Eu-tarkastus

Voitettiin ely-keskuksen ratkiriemukkaissa arpajaisissa! Eli eu-peltovalvonta nasahti satunnaisotannassa. Onneksi lottasin just eilen aamulla, kun nuo tähdet on kerta tuossa mallissa.
Meille satoi siis juuri 20 senttiä lunta. Pihatie on mäki ja mutka, ja siinä mutkassa aina testataan rengasvalinta ja kuskin taidot. No kävelemällähän ne pirttiin tulla paarustivat.
Sitten tutustuttiin papereihin. Isäntä merkkaa traktorissa helatiden, mitä pelloillansa puuhaa ja kaikki lohkokortit selattiin läpi. Lantavarastot, maanäytteet, ämmyjen lukumäärä...
Hupaisa opettajamme opistossa neuvoi lehmien laskemisen. Lasketaan vetimet ja jaetaan neljällä. On nimittäin isompi mahis erehtyä laskuissa, jos laskee kokonaisia lehmiä. Jos yksi tissi jääkin pois, on vielä mahdollisuus saada oikea luku, kun pyöristää jakojäännöksen.
Sitten pelloille. Kaikki pellot, siis jokikinen lohko oli käyty katsomassa.
Luojan lykky, että nykyvirkamiehet ja -naiset ovat käytännönläheistä sakkia, eivätkä pelkää ruumiinliikuntaa. Kesärengas on ihmeen liplakka lumella, mutta työntämällä oli taas päästy sulalle tielle. Suurisuinen isäntä oli vielä heittänyt, että sen käsijarrun saat löysätä...
Maaselkään olikin sitten ihan menty työntämällä ja suosiolla jätetty auto viimeisen mäen päälle tienhaaraan. Ja pois tullessa tuupattu ja lapioitu siinä tienhaarassakin, ettei se soma peli ojaan luista.
Välillä mitattiin emännän ja naapurin kasvimaat, kun sattuvat keskellä peltoa olemaan. Sitten otettiin jo Jontikka mukaan. Ja mitattiin.
Eikä se vielä tähän lopu. Urheat virkamiehet siirtyivät toimistotöihin, jossa mittaukset verrataan digialoihin ja vielä tarkistetaan miten sinne pellolle on läärätty ravinteita.
Ja jos jotain poikkeavaa löytyy, niin näille arpajaisille ei loppua näy.

We had a control visit from Ely-centre (The Centres for Economic Development, Transport and the Environment) today. We are both educated farmers and my husband makes very good notes during the field work season, but it is always an exciting day. 
All the fields were checked and measured with GPS. We got 20 cm of snow yesterday and the officers had summer tyres! After few parcels and a lot of pushing they came to fetch John Deere.
Information of the fertilizers, soil samples, animals... Of course we have it all on computer. But if you ever have to count cows, count all the teats! And divide it with four and round the result. It gives you the most reliable result, advised our teacher :)
The results of the farm control are now compared with Digi-information and all the fertilization levels, crop and stored materials will be checked in the office. If there are any differences or mistakes, it will cause a new visit. With winter tyres, please:) 

Aropiruna pellolla

Maanäytteiden otto on puuduttavaa hommaa. Maanäytekoira Rekku väsähti jo kolmen hehtaarin jälkeen ja jäi kotiin nukkumaan. Tulin juuri pellolta, jossa on viisi sarkaa a 400 metriä. Ojat, joista ei yli hypitä ja hirvikärpäsiä ja tehtävänanto oli, että otapa maanäytteet hajapistemenetelmällä. Haistakoon hajapisteet koko mies!
Otin ensimmäiset maanäytteet muinoin aikana, jolloin ei ollut kännyköitä. Ooppelilla kesäagrologina pitkin Rovaniemen saloja ajellessa pidin moniaita kenkäpareja takakontissa, koska asuin kaupungissa ja työskentelin pelloilla ja maatiloilla. 
Tultuani eräänä iltapäivänä viimeiseksi maatalouskeskuksen toimistolle, löysin pöydältä lapun:
"Sulla jäi kengät ja pikkuhousut taloon!", oli koiranleukainen piiriagrologi raapustanut. Hätääntynyt isäntämies oli soittanut toimistolle, että tytöllä jäi lipposet kuistille, kun se vaihtoi kengät. Oli vielä luvannut tuoda ne heti huomenissa toimistolle, jossa joimmekin sitten kahvit illalla syntyneiden kaksosten ja vaimon kunniaksi, joita isäntä tuli kaupunkiin katsomaan.
Tyrnävällä maatalousharjoittelussa opettelin rengin kanssa kelasilppurilla ajoa ja ihmettelin kyllästynyttä ilmettä, kertoessani olevani Rovaniemeltä. Renki oli samalla viikolla juossut rovaniemeläisen opiskelukaverini jäljessä maanäytteitä ottamassa. "Meni ko aropiru!"
Nopsaan kävely on kuitenkin edullisempaa kuin mönkkärin ostaminen puuhaan ja tulipahan taas tietoa pellon kasvukunnosta!


