje, jos satut joutumaan päivystykseen tai sairaalaan.
1. Ota eväät.
Viiden tunnin odotus ei ole kummakaan. Tuskin osut paikalle sairaalan kahvilan aukioloaikaan.
2. Ota kaikki sairauteen liittyvät paperit mukaan.
Tietojärjestelmät eivät pelaa yhteen. Tutkivalla lääkärillä ei ole harmainta haisua, mitä sinulle on tehty viime kuukauden aikana muissa terveyspisteissä.
3. Opettele latinaa.
Vanhat lääkärit eivät puhu latinaa. Nuoret lääkärit puhuvat latinaa. Et sinä niitä ymmärrä kuitenkaan, mutta voit heittää jotain latinaksi, noin niinkuin ironian vuoksi. "Extra ecclesiam nulla salus" käy hyvin! Ainut mitä jäi lukiosta mieleen.
4. Luovu arvokkuudestasi.
Sinut voidaan laittaa mm. paaritaksilla toiseen sairaalaan. Makaat liikennevaloissa ikkunantasalla farmariautossa ja mietit, onko autossa tummennetut lasit. Ja olet onnellinen, että jalat eivät ole menosuuntaan. Ja yksityisyyttä ei mordorin luolissa sitten ole.
5. Pidä yhteyttä ystäviin ja omaisiin.
Mitä suurempi sairaala, sitä epätodennäköisempää on, että saat jonkun juttelemaan vuoteesi viereen.

Rintasyöpäkamuille  ja muillekin iloksi kuitenkin todettakoon, että hienon uusiorinnan osasivat tehdä ld-kielekkeestä ja ilman silikonia onnekseni, sillä tulehdus vei minut vielä uusintaleikkuuseen. Nyt kotosalla taas toipumassa. Koen, että kehoni korjaaminen on hieno juttu fyysisesti ja henkisesti! Etteenpäin, siskot! Laittakaahan viestiä, jos jokin mietityttää, ihmetellään yhdessä.

Kuntoutusryhmä

5 tips how to survive if you need to go to hospital in periphery:
1. Keep snack in your handbag. Hospital Cafe is rarely open. After 5 hours waiting, you´ll bless me.
2. Keep the papers in your handbag. The information systems in different hospitals are separate. They have no idea about your treatments.
3. Keep dignity in your handbag. And don´t take it out. There is no privacy in public hospitals and transports.
4. Keep your loved ones in your handbag... Well no, but huge, central, efficient hospitals mean surprisingly more hurry to the staff and it is not likely that you´ll get someone to talk to.
5. Keep this in mind: "Extra ecclesiam nulla salus" Not for its message. It is a nice touché, when young doctors show off their Latin skills and you don´t understand a word. And this was the only latin sentence I remember from the high school.

Yes, as you noticed, I have had an awful two weeks with an inflamed back. But after all I am happy owner of a new breast from ld (no silicones were needed!).

Mannavelli ja auttilaiset pitsalla

Olen tiedostanut jo aikaa, että alan ärsyttävästi toistaa samoja " ennenvanhaan" tarinoita aikuistuneille lapsillemme.
Tiedättekö, niinkuin vanhenevat ihmiset! Pitänee alkaa hankkia uusia kokemuksia, jotta on uuttakin kerrottavaa.
Mutta tänä aamuna näin ihan mustaa valkoisella, että olen menneisyydestä. Mtv:n leivontanurkan artikkeli oli otsikoitu: Paluu menneisyyteen: muistatko makaronivellin?
No muistanhan minä! Keitin sitä tämän tästä lasten ollessa alakoulussa. Luulin jo velliajan unohtuneen, mutta ei, poika täräytti makaronivellit vastikään itse.
Entäpä leipämaito? Kahdestaan täällä mökissä mököttäessä tulee joskus oikaistua puolisen keitossa. Kuumennetaan täysmaitoa, lautasella siihen sipostellaan näkkäriä ja lisätään köntti oikeaa voita. Suolaa tietysti maun mukaan.
Leipäkeittoakin on syöty kerran. Se oli minun kotonani ihan normiruoka. Kuivuneet limpunkannat ja reikäleivänjämät kattilaan suolaveteen (liotus) , valurautapannussa paistetut sianläskikuutiot ja suolaa sekaan ja kiehautetaan.
Mannavelli, kauravelli, ohravelli, porkkanavelli...Yltäkylläisyyttähän se on , että tulee aina puuroksi asti lisättyä ryynejä. Tukevampi tätini tuumasi kerran mannavelliin voita lisätessään, että hoidan ääriviivojani.
Kyllä meillä osataan syödä näitä trendiruokiakin. Ensimmäisen pitsani söin Rovaniemellä joskus 80- luvun alussa. Siihen aikaan syrjäkylän penskat völjättiin linja-autolla  uimahallireissulle koulusta. Jostain kumman syystä pääsimme oikein pitsalle. Herkulliselle, mutta sitkeälle. Hetken haarukoiden ja veitsien kanssa kaiskaamisen jälkeen erinomaisilla äänenlahjoilla varustettu naisopettajamme hihkaisi koko pitserialle: "Auttilaiset! Ottakaa se pitsa käteen ja syökää näin!" Me olisimme voineet nolostuksissamme syödä ne pitsat vaikka pöydän alla, mutta helpotti viisas neuvo kummasti syömistä.

