Valot solokkusankosa

Sienineuvojakurssin jälkeen meidän taloudessa on tullut näitä tilanteita. 
Joku aina jaksaa heittää vitsiä niistä jääkaapin valoista, jotta palaako ne oven kiinni ollessa. Yönäpä muutamana konttasin keittiön solkkusankolla (suom.huom. biojäteastia) pilikkosen pimiässä.  Löysin pihasta pohjanmesisieniä ja netissä niiden kerrottiin hohtavan pimeässä valoa. Olin jo viskannut ne ämpäriin  ja oikeastaan nukkumassakin, kun yllätin kaikennähneen puolisoni pomppaamalla sängystä. Eihän sitä unta saa, jos solkkusankossa voi olla valot!
No, ei ollu. Minua on lohduteltu, että ehkäpä ne valaisee vielä maassa ollessaan. No justiinsa. Ja luulette vaan, että lähden pihalle pimiässä konttaamaan :)

Limanuljaskat pontevana

Mushrooms! I had three weeks of herb, berry and mushroom studies this summer and especially mushrooms make me happy. It is the whole new world! 
Fortunately my husband knows me well after 20 years. For someone else it could be a bigger problem to find his wife from the kitchen on all fours staring to the organic waste pail in the total darkness :)
I had found some Armillaria Borealis-mushrooms and red that they have ability to bioluminescence. I threw them away, but I really had to come back to check it. Well, no light in our waste pail! Someone told me that they might illuminate only in their natural position. Would it be too weird to stay outside overnight to find it out?

Sunnuntairähinä

Tuli ja leimaus, että oli saada naapurin hirvikoira selkäänsä! Olen aito fani sille ja vilkaisin ruokapöydästä ihan tyytyväisenä, että näkyy hirviharjoittelu jo alkaneen, kun koira jolkotteli yli pellon meidän pihaan. 
Kerkesin juuri pihalle, kun alkoi tapahtua. Etunenässä pinkoo kissamme, toisena Rantanplan ja sittenpä minäkin kolmantena karjuen koiralle, ettet syö sitä meidän kissaa! Kissa karkaa kuuseen juuri ennen kuin hampaat lyövät sen kinttuihin. Koira haukkuu puolivälissä kuusta istuvaa kattia, minä viskelen koiraa kivin ja haloin. Kierretään Röhölää (puuverstas) ympäri ja joka välissä koira kurkottaa jo puuhun, kun ehdin paikalle. Kierretään talon ympäri ja taas Röhölää ja meteli on kauhea, koira louskuttaa ja minä pauhaan painokelvotonta. Pajunvitsan edessä koira ottaa kierroksen aittojen takaa ja kun saavumme peräkanaa nurkalle, on isäntäkin siellä jo äimänkäkenä, että mitä täällä oikein tapahtuu. Koiran onneksi kuntoni loppuu naapurin pihan laitaan. Kissa on sitten tänään ottanut aika rennosti. Jos koirat puhuisivat, olisi Rantanplan varmasti sanonut kotiuduttuaan isännälleen, ettet arvaa minkälainen reissu!

Little did I know when I welcomed our neighbor’s hunting dog to visit our farm yard. I really love this special dog, but suddenly I found myself chasing him with stones and willow whip. I had just finished my Sunday lunch and come out, when it started to happen. Our cat run faster than Usain Bolt, Rantanplan after him and I after those both yelling like bewitched "don´t you dare to eat our cat!"
The cat climbed to the tree in the last minute and I run around buildings with the barking dog. En route we met Lassi, who tried hard to understand the storyline of this Sunday evening. For dog´s sake my energy run out in a quarter. The cat came down in the evening and today he`s been relaxing. If dogs could speak, I bet Rantanplan would say to his master: "Never trust that lady in the red house" :)