Rekku-corgi has been sleeping all day. He ran after me on fields when I was taking soil samples this morning. Even I got bored and tired. I tried to walk fast specially on the last field with 5 beds 400 meters long, divided by wide ditches, and populated by deer flies. 
When studying agribusiness we practised on farms. I drove buck rake with a farm hand who seemed not to like girls from Rovaniemi. It appeared that an agrologist-friend of mine from Rovaniemi had made him run after soil samples earlier that week. "She ran like a devil!"
Next summer I worked on the Rural advisory centre and took a lot of soil samples.  I used to keep several pairs of shoes in my car for different situations. On those days there were no mobiles. Once after a long drive back to the town, I came to the office and found a note on the desk: ”You had forgotten your shoes and your pants on the farm!" It was only my workmates humour. He had got a phone call from the farm about my shoes. Next day I got my shoes back and we had a festive coffee break with the farmer. The farmer’s wife has just got twins!

Meidän naapuri tekee teidän naapuruston lämmöt

Tässä vaiheessa avioliittoa keskustelut ovat joskus keskustelijoille itselleenkin käsittämättömiä.
Suursiivousaamu:
Minä: Hei, heitän nämä rikkinäiset työhanskat kaatikselle!
Mies: Älä, nehän voivat olla ehjät!
....
No, mahduimme kuitenkin samaan autoon ja hurautimme naapurin miehen turveyrityksen avointen ovien päivään. Menkää ihmiset tämmöisiin päiviin! Luulin tietäväni öpaut kaiken turpeen nostosta, mutta koneiden koko ja se hiuksenhieno kerros, joka ajokerrallaan pystytään ottamaan talteen oli yllätys. Kasoja oli jo ajettu kaukolämpölaitokselle ja rekkatolkulla maatiloille kuivikkeeksi. Meidänkin ämmyt köllöttelevät tämän suon turpeella. Turve sitoo myös ammoniakkia eli se rekkakuorma, joka meillä talven aikaan menee sitoo parhaimmillaan satoja kiloa typpeä karjanlannasta. Son rahaa se ja luonto kiittää!

In this point of marriage our discussions are merely just contacts without message. 
In the morning of the housecleaning:
Mrs: I´ll put these rag gloves to the trash!
Mr: Don´t! Maybe they are intact.
......
(In the same car) after all we drove to the open day to our neighbors swamp. I have heard so many peat bog-stories, but still I learned so much new. Milling drums take only 1-3 cm peat on each driving! This is hard work!
Peat is taken for the district heating and to the local farms. Our heifers sleep on the peat from this bog. It is an expensive "sheet" for animals, but the peat saves hundreds of kilos of nitrogen from the manure. Recycling nutrients.
But those gloves are in the trash. I still wonder, if they will survive and make a revival :)

Tarvitsetko metsähetken?

Ihana ihminen, joka kysyi minulta tänään, etkö koskaan väsy! Olin kalkattanut viikonlopun metsäihmisten kanssa ja viikolla jo menossa sinne ja tänne. Alitajunta tai jokin minussa siirteli koparoitaan levottomasti ja koputteli tajunnan ovella.  
Ei, en väsy heittäytymiseen, ihmisten energioissa soljumiseen keskustelun lomassa enkä tarinoihin, jotka kietoutuvat ennalta-arvaamattomasti toisiinsa ja yllättäviin kohtaamisiin. On onnea löytää kainuulaisen metsän keskeltä ventovieras, joka tuokin terveisiä vanhalta kotikylältä tai löytää sielu, joka uskoo, että kärrytien mutka on minulle tuttu entisestä elämästäni.

Mutta ihminen kaipaa räytymispäiviä, mitään aikaansaamattomuuspäiviä, hiljaisuutta, yksinäisyyttä, aivojen nollausta. Niitä hetkiä, kun aivojen toiminta on niin vähissä, että telkkarisarjassa päähenkilö julistettaisiin kuolleeksi. 
Menen järvelle, soudan joen luusuaan, soudan itseni ulos yhteisöstä. Saunon, kiehautan vereni järven viileydessä ja palaan taas uutena. 

Heittokuvia pokkarilla :)

Your body and mind knows your needs. We just cannot listen to ourselves. I knew at the very moment, when she asked me today "are you never tired?" that I need a moment of deep rest. So deep that my brains will almost stop and refresh. 
I love long discussions and swimming in the energies of people. I love the moments, when the story, after many tangents comes back to the first crossroad. I love how easily soul mate believes your further life`s memories. And meeting the stranger in the woods, who surprisingly brings greetings from your childhood village.
But I need silence, uneventfulness, leaving back civilization.
 I will go to the lake, swim in the coldness, which will boil my blood, stay in sauna, leave the people, thoughts and thinking and when I come back I´ll be new again.