I have suspected for a while that I am getting older. I tell the same "good old times" stories time after time to my adult children. Well, it is only twenty years, when they start to do it themselves.
This morning I got a proof of my age. In MTV-net (our commercial TV) kitchen pages there was a title: Back to the past: Do you remember the macaroni gruel?
Remember? Well yes, and I still cook it! As well as bread milk! It sometimes adjusts lunch, when we are busy and the children are not at home. Just hot milk with salt and crisp rye bread pieces and butter smelted to it.
Bread soup is oddness. It was a way to spare food at my childhood home.  Soak old dry rye bread pieces and salt to water, fry bacon and add it to the soup and boil for a while. 
Usually we eat porridge every morning, but when I was a child we spared flakes and it was gruel: semolina, oat, carrot and barley.
Ok, pizza came to stay in 1980s. We drove by bus to public swimming baths in Rovaniemi from our little village school every year. Usually we ate packed lunch, but once we had enough money to visit a pizzeria. How delicious! For little children it was only a bit difficult to fight with fork and knife against tough pizza. Our teacher, who could have had a career as operas contralto, called out loud: "You all from Autti in this pizzeria! Take the pizza to your fingers, it is easier!”  We were happy of this wise advice, but so embarrassed that we almost ate under the table.

 

Oodi potulle ja rakkaudelle

"Alahan sää keittään niitä pottuja!"
Tällä lauseella sai huonekaverini Oyssissa liikutuksen kyyneleet silmiini.
Hän lopetteli puheluaan miehelleen ja tässä lauseessa on kaikki. Siis ihan kaikki!
Siinä on peruna, tuo pääruoka, joka menee voin kanssa vaikka siltänsä, jos ei satu olemaan kalaa tai lihaa höystöksi. Pottua osaa viljellä ja keittää kuka vain ja se on oikeasti ravitsevaa ja edullista ruokaa.
Siinä on myös rakkaus. Vuosien liitto, luottamus toisen osaamiseen, koti-ikävä tuttuun päiväruokahetkeen ja ääneen lausumaton toive, että vielä me yhdessä syödään pottuja.
Joo...nyt ei pysty taas jatkamaan, kun itkettää ihanasti. Lämpimät terveiset huonekavereille!

I was lying in the hospital for a week and we had such an emotional week with my two room mates. We laughed and cried and talked about all the matters with no shying. Well, we were all cancer patients.
One day the lady next to me finished up the telephone call to her husband. She said something which shows more love than any oath of love.
"You´ll better start cooking potatoes now, dear!" There it is. A years long marriage, trust to his skills, homesickness and the hope, that they will cook some potatoes together again. And of course the reverence to potato! Easy to grow, cook and eat even without meat or fish, only some butter to flavour. Yes, I am crying again :) Best wishes to my room mates!

Papin kosto

Olen hoitanut elukoita viisitoistakesäisestä asti. Aina joskus joku karkaa. Ja se alkukantainen viha, joka löytyy siinä vaiheessa lempeän emannuksen sisuksista, ei lopu koskaan.
Viikolla entrasin pystyaitaa asiakkaalle ja naapurikylän kirkkoherra poikkesi juttusille. Hänen kokemuksensa oli, että mitä tiheämpi aita, sitä paremmin elukka pysyy siinä. No meikä tietenkin kouhoamaan, että jos elukalla on ruokaa aituuksessaan, niin se pysyy vaikka villalangassa.
Pitäis joskus pitää turpansa kiinni.
Tänä aamuna (ennen kirkonmenoja!) tein pika-aidan sähköpaimenella ja aitanauhalla kesälampaille. Päkätit seurasivat rehukauhan perässä ja corgi ja kissa olivat apupaimenina, kun mentiin uuteen laitumeen.
Selkäni kerkesin kääntää, kun Kami innostui kentälle jääneestä kelasta ja pujahti langan ali. Kalle ja Köppänä hätääntyivät, että miksi tuo kaveri saa tuolla olla ja kun irrotin virtajohdon, olikin jo kaksi muuta karvakasaa sotkenut itsensä lankoihin. Tilanne muistutti hetken poroaidan kirnua, kunnes lampaat olivat taas perusaitauksessa ja uhkasin, että seuraavan kerran sieltä poistuvat kotitilansa pakettiautoon ja taisipa siinä pari muutakin julmaa ajatusta tulla lausutuksi.
Mitä opimme tästä?
Kirkonmiehet ymmärtävät yllättävän paljon laiduntamisesta. Puutarhuriagrologit voivat vaikka rukoilla sunnuntaiaamuisin sielunsa puolesta.

I repaired an old fence this week for a client. The vicar of the village came to talk and his opinion was that the thicker the fence is, the better the cows stay in the pasture. I disagreed and told him, that it is the amount of food that matters and even wool yarn will do the job, if there is enough grass.
This morning I made a quick electric fence to our summer sheep. The sheep followed me and the corgi and the cat were helping. Early Sunday morning was beautiful (and it was not even divine service time!).
When I turned my back, which is not a good idea ever with three rams, Kami came under the fence after me. I had left a reel on the grass and he found it interesting and he did not feel the electric shock. Now Köppänä and Kalle noticed that Kami had left the fence and they followed and tangled to the wires. In two seconds we had made a good mess! After a lot of threats, ugly words and hate to all kinds of domestic animals, I got them back to the main fence. 
Lesson of this Sunday: The clerics know a d...n lot about grazing. The gardener/agriculturists should keep their mouth shut and pray for their souls on Sunday mornings.